To The Boy I Love

Kevätlukukauden Ensimmäiset Oppitunnit

Lämmin teen tuoksu leijailee unessa olevan arpinaaman sieraimiin. Hän avaa hitaasti silmänsä ja huomaa Dumbledoren, professori Kalkaroksen, Ronin sekä Hermionen hänen ympärillään. Harry katsoo jalkoihinsa huomatessaan valkoisen peiton yllään. Hän oli päätynyt jälleen Sairaalasiipeen.
-Se toimi, Kalkaros murahtaa pitäessään pienokokoista lääkepulloa kädessään.
-Hienoa työtä. Ojennatko teetä toipilaalle, neiti Granger? Dumbledore hymyilee lempeästi.
Hermione nyökkää ja ojentaa vasta heränneelle pojalle kupillisen oranssin väristä juomaa.
-Kiitos. Saanko kysyä... Harry nousee ylemmäs.
-Juo nyt vain ensin, Dumbledore kehottaa rauhoittuneena. Potter kääntää katseensa mietteissään teehensä, mutta ottaa sitten ensimmäisen kulauksen.
-Tuntuuko jo paremmalta? Hermione uskaltautuu kysymään. Potter nyökkää pienesti.
-Vähän. Kuinka kauan olen ollut täällä? Hän vastaa, kunnes kääntää katseensa professori Kalkarokseen, joka katsoo tätä tuimasti takaisin.
-Niin kauan, että olet levännyt tarpeeksesi ja voitte lähteä kipinkapin tunneillenne. Ilman turhanpäiväistä napinaa, Severus värähtää. Harry yllättyy kuulemastaan. Tunneille? Arpinaama kääntyy kysyvästi ystäviensä puoleen.
-A-aivan. Toimme sinulle koululaukun valmiiksi, Hermione rykäisee osoittaessaan tutunnäköistä laukkua, joka roikkuu Ronin kaulalla. Harry nyökkää, ottaa peittonsa pois ja nousee ylös. Häntä huippaa hetken, mutta alkaa pikkuhiljaa tottua ylhäällä olemiseen. Kello näyttää tasan kymmentä. Potter ei ollenkaan tajunnut mitä päivää nyt eletään.
-Anteeksi, mutta... Hän aloittaa hämmentyneenä, kunnes Dumbledore keskeyttää pojan uudelleen.
-Ehken taida olla oikea henkilö kertomaan kaikkea. Voit sen sijaan kysyä ystäviltäsi mikä sinua mietityttää. Ehditte vielä hyvinkin Hagridin tunnille, mies selittää hymyillen. Tämän puolikuulasiensa takaa voi huomata, kuinka kaikkea nähneet silmät säkenöivät edelleen. Harry pistää suunsa kiinni, heittää vielä kummallisen silmäyksen Kalkarokseen ja lähtee sen jälkeen pois Sairaalasiivestä ystävät mukanaan. Hermione vilkuilee jatkuvasti silmälasipäistä varmistaakseen, ettei mitään tapahtuisi. Harry yrittää olla kiinnittämättä tähän huomiota, vaikka hänestä kiusaantuneelta tuntuukin. Hän silmäilee ystäviensä vaatteita, jotka ovat erilaiset kuin viime kerralla, kun poika oli vielä hereillä. Sitten Harry tajuaa omatkin vaatteensa vaihtuneen viime näkemän.
-Öh... Niin tuota. Mikä päivä tänään siis on? Kuinka kauan olin pyörtynyt? Hän kysyy toivoessaan vastauksia.
-Vain yhden yön. Siitä asti minä ja Ron olemme olleet sinun sekä Kalkaroksen ja Dumbledoren kanssa Sairaalasiivessä. Et tiedäkään kuinka paljon professori Kalkaros työskenteli sen suhteen, että sai taiat sinusta kokonaan eroon! Tyttö vastaa merkillisesti.
-Valvoitteko koko yön? Ei teidän olisi pitänyt! Harry huudahtaa huolestuneena.
