To The Boy I Love

Kuva

Harry irrottaa pojan otteestaan ja alkaa katselemaan hymyillen hopeaa sormustaan kädessään, jota oli saanut käyttää ensimmäisen kerran joululomalla. Draco hymyilee katsellessaan suloista poikaa edessään, kunnes pistää kultaisen värisen sormuksen omaan sormeensa.
-Pidätkö siitä? hän kysyy lempeästi.
Harry nyökkäilee innostuneena.
-Entä viime yö? Mitä mieltä olit siitä? luihuinen ottaa puheeksi. Potter kääntää katseensa ihastukseensa.
-Mm, joo... Se oli kivaa, hän vastaa ujosti muuttuessaan punaiseksi. Malfoy naurahtaa hyvillään. Hän ottaa toisen pojan kädestä kiinni ja nousee ylös.
-Lähdetään syömään, jotta meillekin riittää jotain, luihuinen ehdottaa. Harry nyökkää lähtiessään ihastuksensa matkaan ottaessaan joululahjaksi annetut vaatteensa samalla mukaansa.
He kävelevät normaalisti oleskeluhuoneen kautta salaiselle oviaukolle ja siitä suoraan saliin. Hermione, joka huomasi pojat ensimmäisenä, nousi nopeasti pystyyn ja meni heitä vastaan.
-Harry! Hyvänen aika, kun olin huolissani sinusta! En edes ehtinyt kysyä sinulta siitä eilisestä. Olethan kunnossa? tyttö kysyy halatessaan poikaa huojentuneena.
-Öh, tietysti olen kunnossa. Anteeksi, että annoin sinulle aihetta huolestua... Draco oli seurassani koko ajan, joten ei minulla ollut hätää, Harry kertoo rauhallisesti katsellessaan ystäväänsä, joka irrottaa otteensa hänestä. Malfoy vain katselee heitä sanomatta sanaakaan. Tuollaisia ystäviä on hankala löytää juuri mistään, jotka osaavat murehtia ja asettua toisen asemaan.
-Tulkaa istumaan. Äkkiä, että ruokaa riittää teillekin, Hermione hoputtaa hymyillen. Harry vilkaisee luihuista, joka nyökkää ja menee istumaan. Arpinaama änkeää Dracon ja Hermionen väliin.
-Huomenta, Dean toivottaa pirteänä.
-Huomenta, Harry haukottelee siirtäessään lautasensa sivuun ja mennessään käsiensä päälle makaamaan.
-Etkö syö? Draco kysyy hämmentyneenä ottaessaan ruokaa lautaselleen.
-Väsyttää. En jaksa syödä vielä mitään, Harry mutisee pistäessään kasvonsa pois näkyviltä. Ron, Dean ja Seamus vilkuilevat kumpiakin poikia vuorotellen.
-Niin tuota... Missä te oikein olitte? Ron päättää aloittaa kysymyksensä. Draco katsahtaa tähän, aukaisee suunsa, mutta pistää sen nopeasti kiinni Harryn pukatessa tätä jalasta.
-Olimme kirjastossa. Tehtiin läksyjä koko yön, Potter valehtelee.
-Joo, siis aivan varmasti, Harry. Koulukirjasi oli kuitenkin koko yön Rohkelikkotornin pöydällä, Seamus tirkahtelee uskomatta ystävänsä puheita. Arpinaama muuttuu punaiseksi, nostaa kasvonsa ystäviinsä päin ja pyytää heitä olemaan hiljaa pelkällä katseellaan.
-Antakaa olla. Meillä on nyt suurempiakin ongelmia kuin Harryn ja Malfoyn tekemiset, Dean huokaisee vaivaantuneena katsellessaan nyt Hermionea edessään. Samalla Potter oli kiitollinen, että Thomas keskeytti tämän kiusallisen hiljaisuuden, mutta samalla häntä hävetti. Harryn ja Dracon tekemiset? Arpinaama muuttui vielä enemmän punaiseksi, kun taas Draco virnuili omahyväisenä lyhyemmän vieressä. Seamus näytti siltä kuin olisi purskahtamassa kohta nauruun ja Ron muuttui vihreäksi.
-Kiitos vaan... Harry narisee niin hiljaa, että sitä on miltei mahdoton kenenkään kuulla, ja pistää päänsä takaisin käsiensä päälle.
-Aivan niin. Luin äsken tämän päivän Päivän Profeetan, eikä ainakaan vielä ollut mitään eilisiin kaksintaistelu harjoituksiin kerrottavaa. Uskon sen tulevan vasta maanantaina, mutta... Hermione yskäisee saadessaan puhe vuoron.
-Mutta mitä? Harry tuhahtaa käsiensä takaa.
-Luulen, ettei ministeriö päästänyt meitä kaikkia aivan helpolla... Kuulin harjoitusten loppu puolella, kun Dumbledore ja Taika ministeri puhuivat. Ei vaikuttanut hyvältä, tyttö jatkaa hiljentäessään ääntään.
