To The Boy I Love

Mitä Minä Teen?

Draco katseli ihastustaan, joka istuskeli ikkunalaudalla silmäillen toista itsekin. Hän oli onnellinen. Vihdoin tämä sai pidellä toista kädestä kiinni, vaikka eihän se samanlaista ollut kuin ennen. Harry oli selvästi etäinen, vaikkei sitä ehkä huomannut ulkoapäin. Hänen katseensa kertoi sen. Kuinka onneton ja väsynyt poika oli. Ihan syystäkin. Hänet oltiin petetty niin monesti, ja Draco voi vaikka luvata, että tunsi olonsa syylliseksi kaikkeen tähän.
-Eikö sinun tarvitse mennä enää tuonne? Harry kysyy kääntäessään katseensa oveen, josta luihuinen oli saapunutkin. Malfoy pudistaa päätänsä.
-En. Huolehdin nyt sinusta, hän vastaa lempeästi laittaessaan kätensä rohkelikon tummille hiuksille. Potter ei edes värähdäkään. Hän vain tuijottaa tyhjyyteen kuin se olisi joku tylsä taideteos. Hermione ja Ron vilkuilevat toisiaan vaivaantuneina.
-Me lähdemme takaisin Rohkelikkotorniin, Harry. Öitä, Malfoy! Granger ilmoittaa alkaessaan tönimään punahiuksista ystäväänsä. Draco vilkaisee kahta muuta rohkelikkoa, mutta antaa kaiken huomionsa lopulta arpinaamaan, joka yrittää livistää toisten mukaan.
-Minäkin tulen...! Harry mutisee, mutta toinen ei anna mahdollisuutta hänen tullessa niin lähelle, ettei rohkelikko poika pääse hyppäämään pois ikkunalta.
-Me jäämme tänne hetkeksi. Tahdon puhua sinulle ja katsoa, että kaikki on hyvin, Draco sanoo jykevästi. Ron on jo tulossa hakemaan parasta ystäväänsä väkisin, mutta Hermione kolauttaa tätä päähän ja riuhtaisee mukaansa. Harry katsoo surkeana ystäviensä perään, jotka jättävät hänet ypöyksin luihuisen kanssa.
-Mikä on olo? Draco kysyy huolestuneena. Harry vain mulkoilee toista suuttuneena. Hän ei aio puhua toiselle sanaakaan, jos ei ole aivan pakko.
-Sattuuko sinua johonkin? Malfoy yrittää saada tietoon lyhyemmän vointia. Potter vain huokaisee hermostuneesti.
-Älä nyt, Harry. Olen poikaystäväsi. Minun kuuluu tietää miltä sinusta tuntuu, Draco kertoo rauhallisesti.
Silloin silmälasipäiseltä meni kunnolla hermot, kun hän kuuli vaaleahiuksisen puhuvan siitä, kuka on poikaystävä.
-Poikaystävä? Kutsutko itseäsi poikaystäväksi?! Vaikka valehtelit minulle?! Tiedätkö... Tiedätkö edes mitä se sana meinaa?! Kun sinä olet poikaystävä, sinun on oltava luotettava ja rakastaa minua! Ei valehdella päin naamaa ja esittää, että pidät minusta! Harry karjaisee vihaisesti. Malfoy silmäilee toista musertuneena.
-Tiedän... Mutta minä ihan oikeasti pidän sinusta. Kaikki se, jota sanoin Tarvehuoneessa tänään oli totta, hän vannoo uskollisesti. Muttei Harry suostu kuuntelemaan sanakaan luihuisen puheita, vaan tönäisee hänet kauemmaksi.
-Vihaan sinua! arpinaama kajauttaa täysiä, jolloin Malfoyn oli syytäkin pysyä vähän kauempana.
-Harry, pysy rauhallisena. Tule ensin pois sieltä, ettei käy pahemmin! vaaleahiuksinen varoittaa vakavasti.
-Mitä sinä siitä välität?! Potter ärähtää kimpaantuneena. Silloin Draco ei voinut ottaa tätä itsekään rauhallisesti. Hän meni ripeästi lyhyemmän eteen, nosti hänet pois ikkunan läheltä ja halasi tätä mahdollisimman lujaa, ettei rohkelikko pääsisi pois. Hän ei välittänyt, vaikka Harry löi ja potki häntä ollessaan niin vihainen luihuiselle. Malfoy ei tahtonut päästää enää irti.
