To The Boy I Love

Elämän Ja Kuoleman Rajalla

Aamu aurinko valaisee punasävyisen makuusalin tyystin. Harry herää yllättävään kolinaan, joka kuuluu huoneesta.
-Mitä ihmettä sinä teet, Seamus? hän kysyy väsyneenä nähdessään ystävänsä penkovan jotain matka-arkustaan.
-Sukkia, etsin sukkia! Ne kaikki ovat hävinneet ja aivan yllättäen! Seamus kähisee närkästyneenä.
Harrylle tuli mielikuva Hermionesta, joka jakelee sukkia väkisin kotitontuille, jotta he pääsisivät elämään vapaasti.
-Saat lainata minun, Harry venyttelee uupuneena.
-Kiitti, kamu! Finnigan menee toisen arkulle sängyn päätyyn.
Harry nousee ylös aikoessaan vaihtaa vaatteensa.
-Miksi olet näin aikaisin hereillä? hän kysyy kiinnostuneena.
-Koska minulle iski nälkä. Ja koska sinäkin nyt heräsit, niin voimme lähteä yhdessä, Seamus kertoo. Harry hymyilee.
-Sopii, hän vastaa.
-Hienoa. Odotan sinua oleskeluhuoneessa. Tule äkkiä, jotta olemme ensimmäisten joukossa saamassa ruokaa, Finnigan lähtee huoneesta ja jättää arpinaaman sängylleen istumaan. Harry nousee hitaasti ylös ja kävelee kompuroiden hakemaan laukkunsa. Hänen alaselkäänsä jomottaa taas, käsissään ja rinnassaan olevia haavoja kirveltää sekä hänen alahuulessa olevaa pientä repeämää tulistaa.
-Äh... Eikö mikään riitä... Harry huohottaa kivuissaan. Hän ottaa terveellä kämmenellään laukkunsa syövereistä olevan kirjeen. Mitähän Lupin tällä kertaa oli halunnut sanoa?
"Anteeksi, etten päässyt aikaisemmin. Olen tulossa niin pian kuin voin. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
T. Remus Lupin".
Harry lukee kirjeen moneen otteeseen. Kirje oli tavalliseen tapaan lyhyt ja ytimekäs. Muttei poika ymmärtänyt sitä, miksi Lupin halusi tavata hänet? Joku voisi saada selville, että Remus käy koululla. Jos ministeriö tietäisi, Lupin olisi kamalassa vaarassa.
-Äh... Älä vain tule. Älä tule tänne minun takiani, Lupin... Harry mutisee vaihtaessaan vaatteitaan.

...
-Tulithan sinä vihdoin! Seamus puuskahtaa ärtyisänä, selvästi ollessaan nälissään liian kauan.
-Anteeksi. Vaatteiden vaihtaminen teki kipeää, Harry huokaisee tuskissaan.
-Kipeää? Oletko kunnossa? Seamus kysyy huolestuneena.
-Niin kauan kuin pysyn pystyssä, olen kunnossa, Harry mumisee hiljaa. He ovat juuri pääsemässä oviaukosta ulos, kunnes he kuulevat hälyttävän äänen heidän takanaan.
-HEI, TE KAKSI! Lloyd karjaisee pukiessaan toista kenkää jalkaansa.
-Ei ole todellista... Tule, lähdetään, Finnigan ohjaa ystävänsä pois välittämättä ärhäkästä rohkelikosta.
-Mitähän hänellä oli asiaa? Potter mietiskelee ääneen.
-Luultavasti haluaa taas pilkata meitä. Äh, unohdetaan vain hänet ja jatketaan kuin eilistä ei olisi tapahtunutkaan, Seamus tuumii väsyneenä. Harry kuulee yhtäkkiset nopeat askeleet heidän takaansa, jolloin tämä kääntyy katsomaan.
-Öh, Seamus... Luulenpa, ettemme vielä voi unohtaa häntä, hän osoittaa heihin päin ryntääviä kolmea teiniä. Toinen rohkelikko kalpenee tyystin, jolloin hän tarttuu silmälasipäisen kädestä ja alkaa juoksemaan nopeaan tahtiin.
-Mitä ihmettä me teemme?! Harry kysyy ihmeissään.