Harry nostaa uudestaan päänsä, jotta näkisi salin päädyssä olevat professorit. Dumbledore sekä professori Vauhkomieli ei ollut paikalla, joka sai pojan mielen heti raksuttamaan.
-...Vainiin, Harry mutisee hiljaa miettiessään missä rehtori voisi olla.
-Suojelius, Dean rykäisee pistäessään kädessä olevan haarukkansa takaisin lautaselleen. Kaikki kääntyvät häneen.
-Täh? Harry hymähtää ihmeissään.
-Sinun tekemä suojelius veti ministeriön katseet otettua isommin mitä muut. Myös Parkinsonin tekemä yksi anteeksiantamattomista kirouksista herätti suurta huolta. Jacob Wrightsin tekemä käärme, jonka ei alunperinkään ollut tarkoitus koskea vastustajaansa vaan sinuun, Harry, mietitytti väkeä. Sinun, Malfoy, käytöksesi ei jäänyt myöskään paitsi huomiosta, Thomas tarkentaa vakavana silmäillessään Harrya ja Dracoa vuoron perään. Arpinaama puristaa haikeana käsiänsä nyrkkiin katsellen ystäväänsä, joka istuu vastapäätä, kunnes kääntää päänsä ihastukseensa. Luihuinen jatkaa normaalisti syömistään välittämättä puheista, joita hän juuri kuuli.
-Olemme siis luultavasti hankaluuksissa? Harry huokaisee kääntyessään takaisin rohkelikon puoleen.
-Epäilen niin. Älä siis odota Päivän Profeetalta mitään hyviä uutisia, Dean vastaa. Arpinaama huokaisee, vie katseensa Korpinkynnen tuvan pöytään, jossa Jacob istuu pää nojaten käteensä. Hänelläkään ei ilmeisesti ollut minkäännäköistä ruokahalua, joten istuskeli ihan hiljaa paikoillaan.
Harry ei oikein tiedä miksi oli jäänyt tuijottamaan tätä, mutta kun Jacob sitten päätti kääntää oman katseensa rohkelikon suuntaan, hän hätkähti ja pisti päänsä nopeasti pöydän päälle.
-Mitä nyt, Harry? Draco kysyy laittaessaan kätensä toisen selälle. Potter vain kohautti olkiaan. Hän yritti pysyä siinä niin kauan, että Jacob ei enää katsoisi sinne päin. Miksikö hän niin teki? Ei aavistustakaan.
-Noniin, Harry. Tule syliini. En tahdo katsoa mököttämistäsi, Draco käskee hiissautuessaan lähemmäs poikaystäväänsä.
-Täh? E-en minä... Harry änkyttää nostaessaan päänsä ripeästi ylös.
-Tule nyt, Malfoy ei anna periksi. Arpinaama pudistaa hätääntyneenä päätänsä. Hän tuntee ystäviensä kiinnostuneen katseen kohdistuen pariin. Mutta vaikka kuinka Harry yrittää kieltäytyä toisen käskystä, Draco ei anna periksi vaan taputtaa reisiään, jotta toinen älyää tulla siihen.
-Harry... Tee minut onnelliseksi, luihuinen parahtaa esittäessään surkeaa. Potter pyöräyttää silmiään, nousee ylös laittaen sylissään olevat siistiksi käärityt vaatteet tuolille, ja änkeää ihastuksensa syliin siten, että heidän kasvonsa ovat toisiinsa päin sekä jalat menevät penkin toiselle puolelle.
-Olet välillä aika ärsyttävä... hän myöntää huvittuneena.
-Tiedän. Muttet muuten suostu pyyntöihini, Draco virnuilee saadessaan taas halata toista. He olivat näin vihdoin, kun kaikki muutkin olivat paikalla. Harryn katsellessa vaaleahiuksisen olan yli Luihuisten pöydälle, hän näkee Parkinsonin tuijottavan tätä murhaavasti.
Silmälasipäinen puristi vaivaantuneena käsiään Dracon selkään, ja pistää kasvonsa hänen kaulalleen.
-Mitä nyt? Malfoy kysyy hämmentyneenä.
-Meitä tuijotetaan... Harry mumisee synkästi.
-Älä välitä. Anna heidän vain tuijottaa, toinen vastaa rennosti suudellessaan toista otsalle. Hermione nojaa käteensä iloisesti hymyillen. Harry on selvästi paljon paremmassa kunnossa mitä silloin, kun hän oli eronnut ihastuksestaan.
-Tehdään tänään jotain kivaa. Onko sinulla mitään erityistä mitä haluaisit tehdä? Draco kysyy lempeästi sylissä istuvalta pojalta. Harry pudistaa päätänsä nostaessaan sen ylös.
-Tulkaa ottamaan yksi matsi! Olimme aikeissa pelata tämän jälkeen kirjastossa Velhoshakkia. Voimme tehdä joukkueet, Seamus ehdottaa pirteänä. Ron nyökkäilee mukana.
-Velhoshakkia? Harry kysyy kääntäessään kasvonsa ystäviinsä päin.
