To The Boy I Love

Sinähän Pidät Malfoysta

Pimeä huone. Ainoa valonlähde oli vain nurkassa olevassa takassa, jossa leimuava tuli heitti kipinöitä narisevalle lattialle ilman, että se se syttyi palaamaan. Pitkä pöytä, joka erottuu hämärästi tulen antamasta valosta. Harry katseli hämmentyneenä huoneen nurkassa. Kyllä, hän tiesi missä oli, sillä oli nähnyt tämän paikan ennenkin. Harry asteli hiljaa eteemmäs, mutta mitään ei tapahtunut. Kun hän astui vielä yhden askeleen lähemmäksi pimeyttä, kuului sihisevä ääni. Harry pysähtyi salamannopeasti, sillä tunsi jalkojensa juuressa luikertelevan jokin. Se oli käärme...
-Joko kävit syömässä, Nagini? joku kysyy toisella puolella huonetta. Harry tunnisti äänen ja oivalsi heti, että sen täytyi olla Voldemort. Huoneeseen syttyivät kaksi kattokruunua, joita koristi kuolleet käärmeet. Harry huomasi pian, että pöydän ympärille oli kokoontunut monta kymmentä kuolonsyöjää, ja että kaksi paikkaa olivat edelleen tyhjiä. Voldemort, joka istui pöydän toisessa päädyssä, katseli kiinnostuneena ympärilleen.
-Onko poikanne jo valmis, Lucius? hän kysyy hiljaa.
-E-ei vielä. Mutta pian on! Lucius vastaa värisevällä äänensävyllä tarkentaen samalla lausettaan nähdessään Voldemortin kasvot.
-Kuinka kauan sinä keksit vielä tekosyitä? Etkai vain petä minua? Voldemort kysyy hivenen vihaisena. Harrysta tuntuu, että kaikki kuolonsyöjistä olivat lakanneet hengittämästä.
-Tämä vuosi. Sen jälkeen hän on jo riittävän vanha! nainen, joka istuu Lucius Malfoyn vieressä, sanoo jykevästi. Harry olettaa, että kyseinen nainen on Dracon äiti, Narcissa.
-Vuosi on liian pitkä aika, Narcissa. Ettekö kuitenkin tahtoisi poikanne parasta? Voldemort kähisee naputtaen sormiaan pöytään.
-Hän on vasta poika! Narcissa vastaa äkäisenä. Harry huomaa kuinka Lucius Malfoy tönäisee vaimoaan käsivarteen. Monet kuolonsyöjistä yskivät levottomina.
-No, vuosi. Sen jälkeen poikanne tulee osaksi kuolonsyöjiäni. Eiköhän tämä ole sovittu, Malfoyt? Voldemort hymyilee inhottavaa hymyään.
-Kyllä, herrani. Kiitos, Lucius vastaa. Harryn sydän särkyy kuullessaan, että Dracosta tulisi jo seuraavana lukuvuonna osa Voldemortin armeijaa. Näkisikö Potter enää ihastustaan, kun hän olisi paha? Ajatuskin siitä, että Draco on paikalla hänen taistellessaan Voldemortin kanssa, on liian hirveää. Harry oli luvannut luihuiselle pelastavansa hänet ja niin oli myös tehtävä. Vaikka se olisikin liian hankalaa... Ei Harry halunnut luopua Dracon suloisesta virneestä. Iso kolahdus, joka kuuluu pojan takaa saa kaikkien katseet kääntymään häneen. Harrya kammotti, sillä aivankuin kaikki olisivat nähneet hänet seisovan juuri siinä.
-Matohäntä! Voldemort karjaisee ja nousee ylös. Hän kävelee Harrya koko ajan lähemmäs, jolloin arpea viiltää suurenmoinen kipu...

....
-Harry! Hän heräsi! Ronin ääni huudahtaa tyhjyydestä. Harry aukaisee silmänsä säikähtäneenä.
-Shh, Ron! Ole hiljempaa! Hermione kivahtaa. Potter vilkuilee ystäviään tajutessaan, että makaa sairaalasiiven vuoteessa.
