To The Boy I Love

Ahdistus Ja Kipu

-Maa kutsuu Malfoyta, Blaise heiluttaa kättänsä vaaleahiuksisen luihuisen kasvojen edessä. Draco toljottaa tyhjyyteen samalla, kun yrittää pysyä liikkeellä. Hänen mieltään kaiversi kamala syyllisyydentunne. Hän tunsi syyllisyyttä siitä, että oli kieltäytynyt Harryn haluista ja sitten vielä antanut Blaisen nolostuttaa hänet. Kaikista eniten Malfoyta piinasi kuitenkin se, että joku toinen ehtisi täyttää rohkelikon halut tai Harry itse etsisi jotakin parempaa seuraa.
-Ei hemmetti... Draco ärähtää kiristäessään solmiota ja alkaessa kävelemään taas reippain askelin. Hän kuvitteli olemattomia asioita. Ei Harry nyt niin tekisi, eihän? Toinen vaihtoehto taas oli täysin mahdollinen. Oli varmasti joku, joka tahtoo Harrya enemmän kuin annetaan näyttää...
-Harry! Draco kutsuu, mutta hänen äänensä peittyy jonkun toisen alle. He olivat saapuneet suuren salin valoisaan tunnelmaan, jossa vain parikymmentä nuorta istui, odottaen pääsevänsä puurokattilan kimppuun.
Harryn edessä seisoi pitkä, lempeä kasvoinen velho, jonka solmiossa oli punaista. Dean Thomas.
-Dean? Harry hymähtää hieman yllättyneenä. Draco oli päässyt poikaystävänsä taakse. Hänen huulensa nyki, yrittäen ilmeisesti pitää ärsyyntymisensä sisällään siinä asiassa, että Dean oli tullut pilaamaan tilanteen täysin. Dracon olisi tehnyt mieli puhua asiansa Harryn kanssa, ennen kuin joku tulisi ja veisi rohkelikon huomion.
-Missä ihmeessä olit koko yön? En nähnyt sinua sen jälkeen, kun lähdimme Hermionen kanssa kirjastosta edeltä. Kuulin Seamusilta mitä Ron teki... Ethän ottanut sitä ihon alle? Dean kyselee hätääntyneenä. Harry näpertää kaavun hihoja vaivaantuneena.
-Ei tässä mitään... Olin eilen todella väsynyt, joten nukahdin kirjastoon, hän valehtelee. Draco kurtistaa kulmiaan toisen sanoille.
-Olitko yksin koko yön?! Dean hätkähtää huolestuneena.
-Draco oli kanssani, Harry vastaa hiljaa.
-Luuletko, että olisin oikeasti niin tyhmä, että jättäisin hänet yksin?! Draco sähähtää loukkaantuneena. Dean katsahtaa häneen yllättyneenä.
-En tietenkään, hän puuskahtaa karkeasti. Malfoy pyöräyttää silmiään ja laittaa kädet puuskaan.
-Öh... Missä muuten Hermione on? Harry vaihtaa nopeasti aihetta.
-Lähti käymään kirjastossa, Thomas vastaa. Arpinaama nyökkäilee katsellessaan samalla ympärilleen. Häntä hermostutti olla siellä. Vain pari tuntematonta luihuista istui heidän tupansa pöydän ääressä, mutta silti se tuntui siltä, että he tuijottaisivat Harrya. Hänen tyhjään vatsaansa tuli kamala tunne. Miksi hänestä tuntuu siltä?
-Oletko kunnossa? Dean hymähtää hämmentyneenä nähdessään ystävänsä ilmeen.
Draco kurtistaa kulmiaan vielä enemmän. Harry raapii niskaansa, vilkaisee nopeasti poikaystäväänsä takanaan, kunnes tyyntyy nyökkäämään vastaukseksi.
-Joo... Haluaisin käydä vaihtamassa vaatteet... hän kertoo poissaolevasti.
-Tarvitsetko jonkun saattamaan sinua? Voin lähteä kanssasi, jos tahdot, Thomas lupautuu hymyillen. Potter empii hetken, kunnes suostuu. Siinä vaiheessa Dracolla tuntuu menevän järki kokonaan. Häneltä ei edes kysytty koko asiasta. Dean hymyilee leveämmin, kunnes lähtee edeltä kävelemään. Harryn yrittäessä lähteä perään, Malfoy pysäyttää hänet.
