To The Boy I Love

Jacob Wrightsin Kohtalo

Harrya kuumotti ajatus siitä, että Dracon isä tuijottaa tätä huoneen nurkalla halveksuvasti Malfoyn sanojen jälkeen. Dumbledore hymyilee pienesti katsellessaan nuorempia velhoja puolikuulasiensa takaa.
-Aivan niin, Draco on oikeassa, hän toteaa rauhallisesti. Potter käänsi katseensa vanhaan mieheen, kunnes keräsi rohkeutensa ja avasi suunsa:
-Olin lähdössä sunnuntai iltana tapaamaan ystävääni kirjastoon, sillä meillä oli ollut riitaa viime aikoina ja tahdoimme puhua asiat selviksi...
-Riitaa? Ystäväsi kanssa? Olenko oikeassa, vai kuvittelenko vain, että päivällisen jälkeen ei saa poistua omasta oleskeluhuoneesta? Huomaatteko tekin, että tässä haiskahtaa jokin... Miten sen sanoisi... Valhe? herra Wrights tuhahtaa hetkessä. Harry henkäisee syvään yrittämällä olla välittämättä toisista ja keskittyä vain professori Dumbledoreen.
-Tiedän. Oleskeluhuoneesta ei saa poistua yön tullessa ja koska näytät tietävän sen hyvin, mikset syytä Jacobiakin siitä, että oli liikkeellä siihen aikoihin? En ole siis ainoa syypää tähän, hän sanoo hermostuneena. Jacob alkaa katsomaan tätä murhaavasti.
-Harry... poika sähähtää hiljaa. Arpinaama vilkaisee tätä epävarmana, mutta Draco estää heidän väliset katsekontaktit tulemalla eteen.
-Kävelin käytävällä normaalisti, kunnes Jacob ilmestyi eteeni. Hän sanoi seuranneensa minua ja sitten... Potter jatkaa itkuaan nieleksien. Draco ei saa irrotettuaan katsettaan poikaystävänsä kasvoilta. Se mitä Harry joutuu kokemaan yrittäessään väkisin kertoa tapahtunutta tuntuu pahalta. Ei ainoastaan rohkelikosta vaan monesta muustakin.
-Mitä sitten tapahtui? Dumbledore kysyy kiinnostuneena.
-Sitten... Sitten hän tuli lähemmäksi ja otti kädestäni kiinni... Veti minut komeroon ja aloitti... Hä-hän... Anteeksi, Harryn kasvoille leviää väkisin kyyneleet, jolloin hän kumartuu niin, että kasvot peittyvät muilta. Professori McGarmiwa henkäisee järkyttyneenä nuoren puheisiin. Dracon tekisi mieli vain syöksyä halaamaan rakastaan lämpimästi, muttei voinut. Hän pysytteli tuolissaan jähmettyneenä, mitään sanomatta.
-Ei se mitään, Harry. Kerro sinä Jacob, mikä on sinun näkökulmasi, parrakas mies kääntyy korpinkynteläiseen.
-Tsik. En ole tehnyt mitään väärää, Wrights valehtelee asian ollessa hänelle pelkkää leikkiä.
-Eli väitätkö siis, että kaikki mitä Harry sanoi ääneen, oli valetta? Dumbledore kurtistaa kysyvästi kulmiaan.
-En. Kaikki eivät olleet valetta. Me tosiaan ollaan rakasteltu pari kertaa. Eikä se ole väärin, vai onko? Onko kahden pojan välinen suhde väärin sinusta, professori Dumbledore? Jacob hymyilee pinttyneesti. Draco mulkoilee toista raivon partaalla.
-Ei, ei tietenkään. Rakkaus ei katso sukupuolta, vaan tunteita, rehtori vastaa viisaasti.
Korpinkynteläinen hymähtää, kunnes kääntää katseensa nuorempiin velhoihin.
-Arvelinkin sinun sanovan noin, professori. Olimme tosiaan rakastuneita Harryn kanssa, mutta jokin pilasi suhteemme... Draco Malfoy, aivan niin, hän tuli väliimme. Hän satutti Harrya, mutta jollain tapaa hän sai kuitenkin uskoteltua raukkamaiselle Potterille, että minä olin se pahis. Mistä tiedämme, ettei Malfoy ole käskenyt Harrya sanomaan nuo asiat? Mistä tiedämme puhuuko kumpikaan heistä totta? hän sanelee esittäessään viatonta. Draco muuttuu raivosta punaiseksi. Kuin Jacob olisi vaihtanut asiat toisinpäin ja pistänyt luihuisen hänen paikalleen.
