Lintuina, parvittain
kohti päämäärättömyyttä
viikot kulkevat ain'.
Parvena, sadoittain
niiden ylitse lentävän
nähdä sain.
Askel vain
kerrallain
lintujen muassa
astelen rantaan päin.
Äkkiä taivaalla vain
enää posliininsinisen illan näin,
kun lintujen muisto olallain
niiden lentoa kaivata sain.
Kaikki ne vain
niin pian ain'
horisontin taa
ovat katoavain,
eivät enää ole maailmassain.
BINABASA MO ANG
Kuparijumala
PoetryKuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullis...
