To The Boy I Love

Yö Poikaystävänsä Vieressä

Harry oli joutunut lähtemään iltapäivä tunneille ja jättämään Dracon yksin sairaalan vuoteelle makaamaan. Malfoy ei edes ollut päästänyt arpinaamaa pois luotaan ennenkuin hän oli luvannut tulla mahdollisimman nopeasti takaisin. Ilta saapui onneksi mukavan äkkiä. Harry ei voinut lakata hymyilemästä, kun käveli illan päätteeksi Rohkelikkotorniin hakemaan näkymättömyysviittaansa ja kelmien karttaansa matka-arkkunsa pohjalta.
-No mikäs noin hymyilyttää? Seamus virnistää istuskellessaan takkatulen ääressä. Harry vilkaisee ystäväänsä nopeasti, mutta päätyy lopulta vastaamaan pelkällä olankohautuksella. Hän käy hakemassa nopeasti isänsä vanhan viitan poikien makuusalista, kunnes tulee takaisin oleskeluhuoneeseen. Hermione, joka kirjoittaa muodonmuutosten kirjoitelmaa syrjäisässä katsahtaa kiinnostuneena arpinaamaan, jonka käsissä roikkuu näkymättömyysviitta.
-Minne menet? hän päättää kysyä. Silloin Ronkin kääntää kasvonsa parhaan ystävänsä suuntaan kysyvästi.
-U-uhm... Lähden tuota niin... Kävelylle vain, Potter valehtelee, kunnes katoaa oviaukosta ulos.
Hermione, Ron ja Seamus vilkaisevat toisiaan mielenkiintoisesti.
-Kamalan huono valehtelija... Finnigan tuhahtaa kääntyessään takaisin takkatuleen päin. Hermione nyökkää tietoisena siitä, ettei Harry ollut lähtenyt pelkälle kävelylle vaan Malfoyn luo. Ronilla taas ei ollut mitään käsitystä siitä, että Draco edes oli herännyt koomastaan.
-Mitä se tuollainen oli? Pitäisikö lähteä perään? hän kysyy huolestuneena.
-Älä, Ron! Harry menee Malfoyn luo. Hän heräsi tänään, Hermione kertoo määrätietoisesti. Punahiuksinen katsahtaa tähän suu apposen auki.
-TÄH?! MIKSEI TÄSTÄ KERROTTU MINULLE?! hän karjaisee loukkaantuneena.
-Jos totta puhutaan, ehkei Harry tahtonut sinun tietää siitä vielä. Hän ei tahtonut, että sinä ja Malfoy alkaisitte riitelemään heti ensimmäisenä päivänä. Äh, älä näytä tuollaista naamaa minulle, Ron! Jatka sen koulu työsi tekoa tai muuten saat jatkaa sitä koko yön! Hermione tiuskaisee nähdessään pojan happaman ilmeen, joka mulkoilee tyttöä kaikessa hiljaisuudessa.

...
Harry laahusti viittansa alla yrittäessään olla kompastumatta siihen. Hän tutkaili samalla kelmienkarttaa, jossa näkyi, kun vahtimestari Voro käveli Norriskan vierellä toisessa kerroksessa. Muuten käytävillä oli hiljaista, joten silmälasipäinen pääsi turvallisesti Sairaalasiipeen. Hän avasi varovaisesti suuren oven, hivuttautui sisään ja pisti sen hitaasti kiinni. Matami Pomfrey oli lähtenyt nukkumaan, jonka takia huoneessa oli täysi hiljaisuus. Harry hiipi vaivihkaa Dracon luo, joka tuijotti tyhjän oloisesti kattoon. Hän irvisti ja laittoi verhon kiinni vuoteen ympäriltä.
-Kuka siellä? Malfoy kysyy säikähtäneenä yrittäessään nähdä, kuka oli saapunut paikalle. Harry kömpi tämän päälle ja suuteli poikaystävänsä kaulaa. Sitten hän otti kaapunsa pois päältään.
-Potter! Draco ilahtui näkemästään hetkessä. Rohkelikko vilkaisi tätä nopeasti, kunnes otti sauvansa esiin ja kuiskasi:
-Ilkityö onnistui!
