Sinä päivänä / Blind Channel

Luku 12

OLIVIA

Aamulla heräsin valtavaan päänsärkyyn. Silmiäni särki niin paljon, etten jaksanut avata niitä vaikka tiesin olevani hereillä. Kurkkuni tuntui kuivalta ja suussani maistui pahalta. En muistanut tarkalleen mitä illalla oli tapahtunut, mutta päättelin etten ainakaan ollut pessyt hampaitani. Asennon vaihtaminenkin tuntui liian vaivalloiselta, joten makasin hetken liikkumatta paikallani. Yritin samalla miettiä, miten oloni oli näin karmea, ja hieman pinnisteltyäni muistin olleeni poikien kanssa baarissa illalla. Voihkaisin hiljaa itsekseni ja yritin raottaa silmiäni varmistaakseni olevan omassa hotellihuoneessani. Minulla ei ollut tapana tehdä mitään tyhmää humalassa, mutta harvoin join niin paljon että jouduin aamulla miettimään, mitä olin tehnyt. Edellisestä yöstä puuttui selkeitä paloja.

Avasin varovasti silmäni ja tuijotin hetken vieressäni yöpöydällä olevaa lamppua. Okei, tuon lampun oli nähnyt eilen tullessani hotellille, joten ainakin olin oikeassa hotellissa. Siirsin katsettani lattialle ja huomasin siellä avonaisen laukkuni. Pieni helpotus valtasi mieleni. Laukkuni vieressä katseeni osui kuitenkin jonkun jalkaan, ja katseeni tarkennettua tunnistin hotellihuoneen nurkassa nojatuolissa istuvan Joonaksen. Hän istui tuolilla pelkät bokserit päällä ja tarkkaili minua hieman huvittuneen näköisenä. "Huomenta! Mikä on olotila?" hän kysyi. Keskityin hetkeksi miettimään päänsärkyäni ja totesin käheällä äänellä: "Ei kovin kummoinen. Päätä särkee." Miksi Joonas oli huoneessani? Oliko hän ollut yötä täällä? Ja miksi hänellä ei ollut muuta päällä kuin bokserit? Pieni pakokauhu valtasi mieleni kun tunsin että itsellänikin oli pelkät alusvaatteet päällä. Olimmeko tehneet jotain ja minä en muistanut siitä mitään?

Miettiessäni Joonas oli noussut ylös ja käynyt mutkan vessassa. Pian hän tuli luokseni vesilasin ja kahden särkylääkkeen kanssa. "Löysin sun laukusta Buranaa. Toivottavasti se auttaa", hän totesi samalla kun vaivalloisesti nostin itseäni sängystä sen verran, että sain särkylääkkeet veden avulla alas. Tämän jälkeen painoin pääni takaisin tyynyyn, sillä en ollut vielä valmis nousemaan ylös. Joonas kiipesi sänkyyn ja jäi istumaan viereeni. "Mitä kello on?" kysyin. "Puoli yksitoista. Aamupalalle me ei enää ehditä, mutta huoneenluovutukseen on vielä aikaa. Sovittiin että lähdetään puolenpäivän jälkeen ajamaan kohti Helsinkiä", Joonas vastasi. Hyvä, minun pitäisi kerätä itseäni vielä hetki tähän päivään.

"Mitä sä teet täällä?" kysyin hetken päästä Joonakselta, sillä halusin oikeasti tietää, mitä viime yönä oli tapahtunut. "Nukuin, koska halusin varmistaa että sä olet kunnossa", Joonas vastasi katsoen minua. Mitäköhän ihmettä minä olin tehnyt että minua oli täytynyt jäädä vahtimaan? Joonas huomasi ilmeestäni, että en muistanut täysin illan kulkua ja kysyi: "Muistatko sä mitään illasta?" "Mä muistan että me oltiin baarissa ja join paljon. Sitten filmi oikeastaan katkeaa", vastasin.