-Joo. Voimme pelata niin, että sinä ja Malfoy olette yksi joukkue, ja minä ja Ron. Sopiiko? Finnigan ohjeistaa energisesti. Arpinaama alkaa hymyilemään.
-Okei, hän suostuu.

...
Ilta alkoi hämärtämään, ja kuten arvata saattaa, pojat olivat pelanneet ilta myöhään.
-Lähtekää siitä! matami Prilli oli rähjännyt kellon ollessa jo puoli yhdeksän, kun oppilaiden olisi pitänyt olla jo omissa oleskeluhuoneissaan.
-Vielä yksi peli! Seamus inttää.
-Meidän pitäisi oikeasti lähteä. Voimme jatkaa joskus toiste, Harry mutisee pistäessään pelilautaa kokoon Dracon vieressä. Seamus näyttää hetken surulliselta, mutta se tunne meni yllättävän nopeasti ohi.
-Minun ja Ronin tiimi voitti! hän hihkuu jälleen energisesti. Muut naurahtavat huvittuneena.
He ottavat tavaransa ja lähtevät tallustelemaan kohti Rohkelikkotornia, paitsi Draco, joka oli joutunut hyvästelemään Potterin saadessaan muita kiireitä. Arpinaama ei oikein ollut ehtinyt kysyä mitä hänen poikaystävällään oli niin kiireistä, sillä tämä oli juossut pois heti kun rohkelikko oli saanut avattua suunsa.
-Menen suorinta tietä nukkumaan, Harry ilmoittaa heidän päästyään vihdoin oleskeluhuoneeseen.
-Okei. Hyvää yötä! Seamus ja Ron toivottavat yhteen ääneen. Silmälasipäinen huiskauttaa kättään, kunnes katoaa portaiden yläpäähän ja siitä poikien makuusaliin. Kaikki muut Rohkelikkoon kuuluvista pojista viettivät iltaansa vielä läksyjen parissa oleskeluhuoneessa. Harry päätti ennen nukkumaan menoaan pistää Dracolta saamansa vaatteet matka-arkkuunsa, jotteivät ne menisi heti ensimmäisillä sekunneilla hukkaan. Mutta kun tämä oli nostamassa ensimmäistä paitaa, jotta voisi viikata sen uudelleen, sen sisältä tippuu jokin neliskulmainen... Kuva?
Harry nosti neliskulmaisen lapun lattialta ja istahti sängylle tarkastelemaan esinettä tarkemmin. Hänen silmänsä suurenivat nähdessään mitä kuvassa oli. Harry suutelemassa Jacobia mistelinoksan alla... Mutta miksi Malfoylla oli edelleen tämä kuva tallessa?
-Mitä...? Miksi...? Potter miettii päässään.
"Harry... Tahtoisin muuttaa asioita niin paljon. Olin vain kateellinen Wrightsille, kun hän sai koskea sinua."
Harryn kädet alkavat tärisemään, kun muistelee Dracon sanomia asioita.
"Ai... Olisiko ollut parempi, että tulen tänne jonkun toisen aikana kuin sinun?"
Tuo kerta valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa...
"Entä jos olemmekin? Itketkö itsesi kuiviin?"
Hetki, jolloin Jacob oli kysynyt poikien paluusta yhteen ja Malfoyn kylmä hymy ilmestyen hänen kasvoilleen...
"Yritän kokoajan päästä eroon siitä kakarasta, joka manipuloi ja koskettelee sinua minun selän takanani! Voisit edes vähän näyttää olevasi kiitollinen siitä etkä vain aiheuttaisi uusia hankaluuksia"
Oliko kaikki tämä...
"Pilailin vain"
Keksittyä?
O

liko Harryn ja Dracon tämänhetkiset välit varmasti kunnossa, vai miksi luihuinen oli edelleen pitänyt kuvan tallessa? Tahtoiko hän nähdä pystyikö Potteriin oikeasti luottamaan? Oliko hän oikeasti edes rakastunut rikkinäiseen rohkelikkoon? Silloin hänellä välähti. Oliko kaiken heidän välillä tapahtuneen tarkoitus vain olla kosto Jacobille ja tehdä tämä kateelliseksi?
-Miksi sinä teit näin...? Harry tulvahtaa onnettomiin kyyneliin katsellessaan kuvaa käsissään. Olisihan se pitänyt arvata, että liian hyvältä tunteminen, kostautuu lopulta pahemman kerran...

~~~~
Ensinnäkin anteeksi, ettei tätä jaksoa nyt sitte oo tullu moneen päivään... Tää oli sellainen jakso josta en saanut MITÄÄN irti. Mutta koska tämä osa oli nyt vähän tällänen sekava (anteeksi siitä), niin ens jakso tulee olemaan sellainen, jota mä tykkään kirjoittaa. 🌻
Tää mun Wattpad on kirjaimellisesti aika rikki enkä ymmärrä miksi tää on mennyt tälläiseksi 🤔 Yritän korjata tilannetta, mutta sillä aikaa toivottavasti te tykkäsitte ja ymmärsittekin jotain mun sekavasta tekstistä 😅💞
Byee! ~🌹