-Vai että Ilkityö... Mitä pikku ilkimykseni tänä yönä ajatteli tehdä? Draco virnisti. Harry pudisti huvittuneena päätänsä samalla, kun katsoi kartan muuttuvan tavalliseksi pergamentinkääröksi. Hän kierähti pois poikaystävänsä päältä takaisin lattialle ja pisti näkymättömyysviittaansa sekä kartan sängyn alle piiloon. Sitten tämä aikoi juuri tulla takaisin vuoteelle, kunnes luihuinen pysäyttää hänet.
-Etkai aio nukkua koulu vaatteet päällä? Draco kysyy yllättäen.
Harry vilkaisi vartaloaan.
-Öh, en ottanut yövaatteitakaan mukaan, hän vastasi hämmentyneenä. Malfoy virnisti ilkikurisesti silmäillessään toisen kehoa.
-Ei haittaa. Saat nukkua ilman vaatteitakin, tämä vastasi ilveilevästi.
Harry punastui kauttaaltaan. Hän jäätyi kokonaan paikoilleen.
-... Enpä tiedä, rohkelikko mutisee nolostuneena. 
-Ethän enää ujostele seurassani? Muista, etten tee mitään mitä et tahdo minun tekevän, Draco muistuttaa asiallisesti. Potter katselee toista, joka makaa vuoteella kyljellään kasvot tähän päin.
-Hyvä on, kunhan et katso! hän suostuu lopulta. Luihuinen naurahtaa, mutta menee sitten selälleen ja laittaa silmänsä kiinni.
Arpinaama ottaa paitansa ja housunsa pois mahdollisimman ripeästi jättäen pelkät alushousunsa päälleen, kunnes luikahtaa peiton alle suojaan.
-Oletko valmis? Draco kysyy tuntiessaan toisen lähellään.
-Mm, Harry hymähtää.
Malfoy aukaisee silmänsä kääntyessään taas kyljelleen.
-Miksi olet niin suloinen? Enkö saa nähdä tästä alaspäin? hän kysyy huvittuneena. Harry, joka oli joutunut jakamaan peittonsa poikaystävänsä kanssa ja laittanut sen kaulaansa asti, pudistaa päätänsä.
-Hmmh... Harryy! Pyydän. En ole nähnyt sinua pitkiin aikoihin! Draco anelee surkeana. Potter mulkaisee toista, huokaisee ja alkaa hitaasti ottamaan peittoa pois päältänsä. Kun hänen alavatsansa alkaa näkymään, tämä pysäyttää itsensä.
-Kelpaako? Harry kysyy. Draco nyökyttelee tyytyväisenä päätänsä silmäillessään toisen paljasta ylävartaloa. Siihen menee yhteensä noin viisi minuuttia, sillä hänen ei olisi tehnyt mieli irrottaa katsettaan.
-Draco, Harry sanoo vihdoin, jotta saisi ihastuksensa huomion. Malfoy alkaa katsomaan tätä kysyvästi.
-Rakastatko minua ihan oikeasti? rohkelikko jatkaa hiljaa.
-Tottakai, Harry. En enää aio satuttaa sinua millään tavalla, Draco vastaa lempeästi silitellessään lyhyemmän pehmeitä poskia.
-Voithan olla joutumatta vaaraan ja jäädä turvaan, jos jotain tapahtuu. Vaikka kyse olisikin minusta, lupaa, ettet tule perääni, Harry jatkaa kyselemistään haikeasti.
-Miksi puhut tuolla tavalla? En ikinä tahdo jättää sinua vaaraan... Draco sanoo synkästi.
-Lupaa minulle, ettet joudu vaaraan, vaan jäät sivuun, Potter toistaa ankarasti.
-... Lupaan. Miksi tahdot puhua tästä nyt? Sattuuko arpeesi? Malfoy huokaisee vaivaantuneena.
-Ei ja siinä se ongelma on. Arpeeni ei ole sattunut moneen kuukauteen. Voldemort on kuin kadonnut ja siksi luulenkin, että hän suunnittelee jotain suurta, jotta... Äh, anteeksi, että pilasin tämän hetken surkeilla päätelmilläni, rohkelikko kertoo hiljaa. Draco pudistaa päätänsä.
