To The Boy I Love

Suojelius Ja Käärmeen Myrkky

Harry oli varautunut. Hän vilkuilee edessään olevaa luihuistyttöä. Kaikki ei tosiaankaan ollut kohdallaan...
-Mikä hänellä on? Hermione äykkää edelleen loukkaantuneena.
-Odota, Harry mutisee hiljaa. Joku on herättänyt pojan huomion, ja se joku on Pansyn takana luikerteleva käärme.
"Käy kimppuun..." käärme sihisee. Harry tajuaa. Pansy Parkinson ei todellakaan ole oma itsensä vaan joku muu, joka selvästi haluaa pelkkää harmia.
-Hermione, kuuntele. Juokse Dumbledoren luo ja kerro, ettei kaikki ole aivan hyvin. Tulen perässä, okei? Harry selittää vaivihkaa.
-Mitä? Mitä on tekeillä? Hermione kysyy pelästyneenä.
-Mene nyt vain! Harry vastaa tiukasti. Hermione lähtee juoksujalkaa pois Harryn luota.
"Nyt, tee se!" käärme sähähtää luihuisen jalkojenjuuressa. Pansy kohottaa kätensä kaapunsa sisään, jolloin Harry ymmärtää mitä hän aikoo. Ainoa asia mitä on nyt tehtävänä, on itsekin alkaa juoksemaan.
-TAINNUTU! tyttö huutaa ottaessaan kaapunsa alta taikasauvansa. Taika melkein osuu Harryyn, mutta onneksi oli tajunnut aikeen ja piiloutunut nurkan taakse.
-Hitsi... poika mumisee kaivaessaan omaa taikasauvaansa taskustaan. Kyllä, hän tiesi oikein hyvin, ettei saisi taikoa muuta kuin tunneilla. Mutta jos Harry ei nyt käyttäisi sauvaansa, niin luultavasti hän olisi jo vainaa. Niin kauan kuin oli pakko. Kunpa Hermione pääsisi nopeasti Dumbledoren luo...
-Älä yritä päästä karkuun, Potter... Pansy lauleskelee inhottavasti kävellessään nurkkaa kohden, jossa Harry piileksii. Juuri kun rohkelikko puristi sauvaansa aikeissaan ilmestyä nurkan takaa, joku keskeyttää hänet.
-Potter? Mitä sinä siellä teet? liian tuttu ääni kysyy. Harry hätkähtää ja katsoo äänen suuntaan. Malfoy oli saapunut rohkelikon parin metrin säteelle.
Miksi näin huonona aikana? Harry pudistaa päätänsä hiljaisuuden merkiksi. Draco ymmärtää pysähtyä, vaikka hämillään hän oli. Harry huokaisee syvään ja juoksee sitten Pansyn eteen.
-KARKOTASEET! hän huutaa, jolloin tytön sauva lennähtää kauemmaksi. Sen oli tarkoituskin olla harhautus pakoon pääsemiselle, sillä Potter ei voinut tehdä muutakaan, kun Draco oli putkahtanut paikalle. Hänen piti saada poika ensin turvaan ennenkuin auttaa luihuistyttöä. Harry pinkaisee juoksuun ja ottaa Dracon kädestä kiinni hänen kiitäessään tämän ohi.
-Mitä täällä tapahtuu!? Kuka se oli?! Draco kysyy kompuroidessaan Potterin perässä.
-Pansy Parkinson. En tiedä mitä hänelle tapahtui, silmälasipäinen poika kertoo henki salpaantuneena. Draco hidastaa.
-Mitä? hän kysyy hirvittyneenä.
-Älä hidasta! Harry huutaa katsoessaan taakseen. Pansy käveli noin kolmenkymmenen metrin päässä pojista.
-Tänne! rohkelikko sanoo päättäessään oikaista yhtä käytävää pitkin. Kun he olivat pois Pansyn näkökentästä, Harry piiloutuu Malfoyn kanssa ahtaaseen luutakomeroon.
-Valois, Potter kuiskaa. Hän tarkastelee luihuista, joka onkin yllättävän lähellä tätä. Harry oli vahingossa tönäissyt Dracon seinää vasten ja itse oli melkein hänen päällään.
-Sattuiko? Harry kysyy varovaisesti.
-E-ei. Mitä Pansy teki sinun kanssasi? Draco vastaa hiljaa.
-Lupaan selittää myöhemmin, okei? Nyt on tärkeetä oottaa vaan apua niin saataisiin sinut pois täältä, Harry selittää.
-Minut? Miten niin minut? Entä sinä sitten?! luihuinen kähisee vihaisesti. Rohkelikko huokaisee katsoessaan sauvaa, josta tulee pieni kirkas valo.
