To The Boy I Love

Matami Pomfrey Moittii

Harry katsoo vaivaantuneena Blaisea, joka tuijottaa Malfoyta hievahtamatta.
-Ei käy. En tahdo puhua sinulle sanaakaan, Draco murahtaa itsepintaisesti. Harry vie katseensa nyt poikaystäväänsä. Hän tietää, että luihuisen sanottua "ei", se oli myös ei ja kaikkien pitäisi pysyä sen jälkeen loitolla hänestä. Kaikkien muiden paitsi Harryn tietenkin.
-Älä viitsi, Malfoy. Sinun ei sovi jäädä tietämättömäksi tästä, Blaise mutisee synkästi. Draco pysyy hiljaa. Hän selvästi epäröi mitä vastaisi, mutta vilkaistessaan poikaystävänsä hämmentyneitä kasvoja, hän näytti tietävänsä mitä vastaisi.
-Hyvä on sitten. Parasta ollakin, ettet petä luottamustani, Zabini, vaaleahiuksinen hyväksyy. Harry kurtistaa kulmiaan kysyvästi. Mitä on tekeillä?
-Mut, Draco... Harry yrittää avata suunsa.
-Ei hätää, Harry. Vien sinut ensin Sairaalasiipeen, Draco hymyilee rakkaalleen, jolloin hän jatkaa kävelemistään. Blaise siirtyy sivuun ja päästää parin edeltä. Harry katsoo hiljaa Zabinia, joka alkaa kävelemään heidän perässään.
-Oliko ihan pakko juuri nyt? Harry kysyy mahdollisimman hiljaa. Draco vilkaisee sylissään olevaa, kunnes alkaa lasisesti tuijottamaan eteensä.
-Anteeksi, Harry. Lupaan, että kuuntelen hänen asiansa nopeasti ja keskityn sitten sinuun, hän pyytää vakuuttavasti. Harry nojaa päänsä häntä kantavan pojan olalle.

...
-Hyvänen aika! Potter?! matami Pomfrey kiljaisee nähdessään pojan tulevan kannettavana sairaalahuoneistoon. Draco laskee rakkaansa yhdelle vuoteelle.
-Turhan dramaattinen sisääntulo... Harry narisee. Luihuinen ei näytä ottavan kuuleviin korviinsa lyhyemmän puheita, vaan katsoo Pomfreyta ja sanoo:
-Alaselässä iso mustelma, huulessa repeämä, käsivarsissa haavoja kuten myös vatsassa ja rinnassa.
Harry kyyristyy allapäin. Hän ei halunnut olla siellä, eikä oloa paremmaksi tehnyt se, ettei Draco huomioinut hänen sanojaan.
-Enkö ole sanonut, että sinun pitäisi pysyä pois hankaluuksista?! Kohta minun on määrättävä sinut sairaslomalle pidemmäksi aikaa, Pomfrey sättii nuorta. Harry näpertää hihojaan.
-Anteeksi... hän mumisee hiljaa.
-Mitä ihmettä huoltajasikin ajattelisivat, jos näkisivät sinut, poika paran täällä sairaalavuoteella makaamassa? Pomfrey kysyy tullessaan nuorukaisen viereen. Harry kuuntelee naista epäluuloisesti. Hän ei selvästikään tiedä, ketkä hänen huoltajansa ovat...
-Eikö sinun työ ole hoitaa potilaasi kuntoon eikä sanoa mitä sattuu? Draco kysyy jämäkästi. Hänen mielestä matami oli mennyt liian pitkälle sanoissaan. Pomfrey vilkaisee kalpeana Malfoyta, kunnes rykäisee.
-Noniin, Harry. Ota paitasi pois, hän ohjeistaa. Harry huokaisee syvään, vilkaisee Malfoyta kuin toivoen, että hän voisi ottaa tämän kädestä kiinni ja viedä jonnekin muualle. Mutta Draco oli kääntynyt katsomaan Blaisea, joka odotteli häntä oven juurella.
-Palaan kohta, Harry. Odota täällä minua, jooko? luihuinen ilmoittaa kääntyessään takaisin poikaystävänsä suuntaan.
-Mi-minne sinä menet? Harry kysyy vaikeroiden.
-Menen käytävälle kuuntelemaan Zabinin asian. En siis sen kauemmaksi, Malfoy vastaa.
-Ai, joo... Harry kyyristyy taas.
Draco silmäilee rakastaan surkeana. Hän tiesi, että Harry oli allapäin, kun tämä ei voinut jäädä hänen kanssaan.
-Lupaan, etten viivy kymmentä minuuttia kauempaa, vaaleahiuksinen vannoo. Harry ei vastaa mitään. Hän näprää sormessaan olevaa sormusta, tuntiessaan itsensä yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Malfoyn sydän sulaa totaalisesti sekä hänestä tuntuu, ettei sittenkään voi liikkua yhtään sen kauemmaksi rohkelikosta.
