To The Boy I Love

Lelu

Harryn jalat tuntuvat muuttuneen hyytelöksi. Mistä Mark Lind tiesi, ettei rohkelikko ollut enää neitsyt? Blaise vilkaisee ilmeettömästi Parkinsonia, joka katsoo häntä varautuneena. Tyttö alkaa vahvasti olemaan sitä mieltä, ettei heidän olisi alkujaankaan pitänyt törmätä itkevään Potteriin, vaan jättää hänet oman onnensa nojaan yksinään. Nyt he eivät voi paeta tilanteesta, koska Malfoy murskaisi heiltä kallot, jos saisi kuulla, että muut jättivät arpinaaman Markin seuraan yksin.
-Oikeastiko? Eikö hän ole vasta viidentoista? pari muuta luihuista, jotka ovat itsekin paikalla, kuiskivat toisilleen uteliaina.
-Älä puhu asioista, joista et tiedä mitään, pentu... Ymmärrän, että olet kiimainen nuori, muttei se tarkoita, että pitää puhua päättömiä... Blaise yrittää käännyttää tilannetta aiheesta poispäin. Harry hätääntyy. Hän katsoo ympärilleen, yrittäen epätoivoisesti löytää Dracon tyhjentyneestä eteishallista.
Silloin hän näki sen... Platinan vaaleat hiukset hohtivat pitkälti juuri rohkelikon silmiin.
-DRACO! Harry kajahtaa vaistomaisesti. Malfoy se tosiaan oli. Muttei hän ollut yksin, vaan jonkun toisen seurassa. Lucius Malfoyn...
-Voi helvetin fletkumato... Blaise sihahtaa raivostuneena. Draco pysähtyy parinkymmenen metrin päässä toisista, katsoen suuntaan, josta häntä oltiin huudettu. Hänen katseensa kohtasi ensin Harryn kanssa, kunnes se siirtyi muihin luihuisiin.
-Draco... Harry vapisee musertuneena.
-Tiedät hyvin, ettei hän voi tehdä mitään isänsä lähettyvillä. Lopeta siis se uikuttaminen, sillä se ei hyödytä ketään, Blaise kuiskaa varoittavasti. Harry katsoo poikaa edessään. Hän ei tahtonut uskoa kuulemaansa, mutta oliko toistakaan vaihtoehtoa? Draco ei liikahtanut mihinkään, joten onko Blaise oikeassa?
-Ah, onpas surullista. Ihan silmät vetistyvät... Mark esittää surkeaa.
-Suu tukkoon jo, Lind! Et jaksaisi olla näin lapsellinen jatkuvasti! Parkinson sähähtää alentuvasti.
Harry tuijottaa herkkänä Dracoa kauempana, jonka vierellä hänen isänsä on.
-Jos et kestä käytöstäni, niin sitten lähde. En tullutkaan tervehtimään teitä, vaan Potteriani. Siksihän sinua kutsutaan, vai mitä? Olet kaikkien oma lelu, jolla voi leikkiä, ja kun sinuun kyllästyy, voi antaa sinut seuraavalle. Siitähän sinä pidät, eikö niin, Harry? Tykkäät leikkiä tuhmia leikkejä, Mark virnistää omahyväisesti tullessaan askeleen lähemmäs. Harryn kämmenessä olevasta haavasta tipahtaa lattialle veri pisara, täysin samaan aikaan kuin hänen silmistään vierii kyynel.
Pelko alkaa muuttumaan pikku hiljaa vain todemmaksi...
-... Blaise, Harry äännähtää varovaisesti. Luihuinen katsahtaa toiseen häkeltyneenä. Kutsuiko lyhyempi häntä juuri etunimellä?
-Täh? Zabini puuskahtaa.
-... Haluan pois täältä. Pyydän... Vie minut pois, Harry anelee itkien. Hän ei aikonut enää pysyä siellä, jos asia vain pahentui. Hän ei tahtonut tulla naurunalaiseksi muiden luihuisten edessä. Ei Harry olisi halunnut Blaiseakaan pyytää saattajaksi, mutta ketä muutaakaan hän voisi enää pyytää? Tuntemattomista luihuisista, Markista ja Pansysta ei olisi kukaan ollut hyvä vaihtoehto. Draco taas vain seisoi, täysin liikkumatta. Kuin hän ei olisi koskaan käynytkään minkäänlaista keskustelua Potterin kanssa.
-Harry... Draco liikahtaa hätääntyneenä.
-Älä uskallakaan, poika... Etkö muista mistä puhuimme? Et koske tuohon Potteriin enää milloinkaan... Lucius sähähtää määräilevästi.
-Isä! Et ymmärrä! Hän on...! Draco kiistää hermostuneesti. Herra Malfoy kohottaa kulmiaan myrkyllisesti.
-Hän on mitä? mies murahtaa käärmemäisesti. Draco tukkii suunsa, kääntyy takaisin poikaystävänsä suuntaan ja yrittää kävellä, kunnes hänen isänsä pysäyttää hänet kävelykepillään.
-Ymmärrätkö mihin pistät itsesi? Pimeyden lordi ei pidä typeristä leikeistäsi, Draco. Ole siis hyvä ja lähde tunnillesi siitä! Jos vielä kerran näen sinut tuon pojan lähettyvillä, saat olla varma, että poika pakkaa laukkunsa nopeammin kuin osaat kuvitellakaan, Lucius kihisee raivosta. Dracon sydän jättää yhden lyönnin välistä. Harry lähtisi luihuisen viereltä kokonaan?