-Oletko okei? Draco kysyy yhtäkkiä rohkelikon vierellä. Luihuinen pitää vuoteessa makaavaa poikaa kädestä kiinni samalla, kun istuu pienen jakkaran päällä. Harry ei keksi minkäänlaista sanottavaa, sillä hänestä tuntuu kummalta. Arpea oli vain yhtäkkiä alkanut nipistämään, vaikka niin ei ollut tapahtunut moneen päivään.
-Haluatko vettä? Draco kysyy jälleen. Harry katsoo toista puhdistaen päätänsä. Äskeinen näky tuntui edelleenkin polttelevan rintaa.
-Onko tunnit alkanut? Harry yrittää keksiä jotain muuta puheenaihetta.
-Viisi minuuttia sitten, Hermione vastaa.
-No, öö... Mennäänkö? Harry kysyy. Ron katsahtaa luihuista ja sitten ystäväänsä.
-Et taida olla ihan kunnossa... Mitä sinä oikein näit? punahiuksinen kysyy huolestuneena.
-E-en mitään. Minä vain pyörryin. Olen nukkunut niin huonosti, Harry valehtelee. Häntä ahdistaa puhua sanaakaan äskeisestä.
-Sinä puristit kättäni aina välillä... Näit siis jotain, Draco kertoo katsoessaan kättään, joka on kiinni Harryn kädessä. Silmälasipäinen poika nousee ylös ja repäisee kämmenensä irti.
-Sattuiko se? hän kysyy varovaisena. Ron naurahtaa epätoivoisena.
-Mikä ihme teille kahdelle on tullut?! Ron kysyy hirvittyneenä.
Draco nousee ylös mulkaisten punahiuksista.
-Mikä se sinua on aina vaivannut?! hän tiuskaisee.
-Pojat... Hermione huokaisee.
-Älä, Hermione! Nyt saat selittää, Malfoy. Mikä pakkomielle sinulla on Harryyn? Ron murahtaa kiukkuisena. Harry katsoo jalkoihinsa. Häntä suoraan sanottuna ärsyttää, kun kaikki tappelee kokoajan. Vieläpä nyt, kun kaikkien pitäisi olla yhtä.
-Päätä sinä, Harry! Ron puuskahtaa yhtäkkiä.
-Mitä? Harry kysyy ymmällään. Hän ei ollut jaksanut kuunnella toisten riitelyä varsinkaan nyt, kun hän oli palailemassa pikkuhiljaa tajuihinsa.
-Kumpi meistä lähtee? Minä vai Weasley? Draco tarkentaa. Harry huokaisee ärsyyntyneenä. Eikö Malfoykaan osannut arvostaa, että oli juuri joutunut arven kohteeksi?
-Antakaa olla. Lähden itse, Harry mutisee noustessaan ylös vuoteestansa. Häntä vielä huippasi, mutta pääsi Hermionen taluttamana pois sairaalasiivestä.
-Älä noista välitä, tyttö sanoo, kun he ovat kävelleet tarpeeksi kauas.
-Mm, ärsyttää vaan... Aina kun saan sovittua jonkun kanssa, niin heti tulee uusia riitoja... Harry kertoo murheellisena.
-Mutta eihän tämä sinun syytäsi ole! He ovat aina tapelleet eikä sille voi mitään. Ja kyllähän sinä Ronin tiedät, Hermione vastaa rauhallisesti.
-Joo, tiedän kyllä. Miten te muuten saitte minut sairaalasiipeen? Oliko joku opettaja siellä silloin vai? Harry utelee, sillä oli unohtanut kysyä sitä aiemmin. Hermione katsahtaa poikaan salaperäisesti hymyillen.
-Mitä? Harry kysyy hölmistyneenä.
-No siis... Sinähän pyörryit Malfoyn syliin, joten hän myös kantoi sinut sinne, Hermione vastaa nopeasti. Harrya alkaa yhtäkkiä kuvottamaan. Malfoy oli kantanut hänet? Ehei, ei voi olla totta.
