Ehkä tuulessa ja viiltävässä sateessa
nousemme siivillemme vieläkin koreammin,
ehkä vain siiveniskun päässä on taivas,
jota rannassa huutavat lokitkin tavoittelevat.
Pilvien yllä on aina tyyntä,
siellä aina päivä on.
Ehkä maailma syntyi vasta tänään,
ei aiemmin ollut mitään,
ja ehkä se yön koittaessa jälleen hajoaa.
Vain pääskyn lennon verran kestää elämä,
ja ehkä sen on niin tarkoitettu olevan,
ehkä synnymme aina uudelleen tunteaksemme hetken onnen
kuten kukat kevään koitteessa,
eikä meille ole muuta tarkoitusta.
Ehkä palaamme pian valoksi,
ehkä synnymme jälleen
ehkemme kuulu pimeyteen.
YOU ARE READING
Kuparijumala
PoetryKuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullis...
