To The Boy I Love

Seamusin Sydänsurut

Hiljaisuus hiipii huoneen ylle. Malfoy on vain jäänyt tuijottamaan rohkelikko poikaa osaamatta sanoa sanaakaan. Harry huokaisi vaisusti, kunnes alkoi kävelemään kohti vessan ovea. Jos edes Malfoy ei osannut vastata tuohon kysymykseen, mistä arpinaaman pitäisi tietää mitä hänen oikein pitää tehdä?
-Harry! Tule huomen aamulla huispaus kentälle! Harjoittelen siellä silloin. Tahdon nähdä sinut heti aamusta, Draco pysäyttää toisen sanoillaan. Potter katsoo oven kahvaa vaivaantuneena.
-Jos sinulla ei ollut mitään muuta sanottavaa, niin minä tästä lähdenkin... hän mutisee hiljaa.
-On minulla! En voi vastata kysymykseesi vielä, sillä minun pitää odottaa ensin, että voitan huispauksen. Sen jälkeen tiedän mitä sinäkin haluat. Kysymys, jonka kysyit on samantapainen kuin minulla sinulle. Pystytkö sinä antamaan minulle anteeksi, jos voitankin? Draco keskeyttää toisen vakavana. Harry vilkaisee toista hetken, kunnes avaa jo oven.
-Minä odotan sinua kentällä! luihuinen huudahtaa vielä, ennenkuin toinen pistää oven kiinni.
-Odotat turhaan, arpinaama ilmoittaa kadotessaan käytävän puolelle. Hän kävelee nopeasti kohti Rohkelikkotornia, jottei Malfoy ehtisi tämän perään. Onnekseen Harry pääsi suorinta tietä oleskeluhuoneen lämpimään tunnelmaan, jossa itseasiassa pari henkilöä olikin vielä valveilla. Seamus istuskeli yksinään erään pöydän ääressä todella surullisen näköisenä, jolloin arpinaama päätti istua tämän viereen.
-Ai, hei, Harry... Finnigan hymähtää tyhjän oloisena.
-Hei. Mikä on? Potter kysyy hämmentyneenä. Seamus osoittaa takkatulen edessä olevien nojatuolien suojaan, jossa istuskelee kaksi oppilasta erittäin läheisin tunnelmin. Dean ja Ginny...
-Mi-... Tämä siis harmittaa sinua. Mikset lähtenyt pois paikalta? Harry kysyy suoraan. Toinen poika hymähtää hiljaa.
-No, tiedäthän. Joskus sitä vain tahtoo jäädä katsomaan asiaa, joka satuttaa sinua niin vietävästi. Silloin alat miettimään oliko järkeä ihastua toiseen, jos ei joka tapauksessa ole mitään mahiksia häntä kohtaan, hän kertoo musertuneena. Harry kuuntelee toista tarkkaavaisesti. Hän tietää tuon tunteen liian hyvin.
-Olen pahoillani. Mutta jos yhtään lohduttaa, osaan samaistua sun tilanteeseen, arpinaama sanoo laittaessaan kätensä ystävänsä olalle. Silloin Seamus katsahtaa tähän kysyvästi.
-Onko sulla ja Malfoylla kaikki hyvin? hän kysyy varovaisesti. Harry hymyilee pienesti, mutta pudistaa päätänsä lopulta.
-Ei. Ei oo ollut moneen päivään, hän vastaa suoraan.
-Mitä on käynyt? Seamus kyselee kiinnostuneena.
-Öh... Sulla on muutenkin huolia, joten ehken ala selittämään omiani, silmälasipäinen selittää.
-Ei haittaa! Puhutaan mistä vain, kunhan se ei liity Deaniin! Seamus puuskahtaa ärtyneenä. Harry antaa periksi lopulta ja kertoo kaiken sen minkä pystyi kertomaan. Kaikki, jotka menivät liian henkilökohtaiseksi, jätettiin Harryn ja Dracon tietoon.
-... Mitä sä tekisit, Seamus? Pitäisikö minun mennä katsomaan Dracon harjoituksia? Potter kysyy musertuneena.
