To The Boy I Love

Kirje Rakkaalta

Yöunien jälkeen seuraava päivä sujui leppoisasti. Oli vasta kulunut päivä siihen, kun Harry oli joutunut hyvästelemään Dracon juna-asemalla ja Ginny oli saanut varmistuksen siihen, että pojat olivat oikeasti yhdessä. Eikä unohdeta Jacob Wrightsia, joka on heti luihuisen lähdettyä Potterin kimpussa.
-Hei! Te huijasitte! Ron karjaisee ärtyneenä kahdelle isoveljelleen, Fredille ja Georgelle. Harry katselee shakkilautaa, jossa vaaleanpuolen pelinappulat ovat kaatuneet. Weasleyn pojat ovat pelanneet aamusta asti Velhoshakkia ja joka kerralla kaksoset ovat voittaneet sen. Harry on ollut tarkkaavaisena, sillä oli tahtonut nähdä miten voitto saapui kokoajan samalle puolelle.
-Sitä kutsutaan taktiikaksi, Fred virnuilee hyväntuulisena heitellessään yhtä nappuloista kädessään.
-Otetaan vielä yksi peli! Ron tiuskii uskomatta jo niin montaa häviötä.
-Ei käy. Olemme pelanneet yli kymmenen peliä. Voitto alkaa pikku hiljaa väsyttämään, George haukoittelee esittäessään väsynyttä. Ron mulkaisee kaksosia, nousee ylös ja lähtee poikien makuusaliin. Kun hän on hävinnyt pois näkyviltä, Fred ja George purskahtavat riemuisiin naurun ulvahduksiin. Harry katselee heitä kummastuneena, sillä ei tiedä mistä oli kyse.
-Niin helppo huijata, Fred tirskahtaa ja ottaa taskustaan uuden pelinappulan.
-Ei huomannut mitään, George jatkaa hulvattomana.
-Mistä nyt on oikein kyse? Potter kysyy hämmentyneenä. Kaksoset kääntyvät nuoremman suuntaan.
-Tämä tässä on uusi keksintömme. Kuka tahansa tahtoo voittaa, joten kehittelimme uuden jekkutavaran. Se liikkuu aina silloin, kun vastustaja ei huomaa sitä! Fred esittelee kädessään olevaa pelinappulaa. Harry katsoo pienikokoista esinettä tyrmistyneenä. Hän ei tosiaan ollut huomannut koko asiaa yli kymmenen pelin aikana.
-Ja se muuttaa myös ulkonäköä. Se on kelpo tuote myös eri peleihin, kuten huispaukseen! George kertoo, jolloin pelinappula muuttuu kultaiseksi siepiksi. Harryn suu aukeaa yllättyneenä.
-Etkä arvaa mistä saimme idean, kaksoset heittävät salaperäisen silmäyksen toisiinsa.
-Mistä? Arpinaama kysyy kiinnostuneena.
-Sinusta! Kiitos sinun ja meidän huippusalaisen tehtävän saada sinut pelaamaan huispausta, saimme idean tähän, he vastaavat pirteänä. Harryn mieliala laskee hieman, kun muistelee huispausturnausta, johon oli väkisin ängennyt mukaan.
-Jaahas, hän mutisee hiljaa. Ron kapuaa hetken päästä takaisin poikien luokse, jolloin Fred laittaa luomuksensa nopeasti taskuun.
-Kävitkö jäähyillä, Roniseni? Hän ilkkuu omahyväisesti virnistellen.
-Suu tukkoon, Ron murahtaa ärhäkkänä. Harry huomaa, kun George irvistää tälle ja nousee sitten ylös venyttelemään.
-Siellä on hyvä ilma. Mentäisiinkö pelaamaan huispausta? Hän toteaa turhankin innostuneena. Potterin mieliala kohenee hieman, mutta sitten se taas laskee, kun tajuaa kaksosten takaajatukset testatakseen heidän uutta pilailutuotetta ja hänen huispaus kieltonsa. Ron vilkaisee parasta ystäväänsä hitaasti, kunnes avaa suunsa ajatuksena sanoa jotain, mutta jokin pidättää asian hänen sisällään. Vaimea koputus, joka kuuluu ikkunan suunnasta. Harry hätkähtää, kääntyy nopeasti ikkunan suuntaan ja yllätyksenä huomaa lumen valkean pöllön tapittavan poikia suurilla silmillään.
