To The Boy I Love

Verestä Ulkokuoreen

-MIKSET LÄHDE JO?! ET SELVIÄ TÄSTÄ! Draco jatkaa hysteeristä huutamistaan. Tuo salaperäinen poika, joka oli tuosta noin vain suudellut Harrya, virnistää ja lähtee juosten pois ystävänsä mukanaan. Malfoy lyö raivoissaan seinää, kunnes kierähtää ympäri maassa istuvan pojan luo.
-Mitä himputtia hän yritti. Ei olisi tarvinnut mennä noin pitkälle, Draco murahtaa ärsyyntyneenä kyykistyessään. Harry syöksyy nopeasti halaamaan ihastustaan.
-Hei, oletko kunnossa Potter? Malfoy kysyy vaivaantuneena.
-Miksi hän teki niin... En voinut mitään, hän oli liian vahva! Harry änkyttää sydän takoen.
-En syytä sinua mistään. Argh, tapan sen tyypin. Etsin hänen nimensä käsiini ja voi olla varma, että hänen isänsä lentää ulos ministeriöstä... Se penikka ei tosiaan tiedä mihin työnsi hirvittävän naamansa, Draco mutisee vihaisena. Harry puristaa silmiänsä kiinni.
-Onko minua niin helppo käyttää hyväksi? hän kysyy väristen. Luihuinen pistää kätensä toisen pojan naamalle ja katsoo tätä tarkkaan.
-Katso minua, Harry. Ei se tietenkään niin ole! Se tyyppi tahtoi vain... Öh... Draco kertoo, kunnes hänen naamallensa ilmestyy huolestunut ilme.
-Suudella minua? Nähdä kuinka reagoit ja miltä se tuntui? En edes koskaan ollut tavannut häntä... Oli vielä vanhempi, Harry jatkaa murheissaan.
-Kukaan ei tee sinulle enää noin. Älä enää mieti häntä, äläkä huomioi... Draco kuiskaa rohkeasti. Harry koskettaa huuliansa turhautuneena. Malfoy katsoo tätä tarkkaan. Hänen poikaystäväänsä suudeltiin suoraan tämän edessä. Tottakai se sattui, mutta vielä enemmän häntä satutti poissaoleva Harry, joka ei vieläkään tiedä mitä tapahtui. Juuri kun asiat alkoivat palautua edes vähän ennalleen, niin sitten joku kehtaa koskea rikkinäiseen poikaan tuolla tavoin... Pitääkö Malfoyn aloittaa kaikki alusta ja kysyä aina lupaa koskettaessaan Harrya? Kun näitä ajatuksia luihuinen käy päänsä sisällä läpi, hänestä tulee uskomattoman heikko. Hiljaisuuden hallitessa
Harryn silmät kiinnittyvät pikkuhiljaa toisen kirkkaisiin silmiin. Draco katsoo tätä vaivaantuneena.
-Olethan sinäkin kunnossa, Malfoy? Harry kysyy ottaessaan toisen hajalla olevat kämmenet tarkkailuunsa. Pienet arvet koristavat rystysiä ja veripisarat kiiltelevät himmeästi. Draco oli päässyt lyömään uskomattoman kovaa. Harry hymyilee pienesti silittäessään toisen käsiä. Hän pistää oman ruhjeilla olevan kämmenensä tiukasti Dracon kädelle, ja nostaa sen ylös.
-Nyt meillä kummallakin on kädessä viilto, jonka toinen on aiheuttanut... Harry mutisee hymyillen esittäessään rohkeaa. Draco vilkaisee käsiä, mutta siirtyy nopeasti katsomaan
toisen naamaa... Enää hän ei voi pidätellä halujaan, joten tulee lähemmäksi.
-Harry... Saanko minäkin suudella sinua? Malfoy kysyy suoraan. Potter punastuu ja kääntää koko kasvonsa katsomaan ihastustaan.