-Älä ikinä sano tuota uudelleen... hän kuiskaa puristaessaan toista syleilyynsä. Harryn vihasta muuttuu vaimea nyyhkytys, joka kantautuu Malfoyn korviin.
-Miksi minut jatkuvasti petetään? arpinaama kysyy särkyneesti hänen lopettaessaan rimpuilemisen. Draco pidättää itkuaan nyt itsekin. Miten hän voisi olla itkemättä, jos toinen on kokonaan poissa tolaltaan hänelle tehdyistä asioista?
-Olen pahoillani. Olen niin pahoillani, Malfoy pyytää surullisesti. Harry rutistaa kämmeniään nyrkkiin luihuisen olkapäillä. Hän ei jaksanut enää tätä. Miksi tämän piti aina olla hankaluuksissa? Tänä vuonna tosin sääntöjen rikkominen oli muuttunut suhde asioihin. Harry tunsi itsensä naurunalaiseksi ja hylätyksi. Tylypahka ei ollut enää sellainen mitä se oli ollut esimerkiksi viime vuonna. Kaikki oli muuttunut. Tai ainakin siltä Harrysta tuntui. Tylypahka oli tuntunut aina kodilta, mutta nyt se tuntui pelkältä kaaokselta keskellä velho maailmaa. Ei hän halunnut palata jästisyntyisten sukulaistenkaan luo, muttei hän tahtonut olla tällä hetkellä koulussakaan.
-Harry, minä... Draco on juuri yrittämässä kertoa, mutta hänet keskeyttää iso ääni, joka ilmestyy heidän takaansa. Malfoy kääntää ensin kasvonsa käytävän puoleen, mutta käännähtää lopulta kokonaan jättäen Harryn katselemaan tämän selkää.
-Jaa, sinäkö taas. No, minkälaisen kohtalon sait? Jäikö koulu sinun osaltasi kesken täällä Tylypahkassa? luihuinen sihisee yhtäkkiä todella vihamielisesti. Harry liikahtaa niin, että hänen toinen silmänsä ilmestyy Malfoyn käsivarsien takaa. Jacob mulkoili vaaleahiuksista kylmästi.
-Nautitko, jos sanon, että saatan lentää pihalle täältä? hän kysyy turhautuneena.
-Juhlistan sitä, jos sinulle käy niin, Draco kertoo ujostelematta. Jacob huokaisee turhautuneena laittaessaan kätensä puuskaan. Harry tirkistelee vanhempaa luihuisen takaa ällistyneenä. Tarkoittiko tuo...?
-Uskomatonta. Ja sinä kun niin luulit, että pääset pälkähästä! Enkös minä ole varoittanut, että jos minun kanssa alkaa leikittelemään, seuraukset ovat vakavat? Et uskokaan miten onnellinen olen, kun saan sinut pois kuvioista, Draco alkaa taputtamaan käsiään virnuillen. Wrights pyöräyttää silmiään, kunnes katsahtaa arpinaamaan, jonka kyynelistä punertavat silmät loistavat hämäryydessä.
-... Rakastan sinua. Öitä, korpinkynteläinen kuiskaa hymyillen, kunnes alkaa jatkamaan matkaansa. Malfoy muuttuu hetkessä vihaiseksi ja yrittää lähteä tuon hirvittävän teinin perään, mutta Harry tarttuu tätä kädestä kiinni.
-Päästä! Tahdon lyödä tuota nulikkaa! Draco ärähtää kimpaantuneena. Potter kuitenkin vain pudistaa päätänsä.
-Jacob! hän huutaa vuorostaan. Wrights kääntyy toisten puoleen nähdäkseen mikä asia silmälasipäisellä oli mielessä.
-Minä en rakasta sinua! Harry jatkaa ärtyneenä. Jacob jää tuijottamaan rohkelikkoa sanattomana, kun taas Dracon suu loksahtaa auki.