-Olet naurettava... Saisinko puheenvuoron, professori Dumbledore? Draco sihahtaa käärmemäisesti.
-Siitä vain, mies antaa luvan.
-Olette siis väittämäsi mukaan rakastuneet toisiinne, Wrights. Eikö rakkaudessa ole kyse luottamuksesta? Miksi sitten joka kerta, kun olet ollut Potterin lähellä, hän näyttää olevan shokissa ja itkevän. Mistä se johtuu? Onko sinulla tähän sopiva tekosyy vai tunnustatko vihdoin tekosi? Sen, että sinä olet ahdistellut ja lääppinyt nuorempaa velhoa ilman suostumusta. Sen, että sinä tosissasi olet päästäsi sekaisin, Malfoy kyselee katsoessaan vanhempaa suoraan silmiin.
-En tajua mistä oikein... Jacob puuskahtaa, kunnes joutuu keskeyttämään lauseensa.
-Joululoma, jolloin käytit Amortentiaa päästäksesi Potterin lähelle. Jälki-istunto, jolloin käytit hyväksesi kahden keskistä aikaa Tarvehuoneessa. Viime sunnuntaina käynyt pieni leikkisi ahtaassa luutakomerossa tekemässä sopimattomia asioita viattomalle rohkelikolle. Entä eilinen? Olit poikien vessassa puhumassa seksistä, jota tulisit väkisin harrastamaan Potterin kanssa, likaisen ystäväsi kanssa ja kun sait tietää uhrisi olevan siellä, lähditte juoksemaan perään. Jokaisella kerralla hän itki ja oli täysin shokissa. Teidän ei tarvitse uskoa minua nyt, mutta nähkääs, en ole ainoa todistaja... luihuinen nousee ylös jälleen. Harry istuu edelleen kumarassa yrittäen rauhoitella itseään. Jacob näyttää muuttuneen kalpeaksi, kuten myös hänen isänsä.
-Professori McGarmiwa ja professori Kalkaros ovat aina tulleet paikalle sen jälkeen, kun tilanne on loppumaisillaan. Muistelkaa tarkkaan, oletteko nähneet Harryn hymyilevän vai itkevän? Noh? Draco vilkaisee opettajia takanaan ja edessään. Dumbledore katselee ympärilleen pelkkänä korvana.
-Itkevän, professori McGarmiwa vastaa hieman kauhistuneena. Kalkaros nyökkää ollessaan samaa mieltä.
-Potter on itkenyt joka kerta, kun olen hänet nähnyt. Poika puhuu totta, professori Dumbledore, Lipetit toteaa vakavana. Draco alkaa hymyilemään tyytyväisenä.
-Tuo ei selitä vielä mitään! Eikö teitä yhtään epäilytä, miten tuo luihu on perillä näistä asioista?! Tahdotteko kuulla?! Jacob tivaa vihaisesti.
-Noh, noh, Wrights. Älä turhaan ala panikoimaan. Voin näyttää itsekin mistä on kyse, Malfoy virnistää tyytyväisenä. Harry katsahtaa poikaystäväänsä häkeltyneenä. Näyttää? Mitä hän sillä tarkoitti?
-Jos saisin pyytää teitä kaikkia nousemaan hetkeksi, näytän teille, miksi tiedän tämän kaiken. Myös sinä, Harry, luihuinen jatkaa tarttumalla rohkelikon kädestä kiinni ja taluttaen hänet huoneen keskelle, jossa on avaraa tilaa. Jacob, Dumbledore, Lipetit ja McGarmiwa seuraavat kiinnostuneina perässä.
-Jää tähän, rakas, Draco kuiskaa hiljaa asettaen poikaystävänsä seisomaan keskelle huonetta. Hän menee itse parin metrin päähän seisomaan kädet taskussa.
-Mitä himputtia sinä yrität? Jacob purskahtaa ilkeään nauruun.
-Sano Harrylle asiasi ja kertokaa sitten kaikille, että puhut totta, Draco selittää salaperäisesti. Dumbledore seisoo vakaasti kädet selkänsä takana seuraillen jokaista liikettä. Harry vilkuilee ahdistuneena taakseen, jossa luihuinen seisoo maltillisesti.
-Lasten leikkiä... Jacob huokaisee tylsistyneenä alkaessaan kävelemään arpinaamaa päin. Rohkelikko kuitenkin peruuttaa nopeasti pari askelta taakseen. Wrights pysähtyy hetkellisesti aukomaan taas päätänsä sanoen:
-Tämäkö tosiaan on taktiikkasi saada kaikki uskomaan sinua? Sinä olet varmasti pakottanut hänet tekemään noin!