-Harry, vaaleahiuksinen murahtaa tyytymättömänä. Rohkelikko katsoo toista pelästyneenä.
-Tiedät, etten pidä, jos lähdet jonkun toisen kanssa ilman minua. Varsinkin nyt, kun välimme ovat tälläiset. Älä lähde luotani pois, Draco sanoo vakavasti. Harry vie katseensa hetkeksi Blaiseen, joka seisoskelee hänen poikaystävänsä vieressä, ja joka tuijottaa tätä tarkkaavaisena. Hänen sydämensä tuntuu jättävän lyöntejä välistä. Miksi häntä pelottaa näin paljon?
-Haluan vaihtaa vaatteet... Harry yrittää saada kätensä vapaaksi, muttei toinen anna kovin helpolla periksi.
-Puhutaan ensin, Draco pyytää.
-En halua... Potter ahdistuu entisestään.
-Harry, pyydän. En halua olla riidoissa kanssasi! Malfoy anelee onnettomana. Harryn arpi tuntuu siltä, kuin se syttyisi tuleen. Mikä tämä tunne oli?
-Lopeta...! silmälasipäinen käskee sekavasti.
-Mitä minun pitää lopettaa?! luihuinen kysyy turhankin vihaisen kuuloisena. Harryn alaselässä oleva mustelma kipeytyy taas. Hänen kätensä tärisevät ja tunto kehosta katoaa olemattomiin. Kaikki tuijottavat... Joku kuiskaa hiljaa hänen korvaansa ja käskee satuttaa. Satuttaa ketä? Ketä hänen täytyy satuttaa? Arpea vihloo ikävästi. Hänen tunteensa ylikuumenevat.
-LOPETA, DRACO! PÄÄSTÄ MINUT POIS! EN HALUA OLLA SEURASSASI! Harry huutaa särkyneesti. Hän kiskaisee kätensä irti väkisin.
-Malfoy, varo! Blaise karjaisee yllättäen, jolloin Draco kääntää katseensa sivulleen. Rohkelikkojen pöydän yläpuolella leijailee kasapäin lautasia, haarukoita, veitsiä ja laseja, jotka uhkaavasti lentävät häneen päin. Draco kalpenee täysin. Hän jähmettyy paikoilleen, kunnes tuntee tönäisyn ja pian hän makaa maassa.
-Agh... Mitä hemmettiä...?! tuo sähähtää. Hän hiljentyy melkein samantien, kun katsoo eteensä. Harry istuu polvillaan maassa, kädet pitäen lattiasta huterasti kiinni. Luihuisen kaavussa oli mitättömiä reikiä, sekä rohkelikon käsivarsissa kimmelsi joka puolella paljas pinta ja niissä olevat haavat. Hänen ympärillään oli kaikenkokoisia lasinsirpaleita. Rohkelikko puristi käsissään olevaa sirpaletta, jonka hänen olisi valtavasti tehnyt mieli työntää rinnasta suoraan sydämeen. Hän tärisi. Itki niin lujaa, että jokainen salissa oleva kuuli sen tuskan. Kipu, joka vain yltyi, sekä syyllisyydentunne siitä, että oli juuri meinannut satuttaa Dracoa. Kaiken sen jälkeen juuri sitä velhoa, joka on huolehtinut hänestä.
-Uskomatonta... Miten Malfoy pystyy pitämään tuollaisesta? luihuistyttö kuiskaa vieressään istuvalle ystävälleen.
-Yrittikö hän tappaa?
-Ei olisi ensimmäinen kerta... Häntä epäillään Cedric Diggoryn murhasta...
-Uskomatonta. Tuo kakara on ihan hullu!
-Hän on varmaan pakottanut Dracon pitämään hänestä. Sairasta...
-Luuletko niin? Siinä tapauksessa hänet olisi pitänyt ajat sitten potkaista pois Tylypahkasta!
-Täysin samanlainen kuin Jacob Wrights. Heidät kummatkin pitäisi viedä Azkabaniin!
Harry puristi lasinsirpaletta kädessään, jolloin veri levisi lattialle pieneksi lätäköksi.
