To The Boy I Love

Lauantai Aamu

Lauantai aamu. Harry oli herännyt jo aamu neljän aikoihin, sillä suuri määrä perhosia lenteli hänen vatsassaan. Hän makasi välillä sängyllään ja välillä taas istuskeli oleskeluhuoneessa punaisella nojatuolilla. Koukkujalka nosti päänsä esiin nukkuessaan takan äärellä aina silloin, kun Harry käveli huoneeseen.
-Hitto... poika sähisi aina vähän väliä. Hänen vatsansa muljahteli inhottavasti joka kerta, kun hän vilkaisi kelloa. Rohkelikosta tuntui, ettei ikinä ollut näin hermostunut kuin nyt. Kaikki ajatukset vain ailahtelivat siellä täällä eikä mikään jäänyt päähän. Mitä Harryn pitäisi pukea tänään? Mitä hänen pitäisi sanoa Dracolle, kun he näkevät ensimmäisen kerran tänä päivänä? Mitä pitäisi ylipäänsä ajatella, kun tietää, että tämä yö tulee olemaan se, jolloin Harry menettää neitsyytensä?
-Dracoo... hän parahtaa tuskissaan käpertyessään pieneksi mytyksi sohvalle. Poika tarvitsi vastauksia nyt heti. Hän ei osannut tällaisia asioita, sillä ei edes koskaan ole ollut kenenkään kanssa yhdessä. Kaiken lisäksi Draco näyttää tietävän kaiken, mitä Harry häneltä ikinä kysyykään, joten tottakai hän tietää näihinkin vastaukset. Potter huokaisee turhautuneena. Hän yrittää olla parahtamatta itkuun, joten kääntyy selälleen, sulkee silmänsä ja potkaisee ilmaa ärsyyntyneenä.
-Huomenta, joku toivottaa arpinaaman yläpuolella. Potter aukaisee nopeasti silmänsä ja säikähtää nähdessään Seamusin kasvot tuijottamassa häntä.
-Kiukkuinen heti aamusta? Finnigan naurahtaa kysyvästi. Harry pyöräyttää silmiään ja kääntyy taas kyljelleen.
-Siirry, Seamus hymähtää tullessaan samalle sohvalle istumaan. Silmälasipäinen huokaisee surkeana noustessaan itsekin istuma-asentoon.
-Miksi olet näin aikaisin hereillä? hän päättää kysyä, jotta saisi ajatukset pois tulevasta.
-Ai miksikö? Sinä ramppaat edestakaisin makuusalissa ja täällä! Seamus huudahtaa turhautuneena siihen, että oli joutunut heräämään niin aikaisin. Harry pistää polvensa koukkuun ja laittaa leukansa niitä vasten.
-Anteeksi... hän mumisee synkästi. Finnigan siirtää katseensa tähän.
-Miksi sinä muuten olet rampannut edestakaisin koko aamun? poika kysyy kiinnostuneena.
-En saa unta, Harry päättää vastata.
-Mikset? Liittyykö se Malfoyhin? Oletteko riidelleet? Seamus kyselee hämmentyneenä.
-Ei me olla riidelleet... Harry mutisee hiljaa.
-... Vaan? Onko teillä treffit?! Finnigan kiljaisee häkeltyneenä. Potter muuttuu hetkessä kalpeaksi.
-Shh, ole hiljempaa, Seamus! Hyvä, jos koko tupa ei herännyt tuohon! Äh... hän sähähtää paniikissa. Toinen poika hiissautuu lähemmäksi välittämättä äskeisestä.
-Teillä siis on treffit, hän tiedostaa ivallisesti.
-No, en minä nyt... Äh... En minä tiedä miksi sitä kutsutaan, Harry murahtaa vaivaantuneena. Treffit, joissa heidän on tarkoitus menettää neitsyys? Jos niitä kutsutaan treffeiksi, niin Harry on saanut pahan käsityksen siitä mitkä on treffit ja mitkä ei.
-Ja sinä et saa unta sen takia? Seamus utelee ilkikurisesti. Harry nyökyttelee.
-En vain tiedä mitä puen päälle... Minä vain hermoilen jatkuvasti enkä osaa puhua normaalisti, hän selittää vakavissaan. Finnigan pistää kätensä toisen olalle.
-Tuskinpa ne vaatteet muutenkaan kauan pysyy päälläsi, hän virnistää hyvillään.