-Ei se haittaa. Meille oli tärkeää, että saimme olla mukana! Vaikkakin Ron nukahti useasti parin minuutin välein, Hermione naurahtaa huvittuneena. Ronista puheen ollen, hän ei ole puhunut sanaakaan koko aikana. Harry kääntyy punahiuksiseen hämmentyneenä. Ron ei anna kuitenkaan minkäännäköistä kontaktia ystäviinsä, vaan katselee ilmeettömänä eteenpäin.
Heidän saapuessa jonkin ajan päästä oville, Harry tajuaa erään asian. Hänellähän ei ole kenkiä jalassa, joten on jo aikeissa kääntyä takaisinpäin.
-Minulla ei ole kenkiä. Käyn hakemassa ne! Harry huikkaa saadessaan pari askelta eteenpäin. Weasley kuitenkin nappaa nopeasti tämän kädestä kiinni.
-Minulla on kenkäsi, hän sanoo yllättäen. Harry kääntyy vaivihkaa ystäväänsä ja huomaa tämän penkovan arpinaamalle kuuluvaa koululaukkua.
-Ai, hän henkäisee yllättyneenä. Ron ottaa esiin Harryn kengät ja pistää ne sujuvasti toisen jalkaan. Sitten hän penkoo laukusta vielä ulkotakin, jonka antaa Potterille.
-Ki-kiitos. Olisin saanut kengät kyllä itsekin jalkaan, silmälasipäinen puuskahtaa hieman kiusaantuneena. Hermione katselee Ronia miettien jotain tärkeää.
-Sinun ei kannata rasittaa itseäsi liikaa. Kalkaros kertoi nopeiden liikkeiden teettävän huippausta, Weasley selventää, kunnes kääntyy takaisin ovelle päin. Harry seuraa tiiviisti perässä Hermione kintereillään. Kolmikko kävelee mäen läpi Hagridin mökille, jossa muut viidesluokkalaiset rohkelikot sekä luihuiset seisoskelevat työn touhussa. Kaikki lopettavat kuitenkin hetkessä tekemisensä, kun huomaavat Harryn.
-Palasi vissiin järkiinsä, yksi luihuinen naurahtaa mielihyvin.
Hermione tuhahtaa ärsyyntyneenä.
-Hei, Potter! Tuliko ryppy rakkauteen sinulla ja sillä Wrightsin pojulla? Toinen luihuinen kysyy niin, että jokainen varmasti kuulee. Harry kääntää katseensa luihuisiin, jotka ovat alkaneet riemuisiin naurun ulvahduksiin. Kaikki muut paitsi Draco ei nauranut, vaan toljotti poikaa ilmeettömänä. Harry kääntää katseensa nopeasti pois ja ottaa kädellään kiinni Ronin hihasta. Weasley alkaa katsomaan ystäväänsä, kunnes kääntää katseensa ärsyttäviin luihuisiin.
-Suu tukkoon, ipanat! Hän kajahtaa vihaisesti. Silloin luihuiset alkavat huhuilemaan virnuillen. Harry nielaisee murheellisena. Dracon ja hänen välinen suhde oli nyt päättynyt... Kaikki oli kuin ennenkin.
-Harry! Voi kun osasit säikäyttää mut tolaltani! En ehkä ikuna oo raivostunut niin paljo kellekään oppilaalle, kuten sille Jacob Wrightsille. Paranee oppia tekosistaan jotaki, Hagrid pälättää huolesta järkyttyneenä ilmestyessään mökistään pari näädän nahkaa käsissään ja Tora niminen koira jaloissa tallustellen. Miehen rutistaessa teiniä lämpimään haliin, Hagridin suurille silmille ilmestyy suuria kyyneleitä. Harry menee askelen taaemmaksi kuullessaan miehen nyyhkyttävän.
-Ei sinun tarvitse itkeä, Hagrid. Olen kunnossa, hän hymyilee surullisesti.