-ÖÖ, ETKÖ NÄÄ?! JUOSTAAN?! NUO PIEKSEVÄT MEIDÄT HETKESSÄ, HARRY! HYVÄ ON, LEIKIMME SANKAREITA EILEN, MUTTA NYT ON HYVÄ AIKA VETÄYTYÄ SIVUUN! Seamus huutaa kauhistuneena. Harryn keho ei nauti siitä, että hän rasittaa sitä.
-POTTER! MEILLÄ JÄI ASIA KESKEN! Lloyd karjuu. Harry hiljentää vauhtiaan. Hänen kehonsa tuntuu hajoavan.
-Harry! Ei voida jäädä tähän! Jaksat kyllä vielä! Finnigan kiljuu hätääntyneenä.
-Minua sattuu... Harry sanoo heikosti.
-Mitä?! Seamus ei näytä kuulleen mistä on kyse.
-Agh... Harry vilkaisee taakseen, jossa toiset saavuttavat heidät.
-Vielä vähän matkaa, Harry! Seamus tsemppaa hädissään. Arpinaama huokaisee syvään, nyökkää ja he pääsevät taas jatkamaan. Jokainen kivun tunne hänen kehossaan oli sen arvoinen, kun he pääsevät portaiden päätyyn, jossa Malfoy seisoo selkä suorassa tuijottaen seinää.
-Harry katso! Malfoy on tuolla! Seamus tuntuu ilahtuvan ikihyviksi. Harry on hidastamassa. Hänen keuhkojaan puristaa vietävästi. Draco on juuri kääntymässä heidän suuntaan.
-POTTER! Lloyd huutaa jälleen. Malfoyn katse muuttuu käärmemäiseksi.
-Tule nyt, Harry! Onko sinulla sittenkään kaikki hyvin?! Finnigan kyselee ripeästi. Hän ei ehdi odottaa toisen vastausta, sillä Lloyd on liian lähellä heitä, joten hän repäisee Potterin väkisin mukaansa.
-Sori, Harry. En halua nähdä, kun sulle tapahtuu taas jotain, Seamus pyytelee. Harry nyökyttelee sekavasti.
-Harry? Dracon lämpimä ääni kuuluu vihdoin rohkelikon korvissa. Luihuinen irrottaa poikaystävänsä toisesta rohkelikosta ja ottaa hänet omiin käsiinsä.
-Draco... Onneksi olet siinä... Öh... Mennäänkö jo saliin? Harry kysyy hengästyneenä. Malfoy kurtistaa kulmiaan.
-Onko sinua satutettu? hän kysyy vaistonvaraisesti. Arpinaama puristaa käsiänsä toisen koulupukuun. Hän ei saa vastausta suustansa. Eikä tosin tarvitsekaan, sillä vastaus löytyy heidän edestään.
-Aw, kuinka söpöä. Potter on päässyt itkemään poikaystävälleen siitä, kun isot, pahat teinit kiusasivat häntä! Lloyd kajahtaa hirveään nauruunsa. Harry heikentää otettaan tyhjästi. Hän katsoo maata kuin tietäen, että kaikki olisivat ohi.
-Kiusasivat? Malfoy toistaa hyytävästi.
-Anna olla... Harry mutisee synkkänä.
-Odotas, Harry. Mene tuon ystäväsi seuraan hetkeksi, Draco hymähtää tyynesti. Potterilla ei tainnut olla vaihtoehtoja, joten hän livahtaa luihuisen taakse ja siitä kävelee pari metriä Seamusin luo. Lloyd nauraa ystäviensä kanssa, kunnes he hiljentyvät nähdessään pelkän Malfoyn heidän edessään.
-Luuletko pärjääväsi, Malfoy? Lloyd kysyy huvittuneena.
-Luulen, mutten tappele huonompia vastaan. Mitä siitä seuraisi? Aikamoinen naurun aihe säälittävästä Rohkelikon tuvasta, Draco hymyilee teennäisesti. Hän pitää käsiään takanaan ja vie katsettaan pojissa päästä varpaisiin. 
-... No, emme edes tulleet puhumaan sinulle, joten voit häipyä. Poikaystävälläsi ja meillä jäi eilen eräs juttu kesken, Lloyd käärii paitansa hihoja ja avaa hiljalleen solmionsa. Harry ei edes jaksanut vaivautua sanomaan mitään, sillä hän epätoivoisesti yritti pysytellä pystyssä. Draco hymyili taas.
-Minkälainen juttu? hän kysyy normaalisti.