-Luuletko niin? Siinä tapauksessa... Älä tule minua lähemmäksi, Potter. Sinähän rakastat vain Jacobia, eikö niin? Jää siis hänen luokseen, jos tosiaan luotat tuohon penikkaan, Draco kiristää asiaa entisestään. Harry ei tajunnut edelleenkään mistä oli kyse, mutta heti kun Jacob päätti tulla lähemmäs, hän ahdistui ja meni joka tapauksessa lähemmäs luihuista.
-Hiton nulikka! Etkö muista mitä tapahtuu, jos petät minut?! Jacob karjaisee raivostuneena. Sinä hetkenä arpinaama kääntyi nopeasti Dracon suuntaan ja halasi tätä tiukasti. Hänen kasvonsa peittyivät pelokkaista kyynelistä, jolloin Draco käänsi uhkaavan katseensa korpinkynteläiseen. Huoneeseen syntyi hiljaisuus. Herra Wrights katsoi poikaansa kysyvästi. Professori McGarmiwa siirsi katsettaan oman tupansa oppilaassaan ja rehtorin välillä murheellisena. Lipetit huokaili tyytymättömänä ja pettyneenä joka toinen sekunti. Lucius ja Kalkaros pitivät tuimat katseensa Dracossa, jonka syleilyssä heidän inhokkinsa, Harry Potter oli. Dumbledore silmäili nuoria edelleen tarkkaavaisena.
-Tällä tavoin... Minä kuulun tähän mukaan. Tässä huoneessa on yhteensä kahdeksan henkeä Harryn lisäksi ja heistä kaikista, hän valitsi minut. Hän luottaa vain minuun. Siksi olen perillä näistä asioista, professori Dumbledore. Tiedän, että tekin näitte jokaisen liikkeen mitä edessänne juuri tapahtui, Draco kertoo vakuuttavasti.
-Hienosti tehty, Draco. Olet ollut varmasti suureksi avuksi, Dumbledore hymyilee uskoutuneesti.
Jacob näyttää järkyttyneen pahemman kerran. Hän ei enää hiiskahdakaan.
-Ette... Te ette voi luottaa häneen! Tuo tyyppi valehtelee! korpinkynteläinen änkyttää paniikissa.
-Sinä se tässä valehtelet. Jokainen täällä huomasi, että Harry pelkää sinua, Wrights. Nämä tunteet ovat aitoja. Hän itkee oikeita kyyneliä ja näyttää pelkonsa hakeutumalla turvaan. Sinä et ehkä tunne Potteria ja siksi uskot, ettei kukaan muukaan tiedä hänestä mitään. Professori Dumbledore tuntee varsin hyvin oppilaansa ja niin minäkin. Lopeta siis jankuttaminen ja lähde täältä, Malfoy sihisee uhkaavasti.
-Aivan niin, olen tutustunut Harryyn, kuten muihinkin tämän koulun oppilaisiin varsin hyvin ja olen hyvinkin nähnyt, että heistä tulee mahtavia velhoja sekä noitia. Olen todella pahoillani, etten tutustunut sinuun sen paremmin, Jacob. Olin odottanut sinulta vielä suuria asioita siitä lähtien, kun saavuit ensimmäistä kertaa salin eteen lajitteluun. Harmillista, että tässä kuitenkin kävi näin... Professori Lipetit, Dumbledore huokaisee syvään.
-Laukkunne ovat pakatut. Pääset lähtemään samaa matkaa isäsi kanssa, Jacob Wrights, pieni mies, Lipetit jatkaa selittämistä. Harryn sydän tykyttää hullunlailla. Tarkoittiko tuo siis...
-EI! ETTE VOI TEHÄ MULLE NÄIN! KOSTAN TÄMÄN! Jacob alkaa riehumaan. Herra Wrights kuitenkin ottaa tämän korvastaan kipeästi kiinni.
-Varo sanojasi, poika. Omapa on tappiosi. Olen nolostunut takiasi, senkin kuriton lapsi! hän ärähtää raivoissaan.
-Me tehtiin se, Draco ottaa ilmi uskomatta itsekään aluksi korviaan. Se oli nyt päätetty. Jacob lähtisi iäksi Tylypahkasta eikä hän tulisi enää koskaan tekemään Harrylle mitään pahaa. He voittivat viimein. Aivan kuten Draco oli luvannutkin.