-ET OLE TOSISSASI?! Näkikö kukaan?! Harry kiljaisee.
-Kyllähän pari oppilasta sen näki... Ja saattoi olla, että pari professoriakin näki sen... Hermione kertoo nolostuneena.
-Kuten?! Harry kyselee. Tyttö alkaa luettelemaan opettajien nimiä ja Potter on varma, että siinä tuli kaikki professoreista sekä rehtori Dumbledore. Harry tuntee kuinka alkaa lyyhistymään lattialle. Hermione kuitenkin nappaa pojan paidasta kiinni ja vetäisee tämän jälleen mukaansa.
-Eihän se nyt niin paha ole. Sitä paitsi olisitpa nähnyt Pansyn ilmeen! Kuinka kateelliselta hän näytti, hah! Hermione naurahtaa onnellisena.
-Tämä ei ole ollenkaan hauskaa, Hermione! Jos satut muistamaan, niin tulen kuulemaan tästä sekä oppilailta, että myös opettajilta! Harry vaikeroi. Hän voi jo kuvitella kuinka professori Kalkaros raivoaa hänelle siitä, että Harry pistää väärät oppilaat palvelijoikseen. Pahimmassa tapauksessa rehtori Dumbledore kysyy asiasta myös.
-En ymmärrä, miksi teet asiasta näin ison numeron? Sinähän pidät Malfoysta, Hermione toteaa kysyvänä. Harry pysähtyy.
-Joo? hän vastaa lyhyesti.
-Ei sitten huolta. Asettaisit mieluummin Malfoyn etusijalle kuin jotkin tyhmät juorut! Hermione hymyilee lempeästi.
Harry irvistää itsekin tytön viisaista sanoista, mutta hymy hyytyy nopeasti hänen nähdessään jonkun Hermionen takana. Tummat hiukset ja luihuisen kaapu. Oliko tuo... Pansy? Hermione käännähtää pikimmiten ympäri ja huomaa itsekin nyt edessään olevan tytön. Pansyn ilme on kaikkea muuta kuin hymyä. Suoraan sanottuna vihaa ja inhoa. Harry katsoo tätä hämmentyneenä.
-Niin? hän kysyy luihuisen tytöltä.
-Sinä ja Draco? Pansy kysyy hirveällä rupikonnan ilmeellään.
-Öh, mitä? Harry seisoo vaivaantuneena paikallaan.
-Ehkä voisit jättää hänet rauhaan, Potter. Sehän olisi kaikille parempi, vai mitä? Pansy jatkaa ilkkumistaan. Harry tuijottaa luihuista hiljaa.
-Tai jos sinä vaikka menisit itkemään omalle peilikuvallesi, kerta sinua Malfoy ei vilkaise kertaakaan! Hermione kivahtaa hermostuneena.
-Mene sinä suurensuusi kanssa jästivanhempiesi hoiviin, kuraverinen! Pansy inisee.
-Suuskii! Harry karjaisee. Hän tiesi, että velhomaailmassa kuraverinen oli pilkkanimitys ja Pansy alkoikin mennä jo liian pitkälle sanoissaan. Hermione, joka paheksuvasti katsoi luihuistyttöä, pisti kätensä nyrkkiin.
-Etkö voisi lähteä tunnillesi? Harry kysyy hiljaisuuden valitessa. Parkinson ei vastannut vaan tuijotti kahta rohkelikkoa erilainen ilme naamallaan. Hänen silmistään huomasi, ettei kaikki ollut hyvin. Silmät, jotka olivat niin tyhjät ja epätodelliset... Olivatko nuo varmasti tytön normaalit kasvot? Harrya kirvelsi joka puolelta. Mitä oikein tapahtuu ja miksi näin yhtäkkiä?

~~~~
Iltaa, yötä, päivää tai aamua. Milloin ikinä luetkaan tätä👀
Mutta siis...
Musta tuntuu, että tästä on tullut taas liian sekava ja kaikki tapahtuu liian nopeasti D':
Toivottavasti saan korjattua asian niin pysyis välillä edes kärryillä 😅
Näemme taas byeee :3