-Anteeks. On vaan niin mahottoman ihanaa nähdä teidät kolme seisova siinä edellee. Vaikka sulle on tapahtunutki kaikkee pahaa, Harry. Vanhempas olis varmana ylpeitä! Hagrid ottaa taskustaan ison kokoisen nenäliinan, kunnes niistää. Hermione katsoo Ronia ja Harrya hymyillen.
-Kiitos, Hagrid, Potter mutisee hitaasti.
-Mutta se siitä. Pääsette hyvin vielä aloittamaan uutta ryhmätyötä. Teijän pitäs kirjoittaa tietoa Haiskuista! Hagrid rykäisee taputtaessaan Harryn olkaa, kunnes lähtee apua pyytäneiden toisten rohkelikkojen luo. Kolmikko menee istumaan vilteillä päälystetylle lumelle ja katsoo pienessä häkissä olevaa mustan väristä otusta tarkkaan.
-Tuostako meidän pitäisi muka kirjoittaa? Ron murahtaa katsoessaan Haiskua, jonka häkissä on kasapäin kaljuunoita. Harry katsoo paperiansa, sen jälkeen pientä otusta ja sitten Hermionea, joka on jo suuressa työn touhussa.
-En muista mitään Haiskuista, hän toteaa varovaisesti. Poika yritti saada tytöltä huomion, muttei tämä edes viitsi vilkaista arpinaamaa. Weasley vilkaisee Harrya itsekin ollessaan aika pihalla asiasta.
-Olisitte olleet hereillä, kun näistä asioista puhuttiin... Hermione narisee hiuspehkonsa takana.
-Ei meidän tarvitse, kun sinä kerrot meille kuitenkin vastaukset! Ron mulkaisee tyttöä pahemman kerran.
-Ei, Ron. Tällä kertaa en aio tehdä niin. Tahdon teidän kummankin pääsevän V.I.P kokeistanne läpi ilman minun apuani! Hermione tiuskaisee vakavana. Punahiuksinen pyöräyttää silmiään tylsistyneenä.
-Käyn hakemassa Hagridin auttamaan meitä, Harry sanoo yhtäkkiä yrittäessään rauhoitella kitkerää tilannetta. Weasley nyökkää sen ollessa hyvä idea. Arpinaama nousee rauhallisesti ylös ja alkaa kävelemään Hagridin luokse. Hänen ollessa kuitenkin puolivälissä matkaa, tämä jähmettyy ripeästi.
-Moi, Harry! Oletko parantunut? Joku tervehtii laittaessaan kätensä pojan olalle. Harry säikähtää todenteolla kosketusta, joten kyykistyy nopeasti maahan  laittaessaan tärisevät kätensä suojaksi päänsä yläpuolelle. Hänen päässään alkoi tulvimaan kaikki, mitä Jacob oli hänelle sanonut ja tehnyt.
-Harry?! Ronin ääni huudahtaa hänen noustessaan vaivihkaa ylös ja juostessaan kyykkivän pojan vierelle. Malfoy katsoo rohkelikkoja häiriintyneenä. Harry pitää silmiään tiukasti kiinni ja käsiään suojanaan.
-Mikä tuli? Ron kysyy huolestuneena yrittäessään saada kontaktia arpinaamaa. Sitten hän kääntää katseensa Seamusiin ja Deaniin, jotka olivat tulleet hyvissä merkeissä tervehtimään Potteria, mutta saaneet vain aikaa harmia.
-Ei hätää, Harry. Seamus ja Dean tulivat vain katsomaan sinua. Nouse ylös, Weasley selittää rauhallisesti auttaessaan ystävänsä ylös. Harry menee nopeasti pisamanaamaisen pojan taakse tuntiessaan siellä olevan enemmän turvassa. Ron katsoo vaivaantuneena toisia poikia, jotka näyttävät nolostuneilta.
-Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää! Seamus kertoo vaivaantuneena.
-Älkää huoliko. Harrylla on vain ollut rankkaa, Ron kertoo suoraan. Harry tirkistelee kalpeana Deania Weasleyn selän takana. Dean katselee lempeästi takaisin.