-Hedwig! Potter huudahtaa hämmentyneenä juostessaan nopeasti avaamaan ikkunan, jotta lintu pääsisi sisään. Kylmän piikikäs talvi tuuli puhaltaa pojan kasvoille. Valkoinen tunturipöllö lehahtaa siivet ilmaa paiskoen sisälle, liitää huoneen poikki ja asettuu tuolin nojalle, jossa Harry oli äsken istunut.
-En olekaan nähnyt Hedwigiä pitkiin aikoihin. Oh, hei! Sillä on kirje! Ron sanoo yllättyneenä. Harry pistää ikkunan nopeasti kiinni ja kiitää sen jälkeen pöllönsä luo. Hän irroittaa linnun jalassa olevan kauniisti solmitun kirjeen.
-Kiitti, arpinaama hihkaisee.
-Keneltä se on? George kysyy kiinnostuneena. Harry kohauttaa olkiaan, kunnes saa vastauksen kysymykseen. Kirje on Dracolta.
-Öh. Minun pitää lukea tämä jossain rauhaisassa. Tavataanko alhaalla? Harry yskäisee punastuneena. Ron tajuaa heti keltä kirje on peräisin, mutta pysyy hiljaa ja nyökyttelee vain perässä. Weasleyt lähtevät ulos oviaukosta, kun Harry lähtee poikien makuusaliin. Hän hyppää sänkynsä pohjalle ja alkaa lukemaan.
"Hei, Potter. En meinannut saada viime yönä unta, kun mietin jatkuvasti miten sinulla menee. Piditkö ensimmäisestä lahjastani? Olet varmaan yrittänyt piilottaa sitä, mutta älä murehdi, sillä tahdon kaikkien tietävän sinun kuuluvan jo jollekin, minulle. Oli kamalan vaikeaa saada kirje pöllösi jalkaan, sillä se näykki minua aina vähän väliä... Isäni ei ole tällä hetkellä kotona, joten vietän äidin kanssa kaiken aikani. Hän ihmetteli, että kelle pistän tämän kirjeen ja sanoin vain "eräälle minua kiehtovalle henkilölle". Taisi mennä täydestä! Miten siellä Tylypahkassa menee? Tahdon kuulla vastauksesi mahdollisimman pian. Rakastan sinua! Terveisin, Draco Malfoy."
Harryn kasvoille leviää suloinen hymy, kun lukee pergamenttikääröä. Hän ottaa esille oman paperinsa ja alkaa kirjoittamaan yhtään enempää aikailematta vastaus kirjettä.
"Hei. Anteeksi Hedwigin käytös, se on aina tuollainen, kun on turhankin väsynyt... Kiitos lahjasta, vaikka olit kyllä oikeassa, että yritin saada sitä pois. Miksi teit sen, kun olin nukahtanut? Täällä sujuu kaikki kuitenkin normaalisti. Katsoin, kun Weasleyt pelasivat koko aamun Velhoshakkia. Mahtaako sinulla olla lahjatoiveita? Minäkin rakastan sinua! Terveisin, sinua kiehtova henkilö."
Potter kirjoittaa omissa ajatuksissaan ja tarkistaa sen ainakin kymmenen kertaa, ennenkuin pistää paperin kääröön. Häntä sinäänsä harmittaa, ettei aikonut kertoa Jacobista ja siitä, kun tämä oli käpälöinyt häntä keskellä käytävää, mutta sitten Draco olisi alkanut ylireagoimaan ja palaisi takaisin Tylypahkaan. Harry nimenomaan tahtoi, että hänen poikaystävänsä viettäisi rennon loman ollenkaan ylimääräisiä huolia. Arpinaama tulisi kertomaan Jacobista vasta loman jälkeen. Niin hänen täytyi tehdä.
Harry pistää kynänsä pöytänsä päälle, nousee ylös sängyltään ja menee takaisin oleskeluhuoneeseen. Hedwig oli lentänyt uudelle tuolin nojalle nukkumaan.
