Veden rannassa käteni nostan
tervehdykseen auringonnousun
kunniaa teen
usvalle pinnassa liekkuvan järven veen.
Kerran kai minäkin
rannassa järven rinnallas astelin
askel oli kevyt pinnassa veen
tyynen mustuuden.
Rannassa tulet nyt leiskuvat pommittajan
ja me lähdemme yön selkään
vierelläs minä en laisinkaan pelkää
vaikka vihollinen on saapuvan.
Kiväärin viimeisen kerran kohotan
lausun kunniaa tämän kapinan
vallankumouksen vastarinnan
aurinko nouse!
viimeisen kerran
katso kun kuolen
sankarikuoleman
kuolemista kunniaikkaimman
aurinko nouse!
ja sätees haudallein langeta
kun niin harvan päivän vain
valossas viettää sain
jo liekkuu korsi korkea haudallain.
YOU ARE READING
Kuparijumala
PoetryKuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullis...