-Sinulla on tainnut olla todella rankka loma, vai? Hän kysyy rennosti. Harry katsoo pois päin vastaamatta mitään. Seamus siirtyy itsekin silmäilemään takana olevaa tummahiuksista.
-Ron on tainnut pitää sinusta aika hyvää huolta. Varokaa ettei teistä ala kohta kiertämään huhuja, Hän irvistää pirteästi. Dean tönäisee tätä selästä.
-Ole hiljaa, Seamus. Krhm, mietimme ihan näin poikien kesken, että lähtisimme kirjastoon huomenna tuntien jälkeen. Teimme kilpailun, jossa kilpailemme kovimmista pisteistä lukuvuoden loppu kokeisiin. Satuin kuulemaan Grangerin puheet, joten ajattelin, että tehän voisitte tulla meidän mukaan. Ei siis tarvitse kilpailla, mutta jos tulette vain pitämään seuraa! Thomas ottaa ilmi.
-Kuulostaa hyvältä. Mitä mieltä olet, Harry? Ron hihkaisee innostuneena.
-Öhm... Okei... Harry mutisee häpeissään. Häntä häiritsee edelleen, että oli säikähtänyt niin kovasti omia ystäviään.
-Kiva. Tuntien jälkeen siis. Ehkä sinäkin taas rentoudut meidän seurassa, Harry! Dean huikkaa toiveissaan, kunnes lähtee Seamusin kanssa takaisin paikoilleen. Ron kääntyy parhaaseen ystäväänsä.
-Menemmekö sittenkin yhdessä pyytämään apua? Hän kysyy varovaisesti. Harry nyökkäilee vaitonaisena. Hän vilkuilee ympärilleen epäluuloisena seuratessaan Weasleyta.
-Mikä sinulle tuli, Draco? Pansy kysyy hämmentyneenä luihuisen poissaolevaa katsetta. Malfoy hätkähtää hereille ja kääntää katseensa tyttöön.
-Ei mikään, hän murahtaa jatkaessaan taas kirjoittamista. Parkinson hymyilee vaaleahiuksiselle.
-Voimmeko viettää huomenna tuntien jälkeen kahdenkeskeistä aikaa? Tyttö kysyy pistäessään kätensä toisen jalalle. Draco heittää epäilevän silmäyksen Parkinsoniin.
-Minulla on kiire huomenna, hän vastaa kylmästi laittaessaan toisen käden kauas tästä.
-Pyydän, Draco. Emmekö voi pitää hauskaa, kerta et ole enää Potterin kanssa? Pansy kitisee esittäen surullista. Malfoy huokaisee ärsyyntyneenä.
-Hyvä on sitten! Lopeta häiritsemästä minua! Hän sähähtää. Pansy alkaa virnuilemaan omahyväisesti kääntäessään katseensa nyt Potteriin.
-Jacob teki sittenkin hyvää työtä... Luihuistyttö ajattelee päässään nähdessään Harryn Weasleyn takana.

...
Hagridin kaksoistunnin jälkeen, rohkelikot saivat rauhaa luihuisista ja lähtivät hyvillä mielin kohti professori McGarmiwan Muodonmuutos tuntia. Harry laahusti synkkänä toisten perässä miettien asioita. Toisaalta hän halusi jäädä pois toisten pitkistä katseista, jotka kohdistuivat rikkinäiseen arpinaamaan. Harrya vaivasi edelleen yllättävä ahdistus, jonka Dean ja Seamus olivat vahingossa aiheuttaneet. Pelkäsikö poika edelleen, että Jacob tulisi hänen lähettyville? Missä korpinkynteläinen edes mahtoi olla? Tuhannet kysymykset tulvahtavat Harryn aivoihin hänen silmäillessään koulun kattoa.
-Potter! Naisen ääni keskeyttää pojan ajatukset. Harry pysähtyy ja huomaa jääneensä puoliväliin matkasta, kun kaikki muut odottavat luokkuhuoneen edessä.