-Haha, kuunnelkaa nyt tuota! Mikä helvetti sinua vaivaa?! Lloyd purskahtaa nauruun jälleen. Harryn korvissa soi. Hän nojasi kalpeaan Seamusiin, joka oli ajatuksissaan laittanut kätensä toisen kädelle.
-Typerys... Malfoy sihahtaa.
-Hoi! Mitä sanoit?! Lloydin vierellä oleva teini kysyy uhkaavasti. Malfoy kohottaa kulmakarvojaan kuin ei tietäisi mitä äsken oli päästänyt suustansa.
-Ihan sama. Annetaan tuon kerskujan olla ja tehdään se mitä aiottiinkin, Lloyd murahtaa alkaessaan kävelemään. Malfoy seisoo paikallaan, silmät tiukasti edessäpäin. 
-Harry...? Miksei Draco tee mitään? Seamus kysyy hätääntyneenä. Harry tuntuu heräävän todellisuuteen. Hän katsahtaa ystäväänsä nopeasti. Oliko häntä lyöty juuri ryhmyllä päähän vai sanoiko Seamus juuri "Draco". Harrylle tulee outo tunne hänen kehoonsa. Häntä tavallaan puistatti ajatus siitä, että joku toinenkin sanoo hänen poikaystävänsä nimen, mutta eikö se ole jonkinlaista hyväksymistä, vai? Draco ei ehtinyt moisia ajatella. Kun Lloyd ohittaa hänet, tämä pukkaisee samalla Malfoyta olasta. Luihuinen vilkaisee olkaansa turhautuneena. Hän tarttuu vikkelästi rohkelikkoa kädestä ja taivuttaa sen tämän taakse.
-AGH! Mitä hemmettiä?! Lloyd kiljaisee tuskissaan.
-Et taida vielä tietää sääntöjä, Lloyd Mallard? Draco kuiskaa kylmästi.
-MITÄ HELVETIN SÄÄNTÖJÄ?! IRTI MINUSTA! Mallard raivoaa. Hänen vaalea ihonsa alkaa muuttumaan hieman sinertäväksi ja siniset silmät siristyvät pieneksi kivusta.
-Sääntö numero yksi; sinä koskit minuun tuosta noin vain. Enkä pidä siitä, jos minuun kosketaan, ymmärrätkö? Ainoastaan Harry saa tehdä sen, Draco nostaa yhden vapaana olevan sormensa ylös. Harry katsoo tilannetta vaivaantuneena, kun taas Seamusin silmät loistavat kirkkaasti innostuksesta.
-PÄÄSTÄ! Lloyd kähisee kivuissaan.
-Et jaksaisi jatkuvasti valittaa, ettei tässä menisi koko päivää. Toine sääntö; puhuit minulle kuin kotitontulle, alentavasti ja määrätietoisesti. Enkä minä pitänyt siitä. Et ole sattunut muistamaan kuka olen... Olen Malfoy ja saan sinut pois tästä koulusta niin pian kuin haluan, Malfoy nostaa toisen sormen pystyyn ja kiristää otettaan rohkelikossa. Lloyd alkaa muuttumaan nyt vitivalkoiseksi.
-Pyydän... Päästä... hän kähisee anelevasti.
-Kuulostaa paremmalta. Kolmas ja viimeinen sääntö on näistä tärkein, joten pistä se pieneen kalloosi; kukaan ei koske Harryyn ilman minun ja hänen lupaansa. Edes minä en saa koskea häneen, jos en saa lupaa.
Tiedätkö mitä siitä seuraa? Tuska. Saat kitua niin kauan, kunnes olet elämän ja kuoleman rajalla. Onko ymmärretty? Draco nostaa kolmannen sormensa pystyyn, jolloin hänen äänensä muuttuu uhkaavaksi. Lloyd nyökkäilee ymmärtäneesti, yrittäen epätoivoisesti lähteä karkuun. Draco katsoo häntä inhoavasti. Hän tönäisee säälittävän teinin teinin maahan, jolloin Mallardin ystävät menevät nopeasti hänen luokseen.
-Miksi helvetissä ette auttaneet minua?! Lloyd sähähtää hiljaa, yhä tuskissaan aiemmasta.
-Etkö kuullut mitä hän sanoi?! En ala tähän enää, toinen rohkelikko mutisee pelästyneenä. Malfoy naurahtaa hiljaa.
