Vain puolikas totuus
on maailmastamme jäljellä.
Vain puolikas totuus
eikä mitään muuta;
ei neron ajatusta eikä salaisuutta suurta.
Me kuljemme
kunnes kuolemme,
siinä se:
loistokas totuus.
Olen jo täydellisen irti siitä
mitä täällä ihmiseltä odotetaan.
Tervehdin harakkaa
ja mustarastasta pihapuun,
ja tervehdin metsää
ja valoa, joka lehvien välistä heijastuu.
Taikuus on siinä miten maailmaa katsoo,
ei siinä mitä aikaan saa,
enkä enää välitä siitä
katsooko vastaantulija minua vai hullua.
Tulen pihaan vanhan kotitaloni
veden rannassa.
Tuolta parvekkeelta tapasin katsoa järven yli,
kun Harjun tornista soitettiin
iltasoitto.
Tuntuu aivan kuin olisi jo ilta,
vaikka todellisuudessa kello on vasta kolme.
Tuntuu aivan kuin olisi jo ilta,
kun aurinko kultaa kerrostalojen ikkunaruudut.
Etsin oikeita sanoja, lauseen osia,
ajatustavuja, jotain totuutta,
mutta löydän vain puolikkaan nimen,
jota en tunne.
Kun tulen valkealle sillalle
minulla on vastustamaton kiusaus hypätä:
lentää jo kotiin
aivan kuin olisin lokki.
Olen nero!
ylivertainen ihmisyksilö,
ja se riivaa minua kuin olisin
kuolemaan tuomittu.
Tahdon lentää, tahdon lentää,
pois maailman pahuudesta.
YOU ARE READING
Kuparijumala
PoetryKuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullis...