-OLKAA HILJAA! Draco käskee raivostuneena. Hän nousee ylös ja tulee ripeästi rakkaansa vierelle.
-Ei hätää, rakas... Älä itke enää. Hoidetaan sinut pois täältä... vaaleahiuksinen kuiskaa ottaessaan rohkelikon kämmenen alla olevan sirpaleen pois.
-Äiti... Isä... Harry värisee hysteerisesti. Dracon sydän särkyy täysin. Kaiken tämän kivun keskellä, suru on se voimakkain. Rohkelikko ei pystynyt hengittämään tai katsomaan ylemmäs. Hän vain toivoi, että kun hän siinä nyt odottelisi, hänen vanhempansa tulisivat lohduttamaan. Hän turvautuisi äitinsä lämpimään haliin ja hänen isänsä sekä Sirius yrittäisivät epätoivoisesti naurattaa häntä. He olisivat yhdessä, perheenä. Harryn ei enää tarvitsisi kärsiä maailmassa, jossa häntä satutetaan. Hänen ei tarvitsisi nähdä Dursleyta. Hän voisi vain olla turvassa.
-Potter! McGarmiwan ääni huudahtaa salin toisessa päädyssä. Harry kyyristyy enemmän. Hän tahtoi piiloutua. Hän ei halunnut satuttaa ketään.
-Hakekaa minut pois... Haluan kotiin... arpinaama itkee entisestään. Dracon kasvoille leviää kyynel. Kaikki oli hänen syytänsä. Hän pakottaa Harrya tekemään asioita, jotka tuntuvat ahdistavilta.
-Harry... Tiedän, että sinua pelottaa nyt, mutta pysy vahvana... Sitä vanhempasikin tahtoivat, Draco rohkaisee yrittäessään pysyä itsekin vahvana. Harry pudistaa päätänsä.
-Miksi he sitten lähtivät? hän änkyttää.
-Koska heidän täytyi, Harry! He suojelivat sinua! Malfoy vastaa.
-... En halua sitten, että sinä suojelet minua! En halua, että sinäkin lähdet! Potter pyyhkii avuttomana kasvojaan. Draco nostaa toista ylemmäs, jolloin pystyy halaaman häntä.
-En lähde. Vanhemmillasi ei ollut vaihtoehtoa... Minulla on. Toinen niistä on jättää sinut ja kuolla välittömästi, mutten aio tehdä niin! Annoit minulle toisen vaihtoehdon, Harry! Etkö muista?! Aion elää elämäni sinun kanssasi! Valitsin sen, että pysyisin rinnallasi koko elämäni ja kasvaisimme yhdessä onnellisiksi! Harry rakas, minun on tarkoitus suojella sinua! Anna minun näyttää, että välitän sinusta! hän sanoo sydämellisesti. Harry rutistaa kätensä toisen paitaan. Hänen kehoaan pistelee kivuliaasti. Draco vilkaisee taakseen, jossa professori McGarmiwa ja Kalkaros kävelevät nopein askelin paikalle.
-Pystytkö nousemaan? luihuinen kysyy hiljaa. Arpinaama nyökkää.
-Vien sinut pois täältä... Oletko valmis juoksemaan? Draco kuiskaa tyynesti.
-Mi-minne...? Potter nyyhkyttää heikosti.
-Mennään paikkaan, jonne aina olemme karanneet yhdessä, Draco sanoo kepeästi. Harry ei vastannut enää mitään, jolloin luihuinen päätteli vastauksen olevan myönteinen. Hän auttoi rakkaansa varovaisesti ylös.
-Varovaisesti... tuo mutisee hellästi.
-Herra Malfoy! Kalkaros sähähtää kylmästi oppilaidensa takana.
-Lähdetään, Harry, Malfoy ei ota kuuleviin korviinsa opettajaansa, vaan alkaa ohjaamaan poikaystäväänsä pois salista.
-Jos et nyt pysähdy, häpäiset koko tuvan! Kalkaros karjuu, mutta turhaan. Draco jatkaa matkaansa. Hän ei välittänyt ollenkaan oman tupansa maineesta. Jos hän nyt pysähtyisi, hän häpäisisi vain itsensä Harryn poikaystävänä.
Eikä sitä saa tapahtua enää toisten.