-Et sinä mitään ole pilannut. Hienoa, että osaat puhua minulle suoraan. Haluan sinun kuitenkin tietävän, että täällä huoneessa olemme vain me kaksi. Unohda Voldemort ja keskity minuun, jooko? Tahdon tehdä olosi paremmaksi tänä yönä... Annathan siihen luvan? hän kuiskaa lumoavasti nojautuessaan lähelle toisen kasvoja.
Harry tuijottaa hetken luihuisen kirkkaita silmiä, kunnes hivuttautuu alas huuliin ja saa aikaan pienen nyökkäyksen vastaukseksi. Draco ei turhia odottele, vaan liimautuu kiinni toisen sileisiin huuliin. Harry pisti silmänsä kiinni tuntiessaan toisen kielen koskettavan omaansa. Hän voi vaikka vannoa, että punaisuus levisi kaulaa myöten. Draco nousee tummahiuksisen päälle suudellen tätä nyt kaulasta. Harry pisti kätensä suunsa eteen, jotta osaisi olla mahdollisimman hiljaa. Malfoy oli niin kiihkeä, ettei osannut lopettaa halujaan, vaan meni kokoajan vain alemmas, kunnes pääsi toisen vatsan kohdalle. Hän piti toista kättään rohkelikon lantiolla ja toista pojan rintakehällä.
-U-uhm... Draco, Harry vaikeroi jonkin ajan kuluttua. Draco nousi takaisin rakkaansa kasvojen kohdalle.
-Nautitko siitä? hän kysyi virnuillen. 
-Jo-joo... E-en kuitenkaan tahdo, että rasitat itseäsi liikaa. En tiedä onko tämä oikein, kun siis... Heräsit tänään ja olet jo nyt kimpussani, Potter änkyttää vaivalloisesti. Malfoyn ilme muuttuu hetkessä synkäksi. Hän menee selälleen toisen viereen. Kuluu pieni hiljaisuus, jolloin Harry katsoo toisen sivuprofiilia haikeasti. Sanoiko hän asiansa liian suoraan?
-Draco... En tarkoittanut loukata... Mi-minä nautin siitä enemmän kuin mistään viime päivinä. Se tuntui hyvältä ja olen iloinen, että juuri sinä olet siinä. Mutten tahdo, että sinua alkaa sattumaan minun takiani, rohkelikko yrittää selittää mahdollisimman varuillaan.
-Ei ole sinun syytäsi, etten pysty olemaan pois lähettyviltäsi! Draco ärähtää kimpaantuneena. Harryn silmät suurenevat säikähdyksestä. Hän nousee hitaasti istualteen.
-Oletko vihainen...? tämä kysyy allapäin. Malfoy katsahtaa tähän nopeasti, kunnes nousee itsekin istumaan.
-EN! En todellakaan! Ei ollut tarkoitus raivostua sinulle noin. Minua vain surettaa, että syytät itseäsi koko ajan, vaikkei mitkään asiat ole sinun syytäsi. Äläkä huolehdi minusta. Minuun sattuu vain enemmän, jos en saa koskea sinuun! hän selittää rehellisesti. Harry näpertää peittoaan hiljaa. Hän oli ikävöinyt luihuista enemmän kuin mitään muuta. Jos Malfoy oli edelleen sitä mieltä, että piti rohkelikosta, Harry tahtoi näyttää itsekin välittävänsä toisesta. Hän kääntyi hitusen epävarmana takaisin vaaleahiuksisen puoleen.
-Tule tänne, Draco pyysi aikoessaan ottaa toisen syleilyynsä. Harry nojautui häneen täysin lumoutuneena.
-Draco... rohkelikko aukaisee suunsa taas.
-Niin? Malfoy kysyy nuuskiessaan lyhyemmän hyvältä tuoksuvia hiuksia.
-Voimmeko jatkaa siitä mihin jäimme? Harry kerää rohkeutensa kysymään asiansa. Draco virnistää mennessään vähän kauemmaksi, jotta voisi nähdä arpinaaman kasvot.
-Etkö saanutkaan vielä tarpeeksesi? hän kysyy kiinnostuneena.
-En. Mutta nyt minä tahdon tehdä kaiken sinulle, Harry mutisee katsoessaan toista suoraan silmiin.
Luihuinen alkaa puremaan huultansa jälleen upeasti, mutta ennen kaikkea haluavasti. Se saa Harryyn aivan uudenlaista itsevarmuutta.