-Et voi! Malfoy kääntyy jälleen isänsä puoleen. Lucius ei kuitenkaan ollut sillä tuulella, että haluaisi kuunnella poikansa kiukuttelua, joten lyö tätä poskeen.
-Sinä et ole tätä asiaa päättämään! Lopeta säälisi tuohon poikaan ja ala mennä siitä tunnille! Kiittämätön lapsi... En kasvattanut sinua tällaiseen! hän ärähtää napakasti. Draco puristaa käsiänsä nyrkkiin. Hänen tunteensa alkavat ylikuumenemaan. Kyse ei ole säälistä Harrya kohtaan vaan siitä, että hän oikeasti välittää pojasta.
-Et ole sinäkään...! Et ehkä opettanut minua tähän, mutten välitä. En välitä enää siitä, miksi minut haluat tulevan, Draco uskaltautuu sanomaan vastaan, jolloin hänen isänsä järkyttyy pahemman kerran. Uuden lyönnin jälkeen, mies aukaisee jälleen suunsa:
-Ymmärrätkö kelle puhut? Olet Malfoy! Olet häpeäksi suvulle, jossa elät! Et kai halua olla häpeä?!
-OLEN SITTEN MIELUUMMIN HÄPEÄ KUIN OSA TYPERÄÄ SUKUASI! Draco karjaisee raivoissaan, kääntyy ympäri ja lähtee nopeaan tahtiin muiden nuorten luo.
-Draco Malfoy! TÄNNE HETI! Lucius käskee, mutta turhaan. Vaaleahiuksinen nuori on muuttunut enemmän kuin voisi uskoakaan. Hän ei antanut periksi, vaan sanoi vastaan jopa omalle isälleen. Kiitos Harryn, Draco oli vihdoin oppinut pääsemään hänelle tehdystä muotista ulos. Hän oli oppinut ottamaan uuden asenteen elämässään ja löytämään oikean itsensä.
-Harry! Draco saapuu paikalle. Hän menee Blaisen eteen, jonka takana Harry piileksii. Zabini kuitenkin näyttää uhkaavalta, joten menee askeleen taaemmaksi. Dracon käärmemäiset silmät katsahtavat tähän.
-Väisty, Zabini. Haluan poikaystäväni luokse, hän ärähtää kireänä.
-Miksi ylipäänsä päästit hänet tänne yksin? Poikaa tarkkaillaan jatkuvasti, joko unohdit sen? Blaise sihisee. Malfoy vilkaisee isäänsä takanaan, joka hiljalleen on tulossa nuoria kohti.
-Anna minun Potterini tänne! Ymmärrätkö sinä, etten ole tullut pelaamaan? Jos minun tehtäväni on pitää hänestä huolta, anna minun sitten pitää! hän käskee rajusti. Harryn sydän tykyttää nyt ihan tosissaan.
-Et pitänyt äskenkään, Blaise inttää vastaan.
-KUNNIOITIN HÄNTÄ! KUNNIOITIN HÄNEN TUNTEITAAN! JOS HARRY EI TAHDO NÄHDÄ MINUA, EN SILLOIN ROIKU HÄNESSÄ KIINNI! HARRY EI OLE MIKÄÄN VAHDITTAVA VAUVA, ZABINI! HÄN ON... Hän on velho, jonka takia tekisin mitä vain... Draco huutaa minkä suustansa ehtii sanomaan. Harryn poskille leviää heleä puna, jota on hankala erottaa kylmyyden tekemän punaisuuden takia. Hän liikahtaa sivummalle, jolloin Draco tulee näkyviin.
-Harry... luihuinen kuiskaa hiljaa.
-Dra... Co... Harry värähtää pienen onnen hymyn esiintyvän hänen huulillaan. Lucius tömistelee raivoissaan heitä kohti, jolloin Draco ottaa nopeat askeleet poikaan, katsoo häntä pienen, lumoavan hetken suoraan silmiin, kunnes ottaa tätä kädestä ja vetää mukaansa kohti portaita.
-DRACO! NYT TÄNNE JA HETI! Lucius käskee perään. Harry katsoo edessään olevaa poikaa jännittyneenä. Hänen otteensa on hieman tiukka, mutta kuitenkin siten, ettei se satuta toista. Rohkelikosta tuntuu, että jokainen askel on täyttä tuskaa, muttei tuo halua pysähtyä. Hän haluaa juosta pois kaikkien muiden luota, Draco rinnallaan.
Vaikka se olisikin myöhemmin suuri virhe, se tuntuu oikealta nyt.
-Mennään Rohkelikkotorniin. Siellä voit vaihtaa rauhassa vaatteesi, Draco selostaa vilkuillessaan välillä taakseen.
-Olemmeko pulassa? Harry kysyy varovaisesti. Hän huomaa Malfoyn kasvoille leviävän virneen.
-Pahemmassa kuin uskotkaan, hän vastaa hyvillään. Harry henkäisee lumoutuneena. Draco oli vihdoin astunut ulos häkistään ja oppinut elämään vapaasti, kuin taivaalla lentävät linnut.
-Minä rakastan sinua, Draco, Harry kuiskaa niin hiljaa, ettei toinen kuule sitä. Niin hyvältä kuin se tuntuikin, he olivat vihdoin siinä pakenemassa muita.