-Harry, minä... hän on sanovinaan, kunnes nainen hätistää hänet tiehensä.
-Noniin, menehän siitä! Laitan verhot kiinni, Harry. Voit rauhassa riisua paitasi, matami Pomfrey sulkee siniset verhot luihuisen edestä, jolloin silmälasipäinen jää sen toiselle puolelle. Draco tuijottaa typerää verhoa vähän aikaa toivoen, että olisi ollut itse se, joka voisi riisua hänen Potterinsa paidan.
-Olen pahoillani, Harry... hän kuiskaa hiirenhiljaa. Tuo kääntyy ja lähtee kävelemään tuskaiset askeleet pois.

...
-Parasta ollakin tärkeää asiaa, Zabini! En vastaa seurauksista, jos tämä on jotain typerää pilaa, Draco sähähtää kireänä. Zabini nojaa seinään ja katsoo hänen vieressään olevaa ikkunaa.
-Rauhassa nyt, Malfoy. Aika ei odota, joten nyt, jos milloin on hyvä aika ottaa tämä esille, hän mutisee tyynesti.
-Rauhassa? Miten helvetissä voin olla rauhassa, kun Harry istuu yksin tuolla?! Malfoy kiihtyy.
-Älä enää ikinä sano tuota ääneen, Blaise sanoo pelottavan jämäkästi.
-Mitä?! Draco älähtää kärsimättömästi.
-Huoh... Hiljennä nyt ääntäsi! Kenenkään ulkopuolisen ei pitäisi kuulla mistä puhumme, Blaise huokaisee kireänä nyt itsekin. Draco pysyy hiljaa, odottaen toisen jatkavan.
-Noniin. Sinun olisi hyvä tietää, ettet enää ikinä mainitse Potterin yksinolosta. Seinillä on korvat, Malfoy. Ties kelle tämä tieto menisi seuraavaksi, Zabini ryhdistäytyy aloittaakseen. Draco kurtistaa kysyvästi kulmiaan.
-Jos joku kuulisi vielä siitä, ettei kukaan ole Potterin seurassa; kuka tahansa voisi hyötyä siitä.  Varsinkin nyt, kun hän on haavoittunut, Blaise tiedostaa hyvin vakavana.
-Kuten? Ainoa kunnon vihollinen hänelle taitaa olla sinä, Draco puuskahtaa tulistuneena. Zabini naurahtaa makeasti.
-Vihollinen? Taisin siis tehdä kaiken oikein. Hän pelkää minua, eikö? luihuinen kysyy virnistäen.
-Onko tämä sinusta hauskaa?! Hän on ahdistunut taas, kun olet päättänyt pelotella häntä! Draco kihisee raivosta. Blaise nyökkäilee tyytyväisen näköisenä.
-Se oli minun suunnitelmani... Sen avulla saan hänet pysymään ainoastaan sinun lähelläsi, Malfoy. Yhdessä vaiheessa pelkäsin tosin, että suunnitelmani oli mennyt mönkään... hänen virneensä hyytyy kääntyessään katsomaan takaisin ikkunaan.
-Mönkään? Draco toistaa hämmentyneenä.
-Mm. Hän näytti luottavan minuun ne pari minuuttia ja pyysi jopa, että minä olisin se, joka saattaisi hänet omaan tupaansa. Eikö ole hämmentävää? Tiukan paikan tullen hänen on pakko luottaa johonkin tai olla luottamatta. Mutta silti sain hänet luottamaan minuun joksikin aikaa, vaikken ollut edes tarkoittanut sitä, Blaise selittää. Dracon valtaa yhtäkkinen kateellisuuden tunne. Hän ei ollut kuullut tuota Harrylta itseltään, mutta kun Blaise sanoi sen nyt, tuntui kuin nuo kaksi olisivat menneet salassa kihloihin.
-Mitä helvettiä? Alatko yhtäkkiä kertomaan jotain rakkauskertomusta siitä, kun sinä iskit minun poikaystävääni? Draco kysyy äreänä. Hän alkaa kävelemään edestakaisin, yrittäen pitää raivonsa sisällään. Blaise pyöräyttää silmiään.
-Usko tai älä, en koskisi pitkälläkään tikulla siihen poikaan. Potter ei ole aikani arvoinen, Blaise tuhahtaa. Draco pysähtyy hetkessä. Hänen läpitunkeva katseensa siirtyy nuoreen.
-Mutta? vaaleahiuksinen kähisee.
-Mutta olen joka tapauksessa joutunut tarkkailemaan häntä, koska sinä et pysty näkemään tiettyä seikkaa hänessä, Blaise huokaisee ärtyneesti.