-Ja sinä, Malfoy! Miksi olit lähdössä tappelemaan, kun sinulla jäi asiasi minulle kesken?! Harry tiuskii vihaisena. Malfoyn kasvot lehahtaa punaiseksi. Potter kääntyy poispäin kahdesta pojasta ja lähtee lujalla vauhdilla eteenpäin. Malfoy vilkaisee korpinkynteläistä, virnistää ja näyttää keskaria tyytyväisenä, kunnes lähtee ihastuksensa perään.
-Harry! Odota! luihuinen pysäyttää toisen ottamalla tämän käsivarresta kiinni. Arpinaama kääntyy hitaasti pidemmän puoleen.
-... Mitä nyt taas? hän kysyy turhautuneena.
-Ei haittaa, jos vihaat minua nyt. Lupaan voittaa huispausturnauksen takiasi, jotta voit taas hyväksyä minut, Draco kertoo itsevarmasti. Harryn silmät ovat jääneet katselemaan vaaleahiuksisen kättä, joka pitää tästä kiinni. Kämmenessä olevat rystyset ovat auki ja veriset.
-Kysyit, että miksi olin lähdössä tappelemaan, kun minulla oli sinun kanssa asia vielä kesken. Ärsyttikö sinua, kun lopetin halaamasta? Tulitko huonolle tuulelle, kun en huomioinut sinua? Draco toteaa virnuillen. Harry katsahtaa tähän tuimasti.
-En, hän murahtaa vihaisesti.
-Älä viitsi. Kyllä minä tiedän, kun valehtelet! Unohditko jo, että kerroit minulle mitä unta näit? Se on unelmasi. Olla minun kanssani, Malfoy puhuu tyytyväisenä.
-Olin vielä unessa, joten voit unohtaa kaiken mitä sanoin. Puhdistetaan tämä vedellä, Harry mutisee vetäessään pidemmän mukanaan.
-Hei... Olit väsynyt, muttei se tarkoita, ettet ollut tosissasi! Draco jankuttaa häkeltyneenä. Hän ei näe Potterin kasvoja, mutta se oli rohkelikolle vain eduksi. Harry nimittäin hymyili pienesti kuunnellessaan pojan juttuja. Kyllähän tämä edelleen toista rakasti, mutta epäröi edelleen mikä on totta ja mikä ei, joten päätti pitää tästä vähän etäämmältä.
He saapuivat pian poikien vessaan, jossa hämärä viilsi koko huoneen poikki. Harry käveli varovaisesti etummaisena yrittäen nähdä mihin oikein astui. Hän tunsi pian käsienpesu altaan ja pysähtyi.
-Anna kätesi, arpinaama käski laittaessaan hanan päälle. Malfoy teki mitä käskettiin, mutta tuli lähemmäs ei odotetulla tavalla. Hän viritti vasemman käden tummahiuksisen mahan ympärille ja oikean käden tämä antoi Harryn haltuun. Draco nuuhkii rohkelikon hiuksia lumoutuneena.
-Mm... Olet söpö, kun huolehdit minusta, hän kertoo umpi rakastuneesti. Harry toljottaa toista peilin kautta mitään sanomatta, mutta keskittyy puhdistamaan veristä kämmentä ensimmäisenä.
-... Löitkö näin kovaa? hän kysyy hiljaa. Malfoy hymähtää.
-Löin niin kovaa kuin pystyin. Auts... luihuinen vastaa, kunnes tuntee kivuliaan pistoksen. Harry säikähtää pistäessään toisen pojan käden sukkelasti pois hanan luota.
-Anteeksi... Ehkä sinun pitää mennä näyttämään tätä Sairaalasiipeen, hän toteaa vaivaantuneena.
