Tuuli nousee rannoilta maan
lohdutonna kulkemaan
muassaan lintuparvet
pyyhkii yli nurmien hiljaisten kaupunkien.
Minä katselen niiden lentoa
katselen ja itken
sillä nälkäisten lasten silmistä katsoo
takaisin rakkaani
yhtä laiha ja hento hänkin
vain toisenlaisen maailman vanki.
Omenaruusut rannassa
olemme jo hyvästelleet.
Kukat ovat poissa
värit ovat poissa
millainen onkaan tämä maailma ilman niitä?
Kulkevat parvissa värittömät linnut
eivätkä löydä enää yhtäkään siementä
ja rakkaani laulaa.
Tuuli vieköön meidät sinne
missä ei ole enää nälkää
tai onnettomuutta.
YOU ARE READING
Kuparijumala
PoetryKuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullis...