Harry lehahtaa tulen punaiseksi. Joskus hän miettii, kuinka paljon Seamus oikein tietää?
-Seamus! Lopeta tai sanon sinusta taas Dracolle! Harry parahtaa nolostuneena. Finnigan purskahtaa nauruun.
-Sori, kamu. Murehdit vain ihan turhasta. Ota sellaiset vaatteet, josta itse tykkäät. Ja jotka on helppo myös riisua... hän jatkaa kiusoitteluaan.
Harry heittää toisen kasvoille tyynyn.
-Lopeta! hän käskee tympiintyneenä. Finnigan naureskelee huvittuneena, jolloin Harrykin alkaa hymyilemään.
Ehkä toinen oli oikeassa. Hänen pitää valita vaatteet, joista hän itse tykkää. Sellaiset, jotka Draco tahtoo nähdä hänen päällään...

...
Harry istuskeli tyhjänpanttina sängyllään. Huone oli hiljainen, sillä kaikki olivat lähteneet Tylyahoon. Kello vieri puoli kahdeksaan eikä Harrylla ollut vieläkään mitään hajua siitä, mitä pukisi päälleen. Hän katseli matka-arkkuan huokaisten. Kun tämän silmiin osui harmaa ruutupaita, jonka Draco oli antanut hänelle joululahjaksi, tämä sai idean. Hän pisti paidan päällensä ja hymyili. Se oli jo toinen kerta, kun hän pääsisi käyttämään kyseistä paitaa. Harry käveli sen jälkeen Seamusin vaatteiden luo, sillä poika oli antanut luvan ottaa sieltä mieluisia vaatteita, jos ei löytynyt omasta matka-arkustaan mitään sopivia. Hän löysi vähän ajan päästä tarvitsemansa, jotka onneksi mahtuivat päälle.
-Miksi Draco saa minut tekemään tällaista, Harry parahtaa nolostuneena. Hän oli pistänyt jalkaansa tiukat, mustat farkut, joista Draco oli ennenkin maininnut, että Harry näyttäisi kuumalta niissä. Mutta koska Potter tykkäsi enemmän löysistä kuin tiukoista vaatteista, hän ei ollut käyttänyt sellaisia koskaan.
Samanlaisten vaatteiden käyttöön oli syynä myös se, että tämä oli aina saanut serkkunsa Dudleyn vanhat vaatteet ja siksi ne olivat niin isot hänelle.
-Hengitä, Harry, hengitä... poika toisti itselleen, kun hän astui ulos Rohkelikkotornin oviaukosta. Hänen sydämensä hakkasi kipeästi ja vatsa heitti kuperkeikkoja. Pitäisikö hänen palata takaisin? Ehkei tiukat farkut olleetkaan hyvä juttu. Mutta vaikka hän kuinka epäröi, hänen jalkansa kävelivät vain eteenpäin. Jokainen askel toi mukanaan aina vain lisää huonoa oloa. Pojan sydän räjähti viimeistään silloin, kun hän huomasi Dracon ja Blaisen juttelevan portaiden päässä jostakin todella salaisesta.
-Parasta muistaa nämä kaikki tai murhaan sinut... Draco ärähtää jäisesti, kunnes huomaan toisen luihuisen katseen menevän portaissa olevaan henkilöön. Hän kääntyy itsekin, jolloin tämän ilme kirkastuu tyystin. Auringon säde ikkunoista kantautui juuri siihen kohdalle, jossa Harry seisoi jähmettyneenä eräällä portaalla, pidellen kädellään kaiteesta kiinni ja tapittaen poikaystäväänsä hiljaa. Harry ei oikein tiennyt miten reagoida. Hän oli meinannut kääntyä vain ympäri ja lähteä takaisin vuoteeseensa märehtimään yhtäkkistä ujouttaan. Dracon suu oli pienesti auki ja silmät loistivat säkenöivästi.
-Käy kiinni, Malfoy, Blaise huikkaa ilkikurisesti lähtiessään pois paikalta. Draco virnistää hyvillään.
-Tule tänne, Harry, hän pyytää iloisesti. Potter ottaa ensin pienet ja varovaiset askeleet, kunnes nopeuttaa vauhtiaan portaiden alkaessa tärisemään uhkaavasti. Hän halasi toista nopeasti, jolloin Draco ehti ottaa hänet syliinsä.