-Säälittävät pennut... hän hymähtää, kunnes kääntyy katsomaan mikä tilanne muualla oli. Dracon silmät liimautuvat ensin siihen, kun Harry ja Seamus pitelevät toisiaan käsistään kiinni, sitten hän katselee murhaavasti Finnigania, joka katsoo häntä sädehtien takaisin ja sitten... Hän katsoo Harrya. Poikaa, joka pitää silmiään tiukasti Lloydissa. Poikaa, jonka ilme ei värähdäkään enää vietävistä kivuista joita tällä on. Hän ei jaksanut enää liikahtaa, koska pelkäsi kaatuvan ja menettävän järkensä. Draco alkaa kävelemään. Hän ei katsonut enää taakseen, jossa yksi rohkelikoista valitteli kipujaan.
-Et kertonut, että hän on noin hyvä! Seamus kuiskaa ihailevasti. Harry vilkaisee häntä. Oliko tappeleminen hyvästä?
-Harry, Draco vie hänen huomionsa kokonaan.
-Mi-mitä? Potter katsahtaa tähän yllättäen. Malfoy tarkastaa poikaystävänsä päästä varpaisiin.
-Toivon, että vastaat tähän kysymykseen rehellisesti... Sattuuko sinua? hän kysyy vakavana. Harryn silmät tuikkivat katsellessaan pidempää. Hän huokaisee syvään henkeä ja irrottaa otteensa Seamuksesta, jotta saisi nojata luihuiseen edessään. Hän ei kyennyt valehtelemaan tuolle, joten hän nyökkäsi, hitaasti ja särkevästi. Draco kumartuu hieman, jolloin hän takertuu toisella kädellään ottamaan rohkelikon jaloista kiinni ja toisen käden hän pitää tämän yläselässä. Harry punastuu järkyttyneenä, kun hän tajuaa pian olevan poikaystävänsä sylissä.
-Dra-Draco! E-ei nyt...! hän nolostuu nopeasti.
-Sinä voit lähteä sinne minne olitkin menossa, Finnigan. Vien Harryn Sairaalasiipeen, Malfoy ei ota arpinaamaa kuuleviin korviinsa.
-O-okei. Öh, tsemppiä, Harry! Seamus sanoo ällistyneenä. Kun Draco kääntyy poispäin tuosta, Harry huomaa, kun Seamus alkaa virnuilemaan tyytyväisen näköisenä.
-Senkin... Harry mutisee kimpaantuneena.
-Mitä nyt? Draco kysyy alkaessa kävelemään. Harryn sydän jättää lyönnin välistä.
-Ei mitään! Öh... En sanonut haluavani mennä Sairaalasiipeen, hän kiiruhtaa sanomaan, kunnes alkaa vilkuilemaan ympärilleen. Draco kävelee reippaita askelia eteenpäin.
-Vointisi on huonontunut liian paljon, Harry. En halua, että olet huonossa kunnossa viikonloppuna, luihuinen sanoo.
Harryn silmät suurentuvat.
-Tapahtuuko viikonloppuna jotakin? hän kysyy kiinnostuneena. Malfoy hymyilee salaperäisesti.
-Meillä on treffit, hän kertoo hyvillään. Harryn suu loksahtaa auki.
-ETTÄ MITÄ?! MEILLÄKÖ?! TAASKO?! hän kiljaisee. Professori Verso menee heistä ohi, kummallisesti vilkuillen kahta teiniä. Harry sulkee suunsa laittaessaan kätensä kasvoilleen. Hänen ihovärinsä muuttuu niin nopeaa, ettei enää tiedä pyörtyykö hän vai ei. Draco virnuilee huvittuneena.
-Hienoa... En enää ikinä näytä kasvojani yrttitiedon tunneilla, Harry mutisee sairaalloisesti. Draco hymyilee vielä leveämmin.
-Onpahan siis aikaa harrastaa sinun kanssa... hän sanoo turhankin kovaan ääneen, kunnes Harry pistää kätensä nyt toisen suun eteen.
-Dracoo! Ole hiljempaa! rohkelikko hätääntyy. Draco vilkaisee häntä.
-Hyvä on, hyvä on, hän mutisee.
Harry ottaa kätensä varovaisesti pois. Hän katsoo epäilevästi luihuista.
