Sinä päivänä / Blind Channel

Luku 23

JOONAS

"Kuka on Jennifer?" Anniina kysyi olkani takaa. Olin käymässä läpi sähköpostejani kun Anniina oli tullut käymään. Tavalliseen tapaansa hän oli ohi kulkiessaan suudellut minua, mutta tällä kertaa hänen katseensa oli ehtinyt osua myös tietokoneeni näyttöön. "Jennifer kuuluu sen baarin henkilökuntaan, jossa me pidetään kiertueen päättymisjuhlat", vastasin. "Miksi sä sille viestittelet, eikö se olis kiertuemanagerin homma?" Anniina jatkoi kyselyään hieman epäilevällä äänellä. "Mä lupasin hoitaa sen", huokaisin raskaasti. Anniina ei näyttänyt kovin vakuuttuneelta ja yritti huolettomasti kysyä: "Okei. Onko tää Jennifer tulossa kanssa teidän juhliin?" Hänen äänensävystään kuitenkin kuulin, että hän ei ollut läheskään niin huoleton kuin antoi olettaa. "Ei se meidän kanssa tule juhlimaan. Se on töissä siellä", vastasin väsyneesti. Tiesin että Anniina kysyi tätä koska oli mustasukkainen. Ilmeisesti kiertueella ei saisi olla missään vaiheessa yhtään naispuolista ihmistä lähelläkään meitä, jos häneltä olisi kysytty. Suhteemme alkuaikoina olin pitänyt hänen mustasukkaisuuttansa söpönä. Vähitellen aloin kuitenkin huomata, että hän tosissaan pelkäsi että lähden jonkun toisen matkaan. Parin viime viikon ajan olimme riidelleet aiheesta muutamaankin kertaan. Minusta tuntui, että samalla olimme alkaneet hieman erkaantua toisistamme, vaikka saimmekin aina asiat sovittua.

"Anniina, miksi sä et luota muhun?" kysyin kääntyen katsomaan häntä. Anniina tuijotti minua takaisin suurilla vihreillä silmillään ja vastasi nopeasti: "Tottakai mä luotan suhun. Mä halusin vaan tietää." "Sä tiedät että mulla ei ole ketään muita kun sinä. Sä kuitenkin epäilet mua koko ajan", totesin ja suljin tietokoneeni. En jaksanut enää käydä läpi loppuja sähköpostejani. Olisin vain halunnut viettää rauhallisen illan Anniinan kanssa sohvalla jotain leffaa katsellen, mutta se ei näyttänyt tällä hetkellä kovin todennäköiseltä skenaariolta. Anniina katsoi minua kulmiensa alta ja sanoi: "Sä tiedät että mua on petetty aiemmin." "Mä tiedän että sua on satutettu, mutta mä en tekis niin. Missä vaiheessa sä uskot sen?" kysyin. Nousin ylös tuolilta ja kävelin Anniinan eteen. Otin hänen käsistään kiinni ja katsoin häntä silmiin ennen kuin kysyin uudelleen: "Voitko sä luottaa muhun?"

Anniina katsoi minua ja sanoi sitten hiljaa: "Mä yritän. Se on vaan vaikeeta, kun sä lähdet niin pitkäksi aikaa pois. Mä haluaisin tulla mukaan, mutta mä en voi mun töiden takia." Minua alkoi ärsyttää, mutta yritin pysyä mahdollisimman rauhallisena ja ymmärtäväisenä. En ollut missään vaiheessa antanut Anniinalle syytä mustasukkaisuuteen. En voinut sille mitään että jotkut fanit pyytämättäni lähettelivät minulle hieman sopimattomia viestejä tai tulivat baarissa juttelemaan kanssani. Ei ollut minun syyni, että Anniina veti kaikesta tästä omat johtopäätöksensä. Ajatteliko hän tosissaan, että esimerkiksi Jennifer oli jokin kirjekaveri, jonka nappaisin vällyjeni väliin heti paikalla kun saapuisimme rapakon toiselle puolelle?