-Jatksatko viedä tämän takaisin Malfoylle? Harry kysyy herätellessään pöllöään. Linnun suuret silmät aukenevat, jolloin tämä tapittaa omistajaansa kyllästyneenä.
-Saat huomenna herkkuja, jos viet tämän! Harry ehdottaa hymyillen. Pöllö huhuilee ja alkaa levittämään siipiään, joka ilmeisesti tarkoitti myöntävää vastausta.
-Hienoa. Ainiin, älä näyki enää Dracoa. Hän ei tee meille kummallekaan mitään pahaa, okei? Äläkä jää kiinni. Vain Draco saa nähdä sinut, Potter selittää ankarasti. Hedwig näytti ymmärtäneensä asian, sillä odotteli nyt kirjeen laittamista hänen jalkaansa. Harry pisti paperin tukevasti pöllön pieneen koipeen, aukaisi sen jälkeen ikkunan ja antoi siivekkään olennon lähteä. Hedwig verryytteli hetken ilmassa, kunnes se katoaa korkealle ylös. Valkoisten pilvien taakse, jossa auringonpaiste loistaa kirkkaana. Harry katsoo lumoissaan kirkasta taivasta, jonne pöllö oli kadonnutkin. Mahtaisikohan Draco katsoa tällä hetkellä säkenöivää taivasta untuvapilvien kera? Ajatteleekohan luihuinen juuri nyt ihastustaan? Vai onkohan tämä sänkynsä pohjalla miettimässä tulevaa, joka ei vaikuta ollenkaan mukavalta. Kunpa Harry voisi nähdä poikaystävänsä kauniit kasvot muutakin kuin mielessään. Hän ottaa ikkunan reunalta puuterilunta ja puhaltaa ne ilmaan. Lumet säkenöivät ilmassa hetken kauniisti, kunnes ne putoavat alaspäin. Harryn kasvoille leviää pieni hymy muistellessaan tapahtuneita asioita Dracon kanssa. Hänen saadessa ensi kertaa koskettaa toisen ihoa. Kuinka paljon Harry pystyykään rakastamaan yhtä poikaa? Ei, hän ei ole vain poika. Draco on kuin lämmin viltti tai kaunis ruusu. Oliko hänen täydellisyys edes mahdollista? Ehkä kaikki olikin vain valhetta. Jos Malfoyn ja Potterin suhde oli pelkkää toiveunta.
Harry naurahtaa ajatellessaan mitä Draco vastaisi moiseen pohdintaan. "Oletko sekaisin?! Näytänkö sinusta, etten olisi tosissani?!" tai "Mitä minun pitää tehdä, että lopettaisit tuon ajattelemisen? Olet niin hankala tapaus, Harry!" jotain tuon tapaista. Potter oli tosiaan hankala teini. Johtuiko se siitä, että hänelle on tapahtunut niin paljon kaikkea? Vai ehkäpä siitä, että pelkää loppujen lopuksi rikkovan lupauksensa ja alkaisi taas vihaamaan Dracoa. Mutta yksi asia oli näiden mietintöjen aikana varmaa. Harryn sydän ei lakannut tykyttämästä, kun luihuinen oli paikalla. Mikä oikein teki kahden pojan välisestä suhteesta niin ainutlaatuisen? Vastaus on turhankin helppo, kunhan pystyy näkemään sen.

~~~~
Hiihtoloma 😍✨
Toivottavasti kaikki teistä on pysynyt terveenä ja olleet hyvällä tuulella. Mutta jos ette, niin toivottavasti uusi luku taas piristi päiväänne 💖
Ihan huikeeta muuten, että olemme saapuneet 49 lukuun ja tää tarina jatkuu edelleen 😍❤️
Tuntuu ihan mahtavalta ajatella myös sitä, että TE, tän tarinan upeet lukijat ootte ollut mukana lukemassa tätä. Kiitos paljon✨ Lupaan tsempata taas enemmän näiden lukujen suhteen!
Me tapaamme kuitenkin taas myöhemmin, jolloin Tylypahkaan saapuu jouluaatto ja sen tuomat rakkauden tunnustukset sekä lahjat.
Byee ~ 🛸