Nuo luihuisen omistavat kalpeat kasvot, jotka ovat täynnä selittämätöntä kauneutta... Upeat platinan vaaleat hiukset, jonka suortuvat ovat kammattu kauniisti sivulle... Tuo niin salaperäinen ja uskalias ääni saa väkisinkin ihon kananlihalle... Upea vartalo, josta kuka tahansa voisi haaveilla. Harrylle nuo kaikki piirteet ovat sanoinkuvaamattomia. Hän nyökkää uskaltamatta perääntyä. Jos hän nyt vastaisi kieltävästi, ties milloin hän saisi hyvittää sen. Draco hymyilee, kunnes syöksyy suutelemaan toista. Harry puristaa kiinni olevaa kättänsä vielä enemmän. Veriset arvet, jotka ovat ilmestyneet toistensa takia. Pehmeät huulet, jotka ovat tarkoitettu suutelemaan. He ovat kaksi poikaa, jonka kohtalot verestä ulkokuoreen ovat sidottu tiukasti kiinni. Ja jos tuo side rikkoutuu, jompikumpi musertuu lopullisesti...

...
-Harry! Malfoy! Hermionen ääni kuuluu käytävän päässä olevan nurkan takaa. Harry hätkähtää nopeasti ja nojautuu taaemmaksi luihuisesta.
-Kuulitko sinäkin sen? Potter kysyy säikähtäneenä.
-Kuulin... Erittäin hyvin... Draco murahtaa ärsyyntyneenä. Miten joku osaa aina keskeyttää heidät?
Hermione ja Ron putkahtavat paikalle hengästyneinä. Harry nousee nopeasti ylös raapien niskaansa.
-Täällähän te olette! Miksi ihmeessä istuitte maassa? tyttö huudahtaa huojentuneena. Harry pysyy hiljaa punastuneena. Draco nousee huokaisten ylös ja astelee ihastuksensa viereen.
-Pitkä juttu. Mahdatko tietää, kuka se korpinkynsi oli? hän vastaa tiukasti. Hermione kohauttaa olkiansa.
-Onko jotain sattunut? Ron kysyy hämmentyneenä katsellen Harryn vaitonaisia kasvoja.
-Se kirottu kuraverinen suuteli Potteria suoraan edessäni. Hän selvästi ei ole tietoinen mihin ryhtyy, kun olen paikalla... Malfoy kertoo ärtyisänä. Hermione laittaa kätensä suunsa eteen kauhistuneena.
-Kenties isäsi saa kuulla tästä? Ron kurtistaa kulmiaan. Draco alkaa virnuilemaan omahyväisenä.
-Tietty, Weasley. Tajusit mihin pyrin, hän naurahtaa tyytyväisenä. Ron pyöräyttää silmiänsä, kunnes kääntyy katsomaan parasta ystäväänsä.
-Oletko okei, Harry? Weasley kysyy. Potter vilkaisee tätä, mutta kääntää kasvonsa takaisin lattiaan.
-Joo, olen. Ei hätää, hän mutisee hiljaa. Hermione silmäilee epäilevänä poikia edessään. Dracon kädet antavat kertoa, että hän on todenteolla tapellut. Harry on varmasti säikähtänyt tapahtunutta, mutta jotain muutakin oli. Ehkä Hermione ja Ron olivat keskeyttäneet jotain? Hermionelle ilmestyy jokin todella synkkä ajatus mieleen, mutta päättää pitää sen sisällään ja rykäisee.
-Tuotiin teille vähän leipää. Ajateltiin, että teille jäi nälkä! hän hymyilee ja ojentaa ruoat pojille. Harry kiittää vähän pirteämpänä saadessaan edes jotain naposteltavaa.
-Lähdetäänkö jonnekin muualle? Ei ole hyvä olla näin syrjäisessä käytävässä... Ron kysyy yhtäkkiä vilkuillessaan ympärilleen.