-Haha, miksi katsot minua noin? Epäiletkö, etten osaa olla hiljaa? Malfoy nauraa. Harry alkaa itsekin hymyilemään, kunnes hänen huulensa valtaa kipu. Lloyd oli lyönyt häntä niin kovaa, että hänen huulessaan oli kipeä halkeama. Harry huokaisee turhautuneena.
-Kaikki hyvin? Draco kysyy kuullessaan toisen ärsyyntyneen henkäyksen.
-Mmh... En pysty edes hymyilemään, kun huuleni käy vietävästi, Harry nojaa päänsä vaaleahiuksisen olalle. Dracon sydän alkaa tykyttämään nopeammin, sillä hänestä oli söpöä, kun Potter liimautui kiinni häneen.
-Kuule... Olitko tappelussa? Draco kysyy vaivihkaa. Harryn ei tarvinnut edes vastata mitään, kun hän puristi automaattisesti käsiään luihuisen olalle.
-He puhuivat sinusta ja meistä pahasti... Yritin puolustaa meitä tappelematta, enkä edes lyönyt häntä, mutta... Hän löi minua kahdesti, koska ärsyyntyi siitä, että olen sinun kanssasi... Seamus kyllä antoi samalla mitalla takaisin, hän kertoo varovaisesti.
-Tapan heidät... Kaikki siis tietää meistä sinunkin tuvassasi nyt? Malfoy murahtaa kysyvästi. Harry nyökkää.
-Hienoa. Voin pitää sinut lähelläni muidenkin nähden. Äläkä huoli, Harry, sinun ei tarvitse selitellä kellekään meidän suhteesta. Tämä elämä on vain meidän käsissämme, Draco mutisee tiukasti.
-He käskivät minun erota sinusta, jotta olisin tervetullut taas porukkaan, Harry sanoo särkevästi. Draco pysähtyy nopeasti. Hän katsoo rakastaan sylissään.
-Voitko halata minua, Harry? luihuinen pyytää. Potter vilkaisee häntä oudoksuen, kunnes lopulta kietoo kätensä poikaystävänsä taakse ja halaa häntä.
-Miltä sinusta tuntuu? Draco kysyy tuntiessaan sylissään olevan pojan nuuskivan hänen kaulaansa.
-Siltä, että haluan viettää sinun kanssasi yhä enemmän aikaa... Haluan nukkua vieressäsi joka yö ja kuunnella ääntäsi heti herättyäni. Haluan haistaa tuoksuasi joka kerta, kun otat minut syleilyysi sekä... Haluan, että kosket kehoani samalla tavalla kuin aiemminkin, Harry kuiskaa lumoutuneena. Malfoy näyttää osaavan taas hengittää. Hänen mielensä rauhoittui, vaikka edelleen pieni raivon vivahde pysyi hänen kehossaan.
-Ne helvetin surkimukset eivät vie sinua minulta millään hinnalla... Draco ärähtää raivoissaan. Harry tiukensi otettaan toisesta. Hän laittoi huulensa hellästi toisen kaulalle ja piteli niitä siinä hetken. Dracon vihaisuus laskee hetkessä, jolloin hän alkaa säteilemään.
-Ei hätää. Sanoin heille, etten aio  erota sinusta, Harry kuiskaa hennosti. Dracon sydän sykkii onnellisuudesta. Hänen poikaystävänsä on vihdoin uskaltanut sanoa vastaan.
-Siinähän te kaksi olette, joku sanoo astellessaan heidän eteensä. Malfoy pysähtyy äkisti. Harry nostaa päänsä ja kääntyy katsomaan suuntaan, johon luihuinenkin katsoi.
-Mitä haluat? Draco sähähtää kimpaantuneena nähdessään Blaisen seisovan varautuneen näköisenä heidän edessään.
-Haluan puhua sinulle, Malfoy, Zabini luo terävän katseensa vaaleahiuksiseen.

~~~~
UUSI VUOSI!! 😳
Tää vuosi on mennyt loppujen lopuksi niin nopeesti, ettei oikeesti voi kuvitella uuden vuoden olevan jo ovella. 🖐🏻
Siis,,,,, mulla ei oo enää mitään hajua mikä päivä edes on. 😅
Onks teillä jotaki uudenvuodenlupauksia? 👀
..
Tässä sitä kuitenkin ollaan; uuden luvun parissa.
Toivottavasti nautitte lukemisesta! 💖
Byee!! ~~🌹