-Väitätkö, etten ole tarpeeksi hyvä tunnistamaan Harryn tunteita? Draco kimpaantuu taas.
-En sanonut niin. Olet ehkä hyvä tunnistamaan minkälaisella päällä Potter on, muttet ole läheskään tietoinen mistä johtuu se, että hän pelkää ja vetäytyy sivuun. Luulet, että vika on kaikkien muiden. Muttei se ole niin. Harry oli vahva ennen, koska hän joutui pärjäämään elämässään yksin ja oli oppinut siihen. Nyt sinä olet hänen elämässään, jonka takia Harry pelkää niin paljon muita. Sinä olet näyttänyt haluavasi puolustaa häntä, etkä missään nimessä anna kenenkään koskea häneen. Harry ei enää osaa puolustaa itseään varsinkaan, kun sinun nimesi mainitaan tai olet lähettyvillä. Sinä, Malfoy, olet hänen heikko kohtansa, Blaise sanoo suoraan. Malfoy puristaa kätensä nyrkkiin. Häntä ärsyttää, kun Blaise näyttää tietävän paljon enemmän kuin hän itse.
-Oliko tuo asiasi? Haukkua minut maan tasalle poikaystävänä? Onko sinulla jotain kokemustakin siitä? Draco kyselee rasittuneena. Blaise huokaisee tyytymättömänä.
-Pidä se Potter lähelläsi, jos haluat hänen olevan turvassa ja kaukana iljettävistä tyypeistä. En haluaisi sekaantua tähän, mutta se taitaa olla jo liian myöhäistä... hän varoittaa jälleen.
-Myöhäistä? Draco hiljentyy väkisin.
-Jacob Wrights tulee tänä viikonloppuna Tylyahoon. En tiedä kuinka kauaksi aikaa, mutta tiedän hänen kuitenkin tulevan viikonloppuun mennessä. Asiaa ei auta ollenkaan se, että täällä Tylypahkassakin on Tylyahon viikonloppu juuri silloin, Blaise paljastaa asiansa vihdoin. Dracon katse tuntuu lasittuneen ainoaan henkilöön hänen edessään. Hän muuttuu sanattomaksi.
-... Mistä tiedät? Draco kysyy pienen hiljaisuuden kuluttua.
-Olen jatkuvasti siellä täällä ja keskityn kuulemaani. Tiedän kaiken, jonka haluan tietää. Yksi asia on kuitenkin varma; en epäile etteikö Wrights pääsisi tänne heti, kun silmät välttää. Tiet kulkevat nyt molempiin suuntiin Tylyahon päivänä. Tie Tylypahkaan ja tie Tylyahoon. Syytä minun ei tarvitse edes kertoa, sillä näytät tietävän sen hyvin itsekin, Blaise kertoo varautuneena. Draco laittaa kätensä puskaan ja alkaa miettimään.
-Se helvetin pentu yrittää todella vielä tänne? Hyvä on, saa yrittää... Zabini, saat selvittää missä se rotta piileksii. Kun menet Tylyahoon, pidät häntä silmällä ja hoitelet hänet jotenkin. Tulisin mielelläni itsekin, mutta minulla on kiireitä, hän käskee pahantahtoisesti.
-Mitä sinä teet sillä aikaa? Blaise kysyy kiinnostuneena.
-Hah, kysytkin vielä. Vietän mukavaa päivää rakkaani kanssa, Draco virnuilee tyytyväisenä. Blaise hymähtää.
-Entä mitä minä saan, kun teen mitä käskit? hän kysyy uteliaana.
-Luottamuksen. Sitä ei korvata rahalla, Draco vastaa raskaasti, kunnes kääntyy lähteäkseen. Zabini seuraa häntä katseellaan.
-Ainiin... Jos hän tykkää leikkiä, saat leikkiä tällä kertaa hänen kanssaan, Malfoy hymyilee teennäisesti. Toinen luihuinen katsoo, kun hän lähtee takaisin Sairaalasiipeen.
-Tsik. Olet paholainen, joka piilottaa sarvensa enkelin nähtyä. Sinä teet sekasortoa maailmassa, jotta kukaan ei vahingoittaisi sinun enkeliäsi ja särkynyttä sydäntäsi enempää. Sellainen sinä olet, Draco Malfoy,  paholainen täynnä vihaa ja kateutta...

~~~~
Nyttt se sitte on vuosi 2021 👀
Jännää! Onks teillä uudenvuoden lupauksia? 🤭
Itselle tein lupaukseksi sen, että oon oma itseni muista huolimatta ja yritän elää täysiä!! 👑😌
...
Uusi luku jälleen,,,
Toivottavasti nautitte lukemisesta! ❤️
Byee!! ~~🌹