-Minun pitäisi ainakin käydä kirjastossa. Voitte tulla seuraksi, jos tahdotte! Hermione kertoo rauhallisesti. Harry nyökkää ja alkaa kävellä ystäviensä perässä kohti kirjastoa. He ovat nykyään viettäneet siellä todella paljon aikaa.
-Älä ujostele äskeistä, Draco kuiskaa katsomatta ihastustaan. Harry kääntyy tähän päin.
-E-ei en minä sitä... Minä vain mietin... Mahtoiko se olla järkevää, hän vastaa hätäisesti.
-Teinkö jotain väärin? Malfoy kysyy hölmistyneenä.
-Ei, et! Mutta kun se korpinkynteläinen suuteli minua aikaisemmin ja siitä jäi vähän outo olo... Sitten me... No, tuota niin. En halunnut sanoa sinulle ei, kun minä tavallaan odotin sitä, mutta... Harry vastaa punaisena.
-Et ole tottunut siihen vielä. Siksi pyysinkin lupaa siihen, Malfoy hymyilee pirteästi lyhyemmälle. Harry nyökkää vaisusti ja kääntyy syömään taas leivänkannikkaansa. Pian he saapuvat kirjastoon, jolloin Hermione juoksee onnellisena eräälle kirjahyllylle.
-Tuohan on ihan sekoa... Ei kukaan voi rakastaa kirjoja yhtä lailla kuin Hermione! Ron puuskahtaa hänen istuessa poikien kanssa aloilleen. Draco istahtaa pöydän päälle, Harry samaisen pöydän ääreen penkille ja Ron menee vähän kauemmaksi. He katsovat hiljaa tyttöä, joka kahmii innokkaana kirjoja hyllystä.
-Aiotteko jäädä syömään päivälliselle? Vai lähdettekö karkuun jonnekin? Ron päättää kysyä.
-Teen läksyni luultavasti silloin, Harry vastaa syödessään viimeisen palasen leivästään.
Weasley katsoo tätä huolestuneena.
-Kuule, Harry. Et ole syönyt kunnolla moneen päivään. Se lisää väsymystä, hän kertoo.
Harry vilkaisee ystäväänsä, joka kuulostaa aivan äidiltään, Molly Weasleylta.
-Minun on saatava ne läksyt tehtyä. Voin sen jälkeen syödä, jos ehdin! arpinaamaa vastaa tiukasti. Draco silmäilee ihastustaan tarkkaan.
-Olen samaa mieltä Weasleyn kanssa. Oletko koskaan edes ollut noin kiinnostunut jostakin läksyistä? Malfoy kysyy hämmentyneenä.
-Etkai sinäkin? Syön kyllä, kun ehdin taas, joten älkää olko huolissanne. Äh... Hermione, tulen auttamaan sinua! Harry tiuskaisee tympiintyneenä, kunnes nousee.
-Kiitos, Harry. Mutta poikien puheissa on järkeä. Jos ei syö tarpeeksi... Hermione mutisee kirja kiinni nenässä.
-Olen minä ennenkin ollut syömättä! Joka kesä! Ei tämä ole minulle uutta, Potter puuskahtaa ärsyyntyneenä.
-No, söisit edes nyt, kun sinulla on mahdollisuus siihen. Ennenkuin pääset takaisin Dursleylle, tyttö vastaa ankarasti.
Harry katsoo tätä epätoivoisena. Dursleyt ovat ehkä maailman hirveimpiä ihmisiä koko maan päällä.
-Tuolla kaksi hyllykköä taaempana pitäisi olla yksi kirja lemmenjuomista... Hakisitko sen minulle? Hermione selittää yhtäkkiä. Harry nyökkää ja lähtee reippaasti kävelemään ystävänsä ohjaamaan paikkaan. Mutta juuri sen hyllykön edessä seisoskeleekin joku. Pansy Parkinson...
-Mikä yllätys, Potter! hän sihisee ärsyyntyneenä.