-Ai, joo. Anteeksi, silmälasipäinen pyytelee kävellessään vaivihkaa opettajan eteen.
-Olethan kunnossa? Pystytkö varmasti palaamaan opiskeluun ilman ongelmia? McGarmiwa kysyy hiljaa oppilaaltaan.
-Joo, Harry vastaa pikimmiten, kunnes menee toisten mukana luokkaan. Hän istuu Ronin viereen, kuten tavallisesti.
-Noniin. Avatkaa kirjanne sivulta 160 ja 161! Tänään yritämme muuttaa... McGarmiwa selostaa luokan edessä. Mutta kuten tavallista, Harry on pistänyt leukansa nojaamaan käsiään vasten. Se on merkki siitä, ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa tunnin aihe, joten silmäilee mielenkiintoisena ikkunaa, josta näkee vasta alkaneen lumisateen myräkkä. Tuuli paiskaa jäisiä lumihiutaleita suoraan ikkunaan.
-Oletko kunnossa? Ron kuiskaa katsoessaan poissaolevaa Harrya. Potter hymähtää hiljaa.
-Joo. Onkohan minun sittenkään hyvä idea tulla sinun, Deanin ja Seamusin kanssa kirjastoon. Säikähdin tyhjästä aikaisempaa... Hän vastaa häiriintyneenä.
-Olenhan minä siellä, Weasley sanoo ohi suunsa. Harry alkaa katsomaan tätä hämmentyneenä.
Ron tihrustaa pulpettia älytessään, kuinka väärältä hän oli sekunti sitten kuulostanut. Aivan kuin tämä olisi ihastunut arpinaamaan, ja yrittäisi saada tämän väkisin mukaan.
-Tarkoitan... Tule meidän kanssa, jotta voit unohtaa kaiken muun turhan! Uskaltaisit olla taas muidenkin seurassa, Weasley rykäisee yrittäessään korjata sanomisiaan. Potter nyökkää myöntyvästi.
-Hyvä on, hän mutisee, kunnes kääntää katseensa takaisin huuruiselle ikkunalle. Ron hymyilee piristyneenä.
-Kiva! Hän hihkaisee hyvillä mielin. Huomista odotellessa rohkelikkojen on kuitenkin ensin selvittävä turhankin tylsän Taikuuden historian, Pimeyden voimilta suojautumisen ja äänekkäästä Loitsu tunneilta. Mitä tuli päivälliseen, Harry ei mennyt sinne, vaan pysytteli tiukasti oleskeluhuoneessa miettiessään asioita. Hämärä hiipi sillä aikaa Tylypahkan ylle jättäen taivaalle kauniin tähtitaivaan. Ilmakin pakastui yötä kohden vain enemmän ja enemmän. Rohkelikon oleskeluhuoneen takassa roihusi syvänpunainen tuli, josta lenteli vähän väliä pieniä kipinöitä. Harry seurasi tulen liekkejä syvässä hiljaisuudessa.
"Seurustellaan... Tästä lähtien me olemme vain toisiemme omat."
"En tiedä mitä se ääliö sinulle teki, että päädyit tähän jamaan... Tahdon sinun kuitenkin tietävän, että rakastan sinua... Koko sydämestäni."
"Olet ihan hölmö. Tee minun kanssani mitä tahdot."
Dracon sanomat lauseet vierivät Potterin päähän. Kaikki luihuisen kanssa vietetty oli parasta, mitä Harrylle oli tapahtunut koko lukuvuotena. Ja nyt kaikesta vain pitäisi päästää irti.
-Miten minä unohdan sinut, Draco? Harry kysyy itsekseen kyynelten tulviessa pojan silmistä. Ei kulunut aikaakaan, kun hän itki itsensä uneen...

~~~~
Vähän pitempi jakso tällä kertaa 👀🌹
Toivottavasti piditte tästä luvusta ✨!
Byeeeee ~ 🛸