-Tee mitä ikinä tahdot. Koko kehoni on käytettävissäsi, Draco kuiskaa nojatessaan seinustaa vasten ja odottaen, että jotain tapahtuisi. Potter istuutuu sydän hakaten toisen syliin välittämättä enää peitosta, jonka alla hän oli ollut piilossa. Malfoyn katse menee väkisin yhä alemmas ja alemmas, jolloin hänenkin sydän alkaa tykyttää hurjaa vauhtia. Pojan kasvoille ilmestyy tyytyväinen virnistys ja Harry kuulee, kuinka hänen suustansa kuuluu pieni vihellys. Rohkelikko nojautuu lähemmäs, jotta voisi koskea toisen kaulaa. Draco nostaa kasvonsa ylöspäin tuntiessaan huulet hänen aataminomenansa kohdalla. Se tuntui liian hyvältä. Kaiken lisäksi Draco tunsi mukavaa polttelua keuhkoissaan, sillä Harry oli kehittynyt ja rohkaistunut huimasti viime kerrasta.
-Juuri noin, Harry, hän kehui aina vähän väliä, jotta pystyisi todistamaan kuinka ylpeä poikaystävästään oli. He olivat vihdoin yhdessä. Harryn ei enää tarvinnut vuodattaa kyyneliänsä yksin. Draco pystyi koskemaan ainoaa rakastamaansa henkilöä milloin tahansa. He eivät tarvinneet enää ketään muita elämäänsä, joka vahingoittaisi heidän ainutlaatuista suhdettaan. Malfoy vannoi pitävänsä huolen jo särkyneestä pojasta vaikka mikä olisi. Hän tahtoi kasvaa aikuiseksi Harryn kanssa ja tiesi, että toinenkin oli samaa mieltä. Vain he kaksi. Omassa kodissaan kaukana muista. Mikä olisi sen parempaa?

...
Harry oli nukahtanut syvään uneen, kun kello oli saapunut kahteen. Draco edelleen pysyi valveilla varmistaen, että toinen nautti olostaan myös nukkuessaan. Hän oli pistänyt peittonsa kummankin päälle lämpimästi. Vaikka olihan se hankalaa ollut, sillä Harry nukkui niin lähellä toista poikaa, ettei luihuinen voinut liikkua vapaasti, jottei herättäisi toista. Draco silitteli pojan hiuksia samalla, kun tunsi hänen hengityksensä kaulallaan.
-Et ole tainnut nukkua pitkiin aikoihin, hän ajatteli hiljaa katsellessaan hämärää kattoa.
Harry tuntui niin pieneltä ja sirolta maatessaan lähellä poikaystäväänsä.
Malfoy ei pysty lopettamaan virnuilemista. Hänen sanansa ei riitä kuvaamaan, kuinka paljon hän toista rakastaa. Kunpa tämä olisi ollut hereillä edellisetkin kuukaudet, jotta olisi voinut muistuttaa hänen tunteistaan joka ikinen päivä.
-Olen pahoillani, että vahingoitan sinua joka kerta, Draco kuiskaa vaimeasti. Harrylla ei ollut ainuttakaan tietoa siitä, että toinen puhui hänelle. Teini oli niin syvässä unessa, sillä nukkuminen oli jäänyt vähiin viime aikoina. Kun Malfoy sitten kääntyi kyljelleen, rohkelikko nojautui entistä lähemmän toista.
-Et taida haluta mennä kauemmaksi, luihuinen irvisti hyvillä mielin. Hän suukotti toista vielä kerran päälaelle, kunnes sulki silmänsä ja toivoi, että Harry olisi siinä vielä, kun tämä heräisi.

~~~~
Krhm. Niin tuota. Olkaa hyvät 😂
Tän tyyppistä lukua olitte toivoneet aika kauan, joten sellaisen minä nyt tein. 🤭💞
Tää fanfic on saanut nyt yli 2k votea yhteensä, ja en voi muutakuin kiittää teitä siitä! 🤧💖 Kaiken tän lisäksi ollaan menossa kohti 100 lukujen osalta, siistiä!!! 😍
Toivottavasti kuitenkin nautitte lukemisesta!
Byee! ~🌹