-Oletko sinä sitten taistellut oikeasti? hän kysyy hiljaa. Draco tuhahtaa loukkaantuneena. Harrylle oli vain tärkeää, että Malfoy olisi turvassa varsinkin, kun oli nähnyt äskettäin hirveän näyn.
-Potter! Pansyn ääni kuuluu jälleen käytävältä. Harry tuntee kuinka Draco ottaa säikähtäneenä hänen kädestään kiinni.
"Etsi nopeammin!" käärme sihisee myös. Silloin Harry tajuaa yhden asian, mikä olisi pitänyt tajuta jo aikaisemmin... Luikerteleva otus, joka matelee Parkinsonin vierellä, sen takia tyttö ei ole kunnossa.
-Se on se käärme... Harry miettii ääneen.
-Hm? Käärme? Mikä käärme? Draco kyselee pelästyneenä.
-Käärme, joka on ystäväsi kanssa... Kuulen sen. Käärme käskee Parkinsonia, joten hän tottelee! Harry vastaa kuiskaten.
Draco näyttää siltä kuin olisi juuri löytänyt lempi asunsa riepaleina.
-Jos saisin käärmeen tapettua, Pansy palaisi ennalleen. Mutta... Harry vaikeroi.
-Minun pitää olla syötti, vai? Draco tajuaa heti. Potter nyökkää vaisusti. Vaikka kuinka häntä harmittaa, niin ei voi tehdä muutakaan.
-Esitä, ettet olisi nähnytkään minua tänäpäivänä. Lupaan ettei sinulle tapahdu mitään, jos tottelet minua, okei? Harry kertoo tehdessään suunnitelmaa. Malfoy nyökkäilee ymmärtämisen merkiksi ja lähtee sitten jättäessään rohkelikon yksin komeroon.
"Tuo on Malfoyn poika. Älä käy hänen kimppuunsa, se on pimeyden lordin käsky." käärme sihisee uhattuna. Harry hätkähtää kuullessaan Voldemortista puhuvan. Miten hänen käärmensä oli päässyt Tylypahkaan? Ajatukset alkavat tulvimaan joka puolelta. Entä, jos Voldemort on ollut kokoajan lähellä, muttei Harryn arpi ole ilmoittanut siitä sen paremmin? Jos Harry päättäisikin ilmestyä samasta luutakomerosta kuin mistä Draco oli tullut, käärme kertoisi siitä eteenpäin niin, että asia leviäisi pimeyden ruhtinaalle. Käärme oli tapettava, muttei hän voinut käyttää mitään kirousta siihen... Oli pakko käyttää jotain muuta keinoa kuin sauvalla tappaminen.
-Näitkö minne Potter meni? Pansy kysyy yhtäkkiä oven takana.
-Potterko? Mitä sinä sillä tiedolla teet? Draco toistaa normaalina itsenään.
-Meillä jäi jutustelu kesken, Pansy kikattelee ärsyttävästi.
-Ääh, anna olla. Jätetään Potter sivuun ja lähdetään jonnekin. Jooko? Draco vastaa ivallisesti. Harry painaa kätensä nyrkkiin, sillä tätä alkoi kirjaimellisesti ärsyttämään Dracon liiallinen näytteleminen. Vaikka hän joutuikin uhriksi, niin ei hänen sentään tarvinnut flirttailla. Harryn takana oleva luuta kaatui maahan, kun poika oli ajatuksissaan astunut taaemmaksi ja tönäissyt sitä.
Kuului pieni tömähdys, joka ei ollut yhtään hyväksi. Hiljaisuus komeron ulkopuolella oli hiostavaa, jolloin tiedettiin, että peli oltiin menetetty.
"Unohda tuo poika, Parkinson!"  käärme narisee vihaisesti kuullessaan kolauksen luutakomerosta.
-Missä Potter on? Pansy kysyy käskystä, mutta äänen sävyssä on nyt suurta vihaa.
-En minä tiedä! Draco vastaa esittäen hämmentynyttä.
"Poika valehtelee... Harry Potter on komerossa..." käärme kuiskaa, jolloin Harry potkaisee oven auki huutaen:
-KARKOTASEET!
Parkinsonin kädessä oleva sauva lentää Potterin eteen. Draco menee vikkelästi taaemmas pois toisen pojan tieltä. Harry on ottamassa nopeasti lattialla olevaa sauvaa, mutta käärme, joka luikertelee maassa, hyökkää yhtäkkiä pojan päälle tarraten kiinni kädestä.
-AGHH! Harry ulvoo kiskoessaan käärmeen myrkkyhampaiden kera irti käsivarrestaan. Näkökenttä alkoi sumeta ja päässä pyöri. Miksei apujoukot olleet jo saapuneet? Missä Dumbledore sekä Hermione viipyi?