-Hankala paikka kieltämättä. Mutta jos mun pitäisi päättää mitä tehdä, menisin ehdottomasti katsomaan Malfoyn harjoituksia. Etkö säkin haluaisi nähdä, onko se tyyppi oikeasti tosissaan teidän suhteen eteen? Finnigan miettii selkeästi. Harry katsahtaa ystäväänsä kiitollisena. Vihdoin joku, joka oikeasti kuuntelee häntä ja osaa sanoa oman näkökulmansa.
-Mutta jos sä et aio mennä sinne, niin oletko varma, ettet tuu katumaan sitä tulevaisuudessa? Seamus kysyy hämmentyneenä.
-Totta... Harry henkäisee vaivaantuneena. Seamus hymyilee lohduttavasti, kunnes näkee jotain hirveää. Harrykin kääntyy suuntaan, johon toinen katselee silmät tiukasti kiinnittyneenä. Ei ollenkaan hyvä juttu. Dean ja Ginny suutelevat takan ääressä todella hempeästi.
-Seamus... Harry kääntyy nopeasti ystävänsä suuntaan.
-... Ei haittaa, Harry. Dean saa pitää Ginnystä, jos hänellä on tunteita tätä kohtaan. En voi kieltää sitä, Finnigan huokaisee syvään alkaessaan näpertämään pöydän päällä olevia käsiään. Silmälasipäinen katselee poikaa huolestuneena. Seamus ihan oikeasti yrittää pitää tunteensa kurissa.
-Oon pahoillani... Harry kuiskaa surullisesti itsekin.
-Älä ole. Ei tarvitse ottaa tätä niin henkilökohtaisesti. Kaikilla ei vain voi mennä yhtä hyvin. Siksi sanonkin sinulle, että jos Malfoyn kanssa toimii, niin älä päästä helposti irti, sillä satutat itseäsi vain lisää, Seamus vastaa tiukasti. Potter hiljentyy samantien.
-Vaikka kyllähän se on pakko myöntää, että tämä sattuu ihan hemmetisti... Finnigan parahtaa epätoivoisesti parin kyyneleen ilmestyessä tämän poskille. Harry taputtaa tämän olalle yrittäessään parhaansa mukaan olla toisen tukena.
-Tiedän, hän vastaa vaikeroiden.
-Oota tässä, Deanin ääni kuuluu etäämmältä. Silloin asiat tosiaankin tuntuivat menevän huonompaan suuntaan. Harryn iho meni kananlihalle kuullessaan Thomasin tepastelevan kaksikon luokse.
-Hei, Harry! Onko kaikki hyvin? Ron ja Hermione näyttivät kumpikin aika huolestuneilta tullessaan tänne. He eivät suostuneet kertomaan mitään, kun jo lähtivät suoraan nukkumaan, hän tervehtii arpinaamaa lempeästi.
-Niin, joo... Potter mutisee vaivaantuneena vilkuillen samalla Seamusia, joka yrittää pyyhkiä kyyneliään pois naamaltaan.
-Luulen, että Ginny tosiaan tykkää minusta. Ei me olla vielä yhdessä, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa, Dean kuiskaa innostuneena. Harry päättää pysyä mykkänä, jottei aiheuttaisi lisää harmia. Seamusin kyyneleet eivät anna armoa, vaan ne tulevat ulos väkisin.
Deankin alkaa lopulta silmäilemään hämmentyneenä surun murtamaa ystäväänsä ihmeissään.
-Mikä sulla on, Seamus? hän kysyy yllättyneenä. Arpinaama nielaisee tukalasti. Pitäisikö hänen lähteä häiritsemästä vai jäädä Finniganin tueksi?
-Ei kuulu sulle! Seamus älähtää noustessaan nopeasti ylös tuoliltaan ja lähtiessään nopeasti poikien makuusaliin.
-Mikä ihme nyt häntä riivasi... Thomas tuhahtaa loukkaantuneena.
-Öh... Ehkä hän tarvitsee vain unta. Minäkin lähden nukkumaan, öitä! Harry huikkaa ripeästi, kunnes lähtee itsekin pois paikalta. Hän kömpii sänkyynsä ollessaan pimeässä huoneessa, jossa muutkin tämän ystävät olivat. Seamusin vaimea itku kuului pitkästi Potterin korviin. Hän pystyi samaistumaan niin paljon ystävänsä suruun, että se oli jopa hämmentävää. Toivottavasti asiat järjestäytyvät mahdollisimman pian.