-Tulithan sinä vihdoin, luihuinen hymähtää katsellessaan arpinaamaa lumoavasti. Harry pitelee käsiään toisen niskan takana. Hän katselee toista hieman helpottuneena siitä, että kaikki tuntui hyvältä jo nyt.
-Nukuitko hyvin? Draco kysyy hymyssä suin. Harry punastuu.
-Uhm... En oikeastaan nukkunut juuri ollenkaan, hän vastaa nolostuneena. Malfoy kurtistaa kysyvästi kulmiaan.
-Miksi? tämä päättää kysyä.
-No, koska... Koska minua jännitti vähäsen... Tai aika paljonkin, Harry kertoo suoraan. Luihuinen suutelee toista lohduttavasti.
-Ei sinun tarvitse jännittää. Minä teen olostasi mahdollisimman mukavan tänä yönä, hän sanoo hymyillen. Harryn posket punoittavat. Hän katsoo sinne suuntaan, mihin Blaise oli hetki sitten kadonnut.
-Tietääkö se tyyppi nyt siitä, mitä teemme...? rohkelikko kysyy varovaisesti. Draco nyökkää. Hän silmäilee pojan kasvoja tarkkaavaisena, ja huomaa kuinka tuon ilme muuttuu vaivaantuneeksi.
-Etkö pidä hänestä? luihuinen kysyy yhtäkkiä. Potter kääntää katseensa toiseen nopeasti.
-Ei, kun... Tai no... Minusta hän on... En oikein tiedä... Perus luihuinen, hän änkyttää. Draco virnistää.
-Olenko minä sinusta perus luihuinen? hän kysyy uteliaana.
Harry pudistaa päätänsä ja tiukentaa otettaan laittaen nyt päänsä makaamaan toisen olalle.
-Olet paras. Se toinen on vähän outo... tämä sanoo vastaukseksi. Blaise Zabini oli tosiaan omaa laatuaan. Harry ei ollut saanut edelleenkään selville, mitä sen tyypin päässä liikkui. Tahtoiko hän muka oikeasti auttaa Malfoyta ja rohkelikkoa, vai oliko hän vain rahojen perässä oleva luihuinen.
Draco ei lakannut hymyilemästä, kun kaikista ihanin ihminen oli kehuskellut häntä parhaaksi.
-Hyvä on sitten. En päästä häntä enää lähelle, vaaleahiuksinen sanoo. Harry nostaa päänsä nopeasti toisen olalta.
-Mitä? Ei! Et sinä minun takiani riko suhteita ystäviisi! hän huudahtaa kauhistuneena.
-Sinä, Harry, olet ainoa ihminen lähelläni. Ei minulla ole muita kuin sinut. Olet ainoa joka rakastaa minua ja jota minä rakastan. Muilla ei ole väliä, Draco kertoo tiukasti. Harry hiljentyy. Häntä tavallaan harmittaa, ettei Dracolla ole kavereita joiden kanssa viettää aikaa. Mutta toisaalta taas, Harrya ei haittaa ollenkaan. Jos Dracolla olisi oikeita ystäviä, joiden kanssa pystyisi viettämään joka päivä aikaa yhdessä, Harry ei saisi niin paljon huomiota kuin nyt häneltä. Ja saahan Draco viettää aikaa Harryn ystävien kanssa, vaikka hän kulkeekin heidän mukanaan pelkästään arpinaaman takia. Mutta Potter uskoo syvällä sisimmässään, että Draco pitää heitä jo puoliksi läheisinä ihmisinä ja se riittää.
-Mitä mietit, Harry? Malfoy kysyy odotellessaan taas saavansa huomiota. Rohkelikko hymyilee.
-Sinua, hän vastaa nopeasti. Draco vei rakkaansa istumaan lähimmälle ikkunalaudalle ja asettui itse tämän eteen.
-Söpöä, hän hymähtää virnistellen. He olivat siinä hetken, Dracon tuijotellessa hiljaa rohkelikon kroppaa ja Harryn istuessa pää punaisena hänen edessään.
-Uhm... Draco, arpinaama hymähtää saadessaan äänensä taas kuuluviin.
-Niin? Malfoy vie silmänsä nyt toisen kasvoille.