-Tule, Harry! Draco huikkaa juostessaan ottamaan kiinni rohkelikosta, joka lojuu maassa.
Harry nousee ylös toisen pojan viedessä häntä kauemmas. Pansy oli saanut takaisin sauvansa ja osoitti nyt heitä. Harryn silmät alkoivat mennä kiinni, kun käärmeen myrkky levisi hänen ihoansa pitkin. Ei nyt voitu perääntyä... Jos käärmettä ei tapeta, niin kaikki olisi mennyttä. Dracon ja Harryn suhde... Pansy Parkinson...
-Et voi nyt pyörtyä, Harry... Mitä minä tekisin? En osaa taistella vastaan... En ihan oikeasti voi tehdä mitään. Auta, Harry, auta minua! Draco nieleksii kyyneliänsä taputtaessaan toisen poskia yrittäessään pitää häntä samalla pystyssä. Harryn silmät ovat pienesti raollaan. Hän katsoo Malfoyta, joka pitelee tätä edelleen niin hellästi... Ääni, joka luihuisen suusta tulee on pelästynyt ja herkkä...Kasvot sekä silmät, jotka ovat kauniin vaaleat... Silmät täynnä muistoja... Kukapa tuota enkeliä haluaisi jättää yksin tähän hirveään maailmaan? Vaikka kuinka monesti Harry haavoittuisi, hän oli valmis taistelemaan tekeäkseen Dracon onnelliseksi. Mitä vain... Kunnes on aika jättää tuon pojan, joka elää, elämä taakseen ja tavata kaikkien kuolleiden velhojen sekä noitien puolesta kuolema.
-Harry! Tule tajuihisi! Draco panikoi kyynelien valuessa poskiaan pitkin Potterin rinnalle.
Saadessaan edes sen verran voimaa, Harry hymyilee pienesti. Kyynel, joka rinnalle oli tippunut, oli hänen syytänsä. Pelkästään Harryn, ei kenenkään muun.
-En minä...Jä-jätä sinua, Draco Malfoy. Mi-minähän lupasin pelastaa si-sinut, Harry kertoo hiljaa, melkein kuiskaten.
"MITÄ SINÄ VIELÄ ODOTAT?! KÄY KIMPPUUN!" käärme sähähtää äkäisesti. Pansy tottelee, ja nostaa sauvansa ylemmäs.
-TAINNUTU! tyttö huutaa, mutta Harry joka oli kohottanut oman sauvansa terveellä kädellään ehtii taas tasoihin. Ihana, kaunis muisto oli ilmestynyt pojan ajatuksiin. Sinä päivänä, kun ensilumi satoi ja Draco oli opettanut heittämään kiven pomppien järven pinnalle... Kunnes loppujen lopuksi he olivat suudelleet. Se oli tähän mennessä yksi tärkeimmistä muistoista, mitä hän omisti. Harryn huutaessa taian, sauvan kärjestä ilmestyi sininen sumupilvi, josta loppujen lopuksi tuli suuri kirkas uroshirvi. Suojelius. Käärme, kuten myös Pansy alkoi perääntymään taaemmaksi. Draco tuijotti syvään upeaa hirveä.
-Tulossa ollaan, Harry! rehtori Dumbledoren ääni kuuluu käytävän päästä. Draco vie Potterin sivummaksi, kun Dumbledore juoksee Kalkaroksen ja Vauhkomielen kanssa paikan päälle.
-KIDUTU! professori Vauhkomieli karjaisee melkein karkaavalle käärmeelle. Dumbledore menee Kalkaros mukana Pansyn luo.
-Potter sai myrkkyä! Draco kertoo paniikissa pidellen edelleen silmälasipäistä pystyssä.
-Anna heidän... Ho-hoitaa ensin Parkinson, Harry sanoo silmät kiinni, mutta edelleen tajuissaan.
-Sinähän kuolet?! Malfoy tiuskaisee hirvittyneenä. Potter naurahtaa huvittuneena.
-En minä kuole. Olen selvinnyt pahemmastakin, hän mutisee.
Draco tuhahtaa kärsimättömänä.
Harry nostaa hitaasti sauva kätensä ylös pistäen sen nyrkkiin.
-Hyvää työtä, komistus! Potter irvistää. Dracon naamalle leviää iloinen virne.
-Kiitti! Tämä sanoo ja lyö oman nyrkkinsä toisen rystysille.

~~~~
Mitä? 👀 Harry sanoi Dracoa komistukseksi? No, niimpä näyttää. Vauhdikas luku loppui suloisesti ja fuhuuu meidänkin syyslukukausi vierähti nopeasti. Pääsemme huomenna jo loman viettoon 😍
Hyvää joulua näin alku käteen teille kaikille 💕🌹