-Ei, ei käy. Jatka vain, mutta vähän varovaisemmin, Malfoy inttää vastaan. Potter nyökkää myöntyvästi, kunnes tuo luihuisen käden lähemmäs nähdessään sitä koristavat arvet. Draco silmäilee toisen sivuprofiilia takaapäin jännittyneenä. Tämä näky koskettaa hänen sydäntään enemmän kuin voisi kuvitella. Harryn katsellessa toisen haavoja tarkkaavaisesti, sai kylmän luihuisen tunteet puhkeamaan kuin kaunis ruusu. Hän tahtoi olla lämmin tuolle pojalle, jonka useat ovat rikkoneet, myös tämä itse. Draco tahtoi toteuttaa Harryn unen, vaikka heti, jos hän niin pyytäisi. Mutta tämän kateus ja liiallinen kostonhimo pilasi aina kaiken, jonka takia pojat olivat etääntyneet toisistaan uudestaan. Vaikka Malfoy saikin koskea silmälasipäistä, ei se tarkoittanut, että kaikki oli vielä kunnossa. Vaaleahiuksinen oli saanut vasta silmälasipäisen luottamuksen, ei hänen sydäntään.
Luihuinen tahtoi nähdä lähempää toisen kasvot, mutta heti kun tämä oli pistänyt kasvonsa rohkelikon olalle, lyhyempi äännähti kivusta ja meni nopeasti kauemmas.
-Draco?! Mitä sinä teit?! Harry parahtaa pistäessään kätensä niskalleen ja kääntyessään luihuiseen päin.
-En mitään? Sattuiko sinua? Draco hymähtää yllättyneenä. Potter nyökkää häiriintyneenä hieroessaan niskaansa. Luihuinen siirtää kysyvästi rohkelikon paitaa pois edestä, jotta voisi nähdä mistä kipu oli yltynyt.
-Mitä hittoa...?! hän ärähtää kimpaantuneena. Harry säikähtää.
-Mitä? poika kysyy pelästyneenä.
-Se rääpäle... Murhaan sen, Draco miettii ääneen. Rohkelikko katsoo tätä hetken, kunnes kääntyy takaisin peiliin päin ja siirtää paitaansa pois edestä. Mustelmia...
Harry tapittaa surkeana peilin kautta olevaa poikaystäväänsä, joka hieroo kasvojaan rasittuneena.
-Draco... Mitä minä teen? hän uskaltautuu kysymään. Luihuinen katsahtaa tähän ajatuksissaan.
-Et enää puhu sille tyypille tai edes katso häntä! Vaikka hän kuinka pyytäisi anteeksi tai anelisi sinulta jotain, et edes huomioi häntä. Älä liiku enää yksin, Harry. Liikut joko minun tai ystäviesi seurassa, sillä kun Wrights näkee sinut yksin, hän tekee kaiken uudelleen. Niin kauan, kun Jacob Wrights on vielä tässä koulussa, sinun on osattava olla luottamatta häneen, onko selvä?! poika vastaa tiukasti. Harry huokaisee väsyneenä ja kääntyy takaisin poikaystävänsä puoleen.
-Entä mitä minä teen, kun sinä pyydät anteeksi minulta...? hän kysyy musertuneena tuijottaen toista suoraan silmiin. Malfoy jää sanattomaksi nähdessään lyhyemmän vastausta odottavan ilmeen. Ei ollut oikein sanoa, että Harryn pitäisi antaa heti anteeksi, sillä Draco oli oikeasti tehnyt suuren virheen, vaikka aikeet olivatkin ihan hyvät. Muttei luihuinen myöskään tahtonut, että Potter olisi hänelle enää kireä. Mitä tässä vaiheessa sitten pitäisi sanoa?

~~~~

Tässä on ollut nyt huikeeta neljä päivää, kun en oo laittanut mitään tänne 😳. Mulla oli tarkoitus laittaa tää jo torstaina, mutta koska yhtäkkiä mun puhelimesta loppu tila ja poistin Wattpadin hetkellisesti, niin en tajunnut, että mun alkuperäinen luonnos tästä osasta katosi!! 🙊
Mun piti siis suunnitella tää osa uudestaan, koska ei millään meinannut lähtä innostusta kirjoittamaan, jos kaikki olis ollut samanlaista...
Sain tän joka tapauksessa nyt valmiiksi ja tässä ei sinäänsä oikein tapahtunut mitään muuta kuin tunteiden vaihtelua sinne tänne. Toivottavasti kuitenkin nautitte tästä osasta ja me tullaan tapaamaan seuraavassa luvussa, jossa kaikki on paljon jännempää (mä lupaan🙈)
Byee!! ~🌹💖