-Mitä teet täällä? Harry kysyy yrittäen hillitä raivoaan.
-Voi, etsiskelen kirjaa. Älä anna minun häiritä... Tuossahan se onkin! Pansy vastaa ärsyttävästi lässyttäen, kunnes bongaa etsimänsä kirjan. Harry huomaa, että samainen kirja on juuri se, mitä Hermione tahtoi, joten nappaa itsekin kirjasta kiinni. Silmälasipäisellä oli etumatka, sillä oli pitempi tyttöä, mutta Pansy päätti pitää todella kovasti kiinni.
-Päästä irti! Minä tarvitsen tätä! Harry kuiskaa yrittäen saada kirjaansa edessä olevalta tytöltä.
-Minä löysin sen ensin. Krhm... Voit etsiä muitakin kirjoja, Pansy sanoo ensin vihaisesti, mutta muuttaa äänensä taas liiallisen hennoksi.
-Mikä sinua vaivaa? Yritätkö tosissasi kuulostaa kiltiltä? Harry kysyy häkeltyneenä.
-Tiedän, että Draco on jossain täällä lähistöllä, joten pidän vihani sisälläni. Anna nyt se kirja minulle, Tyttö sähähtää hiljaa. Harry vilkaisee kirjan kantta, jossa lukee "Lemmenjuomat voimakkaista heikompiin", ja kääntyy taas katsomaan edessä olevaa noitaa.
-Etkai ole tosissasi? Aiotko käyttää jotain typerää lemmenjuomaa Malfoyhin? Olet sitten epätoivoinen... hän puuskahtaa.
-Sinä se tässä epätoivoinen olet! Pidä arpinaamasi erossa minun asioistani! Kalkaroksen lemmenjuoma tuntien jälkeen mikään ei ole niinkuin ennen, Pansy rääkäisee hermostuneena.
-Mitä juonit? Harry kurtistaa kulmiaan.
-Malfoyn tunteet eivät kohdistu enää sinuun, mutta älä murehdi... Sinunkin tunteesi alkavat pikkuhiljaa kohdistua johonkin toiseen, joka todella ansaitsee sinut. Voimme pian unohtaa kostonhimomme toisiimme, kun minä saan mitä tahdon! Pansy kitisee voitonriemuisena. Harry jähmettyy kuulemastaan. Mitä tuo tarkoitti?
-En ymmärrä... Potter mutisee hämmentyneenä.
-Ei tarvitsekaan. Yritä nyt kuitenkin ymmärtää, että teidän kahden välinen side katkeaa yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, Pansy kuiskaa virnuillen, kunnes saa kirjansa ja lähtee pois. Harry on jäänyt tuijottamaan naarmuista lattiaa mietiskellen luihuisen puheita.
-Harry! Tuletko sinä? Dracon ääni kysyy hänen tullessaan etsimään ihastustaan. Harry kääntyy ympäri.
-Joo. Sitä kirjaa ei löytynyt, hän valehtelee kävellessään toisen pojan luo. Pansyn puheet häiritsivät Potteria pitkän aikaan, mutta hänen täytyi ensin selvittää mistä oli kyse, ennenkuin tekisi mitään liian hätäisesti...

~~~~
Huuuuh, eiköhän tämäkin luku ala olemaan käyty läpi. Seuraava kirjoitus urakka taitaakin alkaa ens luvussa🤫👀 Sitä jäämme kuitenkin odottelemaan vielä vähäksi aikaa ^^
Oon mietiskelly tässä nyt, että kuinkahan monta lukua on silloin, kun tarina on saatu päätökseen? 🤔😂 Meinaan, että kevätlukukausikin pitäis kirjoitella, jolloin luvassa on kaikkee jännää + sitte vielä tää syyslukukausi loppuun :D Epäilen peräti 80 🤔 Mutta nyt alan jatkamaan heti kirjoittamista seuraavaan lukuun :3
Byeee!