-Mitä sinä nyt mietit...? Harry kysyy ujosti. Luihuinen laittaa kätensä toisen niskalle ja työntää hänet lähemmäksi.
-Eikö se ole aivan selvää? hän kuiskaa lyhyemmän korvalle. Harryn sydän hakkaa rajusti. Hän yrittää olla kiljumatta, sillä oli tavallaan todella innoissaan ja peloissaan samaan aikaan. Draco oli pukeutunut tyylikkäästi, vaikka hän kylläkin aina pukeutui niin. Hänellä oli tumma puku päällänsä, ja Harry arveli, että se asukokonaisuus oli maksanut maltaita.
-Tsik. Tottakai sinun piti pistää paremmaksi asussasi, Harry tuhahtaa huvittuneena. Draco vilkaisee päällensä, kunnes siirtää katseensa Harryn kroppaan ja siitä tämän kasvoille.
-Oma asusi on täydellinen, kunhan avaat nuo napit... hän hymähtää virnistellen. Harry naurahtaa hiljaa.
-Niinpä tietysti, poika vastaa tottuneena toisen mielipiteisiin.
Draco sivelee hetken lyhyemmän poskia, kunnes saapuu huuliin.
-... En malta odottaa iltaa, hän kuiskaa lumoutuneena tarkkaillessaan Harryn kuivia huulia. Luihuinen päättää kostuttaa niitä suutelemalla häntä haluavasti. Harry tuntee miljoonan perhosen lentelevän hänen vatsassaan.
-Miksi sitten odotamme? tämä uskaltautuu kysymään mennessään hieman taaemmaksi, jotta pystyisi keskeyttämään suudelman. Draco kallistaa päätään, puree huultansa ja vastaa:
-Koska yöllä minun on hankalinta olla erossa sinusta...
Harry punastuu hieman. Hänen kehoaan kihelmöi jännityksen takia.
-Draco... Entä, jos teen jotain väärin? tämä uskaltautuu kysymään.
-Et ole tähänkään asti tehnyt, joten miten voisit myöhemminkään? Sinun pitää vain nauttia ja viihdyttää minua... Yksinkertaista, eikö niin? Draco vastaa säteilevästi. Harry hymyilee taas ja nyökkää ymmärtäneesti.
-Mitä teemme nyt? arpinaama utelee kiinnostuneena.
-Lähdetään Musta järvelle, Draco kertoo nostaessaan rohkelikon pois ikkunalaudalta.
-Musta järvelle? Mitä me siellä teemme? Harry utelee häkeltyneenä.
-Pidämme hauskaa, höpsö. Tästä päivästä lähtien olemme enemmän kuin koskaan ennen toistemme omat, Malfoy hymyilee lempeästi. Harryn ilme kirkastuu, jolloin hän takertuu toisen käsivarteen kiinni.
-Sopii, tämä vastaa iloisesti. Draco katselee rakastaan onnellisena. Koko koulu oli hiljainen, eikä kukaan häirinnyt heitä. Vain Draco ja Harry, yhdessä. Kunpa aika voisi pysähtyä ja he saisivat olla toistensa lähellä ikuisesti.
Kunpa Draco voisi vain sanoa, että tahtoisi karata Harryn kanssa jonnekin, jossa heidän menneisyyttään ei tunneta. Sinne, jossa kukaan ei ikinä tulisi häiritsemään heitä ja jossa olisi kaunis niitty, jonne pystyisi menemään katsomaan auringonlaskua. Niityllä, jossa miljoonat kukat tanssisivat tuulen mukana ja linnut laulaisivat yhdessä kuorossa. Dracon saadessa halata Harrya takaapäin ja kuiskatessa vain hänelle tarkoitetut sanat:
"Rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta."
Sitä Draco toivoi kaikista eniten...
Saada olla ikuisesti onnellinen Harryn kanssa.

~~~~
🌇🌇🌇
Vieläkään ei tullut kauan odotettua kohtausta, mutta samassa päivässä kuitenkin jo  ollaan! 🤭
Toivottavasti teillä on mennyt päivä mukavasti ja ootte muistaneet hymyillä! 🌻💛
Ollaanhan me kuitenkin jo lähellä viikonloppua, joten tsempatkaa vielä vähän aikaa!! 🤩
Joka tapauksessa...
Toivottavasti nautitte lukemisesta! 💖
Byee!! ~~🌹