"Me istuttiin ja juteltiin pöydässä, kunnes sä lähdit käymään vessassa. Sillä aikaa mä menin Joelin kanssa tilaamaan lisää juotavaa ja kävin itsekin vessassa sen jälkeen. Kun palasin pöytään, ei sua näkynyt enää missään. Aleksi sanoi että sä olit ollut tosi sekavan oloinen ja että Tommi oli lähtenyt tuomaan sua takas hotellille. Mä lähdin juoksemaan teidän perään ja löysin teidät aika läheltä hotellia. Sä istuit jalkakäytävällä etkä suostunut liikkumaan ja puhuit jostain blondista. Jotenkin me saatiin sut kuitenkin houkuteltua ylös ja tuotua huoneeseen. Sammuit heti kun kaaduit tähän sängylle, mutta mä en uskaltanut jättää sua tänne yksin", Joonas selitti tapahtumien kulkua. Tarinan edetessä välähdyksiä illasta alkoi pikkuhiljaa muistua mieleeni. Muistin itseni vessakopissa. Muistin kahden naisen äänet vessassa. Muistin nähneeni kun blondi nainen kosketti Joonaksen käsivartta baaritiskillä. Muistin edessäni monta shottia. Hämärästi muistan ehkä lähteneeni tanssilattialle.

Joonas antoi minun prosessoida tätä tietoa hetken ennen kuin kysyi rauhallisella äänellä: "Miksi sä kyselit koko ajan jostain blondista multa?" Mietin blondia naista baaritiskillä. Olin vetänyt pienestä kosketuksesta aivan liian monta omaa johtopäätöstä ja toiminut impulsiivisesti hävittääkseni oman epävarmuuteni. Minua hävetti. Päätin, että olisi helpompi sanoa koko totuus kuin keksiä tarinoita. "Mä istuin vessassa kun kuulin kahden naisen puhuvan, miten komeita sinä ja Joel olette. Ne puhui että te saisitte tehdä niille mitä vaan ja ne päätti lähteä iskemään teitä. Kun tulin vessasta, näin teidät niiden kanssa baaritiskillä ja vedin omat johtopäätökset", vastasin ja suljin silmäni. Minua hävetti niin paljon etten halunnut katsoa Joonasta silmiin. Idiootti Olivia, miksi et voinut ajatella loppuun asti.

"Ai sä puhut niistä naisista! Olishan se pitänyt arvata, että niilläkin oli jotain taka-ajatuksia. Meille ne tuli vaan puhumaan, miten tykkää meidän musiikista", Joonas sanoi päätään pudistellen. Avasin silmäni ja vilkaisin Joonasta. Tämä katsoi minua suoraan silmiin ja kysyi: "Ajattelitko sä oikeasti että mä lähtisin jonkun toisen matkaan vaikka mä pidän susta?" Kyllähän minä sen sisimmässäni tiesin, mutta nuo sanat saivat sydämeni jättämään lyönnin välistä. Joonas sanoi ääneen pitävänsä minusta. "Anteeksi, mä en ajatellut yhtään mitä tein. Mä säikähdin", sanoin haudaten kasvoni käsiini. "Hei, tule tänne", Joonas sanoi viitaten viereensä. Nostin itseäni sen verran että Joonas kaappasi minut kainaloonsa ja halasi. "Mä en tekis sulle sellasta. Mä oikeasti haluan kattoa mihin tää juttu vie sun kanssa. Uskothan sä mua?" Joonas sanoi pehmeällä mutta päättäväisellä äänellä. "Uskon. Anteeksi että mä olin ihan urpo", pahoittelin vielä käytöstäni. "Sä oot maailman suloisin urpo", Joonas sanoi kevyesti nauraen ja suuteli minua. Vaikka krapula painoi selkeästi päälleni, tunsin siitä huolimatta itseni erittäin onnelliseksi tytöksi siinä Joonaksen sylissä maatessani.