"Sä et voi rueta vahtimaan mua", sanoin hieman ärtyneellä äänellä ja irrotin käteni hänen käsistään. Tämä oli ilmeisesti Anniinalle liikaa, sillä hän kommentoi kipakasti takaisin: "En mä mikään lapsenvahti olekaan. Mä vaan tiedän ettet kerro mulle kaikkea." Katsoin häntä hämmentyneenä ja kysyin: "Mitä mä olen muka jättänyt kertomatta?" "No esimerkiksi sen että oot lähdössä sinne kiertueelle sun eksän kanssa", Anniina totesi ja nosti kätensä puuskaan rinnalleen. Kun en vastannut mitään, hän jatkoi: "En tiedä miten tyhmänä sä mua oot pitänyt, mutta mä tiedän että Olivia on sun entinen tyttöystävä. Niko kertoi että se lähtee teille sisällöntuottajaksi mukaan. Sitä mä vaan mietin jos suhun voi kerran luottaa, miksi sä et ole koskaan mulle kertonut että te ootte seurustellu? Sun bändikaverit kuitenkin puhuu siitä aika usein ja aina ootte antanu ymmärtää, että se on vaan pitkäaikainen kaveri."

Pyörittelin hetken Anniinan sanoja mielessäni. En ollut kertonut hänelle Olivian ja minun suhteesta. Mitä väliä sillä olisi ollut? Olivia oli osa menneisyyttäni. En halunnut muistella sitä. Samalla kuitenkin tajusin, että oli paljon muitakin asioita joita Anniina ei tiennyt. En ollut koskaan kertonut hänelle miten huonosti minulla oli mennyt ennen kuin tapasin hänet. Minusta tuntui kuin sata salamaa olisi yhtäkkiä iskenyt lävitseni joka puolelta. Eikö suhteissa olisi pitänyt pystyä puhumaan kaikesta kumppanille? Minä en pystynyt kertomaan kipeimpiä asioitani Anniinalle. Lopulta totesin lyhyesti: "Olivia on mun entinen tyttöystävä. Ei nykyinen, vaan entinen."

Anniina käveli kauemmas minusta ja pysähtyi ikkunan eteen. Hän katseli hetken ulos ja kääntyi sitten minuun päin. Hän tuijotti hetken suoraan silmiini huoneen toiselta laidalta ja totesi sitten toinen kulma koholla: "Sä et oo koskaan unohtanut sitä täysin." Vuorostaan omat kulmakarvani nousivat ylöspäin ja kysyin hämmentyneenä: "Mä en tiedä mistä sä keksit noita juttuja, mutta mä en mieti Oliviaa." Anniina pudisteli päätään ja käveli jälleen minua kohti. Hän pysähtyi eteeni ja sanoi: "Mä en ensin tajunnut koko asiaa, kun istuin Olivian viereen kirkossa Nikon ja Alisan häissä. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin että teillä oli aika kireät välit keskenänne. Mutta sitten mä näin miten sä katoit sitä. Kun se tanssi Joelin kanssa. Sä seisoit siellä salin ovella etkä huomannut että mä näin sut. Joonas, sä katoit Oliviaa sillä tavalla miten sä et ikinä kato mua."

Seisoin hiljaa paikallani. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt sanoa. Toisaalta tunsin pientä helpotusta siitä, että Anniina tiesi Oliviasta. Toisaalta olin erittäin hämmentynyt hänen sanoistaan. En ajatellut Oliviaa enää sillä tavalla, kuin joskus tein. Olimme sopineet Olivian kanssa, että yritämme tulla toimeen toistemme kanssa ja toistaiseksi se oli sujunut melko hyvin. Osasimme käyttäytyä keskenämme tarpeeksi ammattimaisesti, jotta lopulta olin myöntynyt ajatukselle Olivian mukaan tulosta kiertueelle. Minulla ei kuitenkaan ollut tunteita häntä kohtaan, joten en ymmärtänyt miksi Anniina luuli niin. Tajusin kuitenkin yhtäkkiä, mihin Anniinan puheenvuoro oli menossa. Yllättävää kyllä, se ei aiheuttanut minussa kovin suuria reaktioita. Tavallaan olin jopa helpottunut. Olinko ollut koko tämän ajan väärässä Anniinan suhteen? Olinko oikeasti edes ollut rakastunut häneen?

Kun en vastannut mitään, Anniina jatkoi: "Mä yritin olla välittämättä siitä mitä mä näin, mutta mä en pysty. Mä en pysty luottamaan suhun tarpeeks enää sen jälkeen, vaikka sä sanoisit että teidän välillä ei ole mitään. Mä ajattelisin kuitenkin joka päivä kun sä olet kiertueella, että joku päivä sä soitat ja jätät mut. Sen takia mä teen sen ensin. Mä haluan erota."