Sinä päivänä / Blind Channel

Luku 21

JOONAS

Istuin studion sohvalla kitara sylissäni ja näppäilin sillä hajamielisesti yksittäisiä sointuja. Niko, Joel ja Aleksi olivat jo tulleet paikalle, Tommi ja Olli saapuisivat hetkenä minä hyvänsä. He olivat ajaneet koko päivän Oulusta Helsinkiin ja ilmoittaneet hetki sitten olevansa pian perillä. Bändimme oli lähdössä syksyksi kiertämään kuukaudeksi Yhdysvaltoihin, ja olimme sopineet pitävämme pienen palaverin koskien esimerkiksi lopullista biisilistaa ja sen järjestystä. Lisäksi meillä oli loppuviikosta edessä uuden sinkun äänityksen viimeistely, jonka vuoksi myös Olli ja Tommi tulivat koko loppuviikoksi Helsinkiin.

"Mitä Porko miettii?" kuulin yhtäkkiä Nikon äänen ja säpsähdin hieman ajatuksistani. "En mitään erikoista, mietin vaan milloin ne kaksi on tulossa", vastasin. Olin tänään normaaliakin väsyneempi eikä ajatus oikein kulkenut mihinkään. Lisäksi olin aamulla riidellyt aivan typerästä asiasta Anniinan kanssa. Anniina osasi välillä olla erittäin mustasukkainen faneistamme, jotka joskus lähettivät meille hieman kyseenalaisia viestejä ja kuvia. Enhän minä sille mitään voinut, mutta se taas ei mennyt välillä Anniinan pääkoppaan. Olimme saaneet riidan sovittua, mutta se oli vienyt paljon ylimääräistä energiaa.

Kymmentä minuuttia myöhemmin Olli ja Tommi astelivat ovesta sisään tuoden mukanaan pullapussin. Harvinaisia tuliaisia, mutta tässä seurassa eivät pullat jääneet homehtumaan pöydälle. "Yritättekö te lahjoa meitä johonkin?" kysyin vitsaillen kurkottaessani ottamaan pullaa. "Ainahan pullaan liittyy taka-ajatuksia", Olli vinkkasi silmää sivummalta ja otti itse haukun omasta siivustaan.

Puolen tunnin kuluttua olimme saaneet biisilistan lopulliseen muotoonsa. Se ei vaatinut sinänsä paljoa, sillä suurin osa kappaleista oli samoja kuin kesän kiertueella. Uusi sinkku tulisi mukaan ohjelmistoon vasta kiertueen puolenvälin tienoilla, ja muuten vaihdoimme lähinnä vain muutaman kappaleen paikkaa. Kiertuemanagerimme oli hoitanut meille lennot sekä keikkabussin. Niissä kaupungeissa joissa olisimme enemmän kuin yhden yön, meille oli varattu myös hotellimajoitukset. Muuten nukkuisimme lähinnä bussissa, sillä useimmat siirtymiset tehtäisiin yötä myöten.

Kun olimme saaneet mielestäni kaiken tarvittavan käytyä läpi, lähdin käymään pikaisesti vessasta. Kun saavuin takaisin sohvalle istumaan, aistin ilmapiiristä että muut olivat puhuneet jotain minuun liittyen. "No, mitä te tuijotatte?" kysyin kun tajusin että kaikki vilkuilivat ensin minua ja sitten toisiaan. "Meidän pitäis vielä jutella vähän meidän crewsta", Niko aloitti varovasti. "Leevi ei oo enää remmissä mukana syksyllä, joten me tarvitaan uus somepäivittäjä keikoille", Joel totesi nojatuolista. Kaikki katsoivat edelleen minua, enkä ymmärtänyt yhtään miksi. Miten uusi somepäivittäjä liittyi minuun? Minunko niitä keikkavideoita pitäisi kuvata samalla kun soitan kitaraa? "Onko teillä ketään tiedossa joka olis kiinnostunut ja pätevä siihen hommaan?" kysyin. Kaikki olivat hetken hiljaa ennen kuin Tommi vastasi vierestäni: "Olivia."

"Olivia?" toistin kaikuna Tommin perässä. Minun entinen tyttöystäväni Olivia? Se jonka kanssa en ollut missään tekemisissä kahteen vuoteen? Vilkaisin nopeasti kaikkia ja hyvin pian minulle valkeni, että asia oli juurikin niin. "Ei onnistu", totesin lyhyesti. "Miettisit edes. Olivia on tehnyt sitä hommaa ennenkin ja oli siinä tosi hyvä. Sitä paitsi se on työtön tällä hetkellä. Juttelin sen kanssa eilen ja se ei ollut saanut niitä työpaikkoja joita oli ennen häitä hakenut. Ja se on meidän ystävä", Niko pyysi. Samassa minua alkoi ärsyttää. Eivätkö nämä ihmiset tajunneet että minä en ollut tällä hetkellä minkäänlaisissa väleissä Olivian kanssa? "En mieti. Miettikää itse, lähtisittekö kuukaudeksi kiertämään toista mannerta ihmisen kanssa, jonka kanssa teillä ei ole mitään puhuttavaa", vastasin kiukkuisena. Niko huokasi itsekseen ja jatkoi sitten rauhallisella äänellä: "Mä ymmärrän että sua Porko vituttaa, mutta tossa sä olet väärässä. Sulla jos jollain on puhuttavaa Olivian kanssa."

Mulkaisin Nikoa ennen kuin käänsin katseeni tuijottamaan sylissäni olevaa kitaraa. Tavallaan hän oli oikeassa, en voisi vältellä Oliviaa koko loppuelämääni. En kuitenkaan tiennyt olinko vielä valmis kohtaamaan häntä. Pari viikkoa aiemmin Nikon ja Alisan häissä olin yrittänyt, mutta en ollut kyennyt siihen. Viimeiset pari vuotta olivat menneet vaihtelevasti sen jälkeen, kun hän jätti minut. Ensimmäisen syksyn olin kulkenut sumussa ja hukuttanut ongelmani milloin mihinkin. Kiertue piti minut järjissäni, ja tein juuri sitä mitä Olivia oli minun halunnutkin tekevän: minä elin. Annoin vain päivien mennä eteenpäin ja tein sitä mitä juuri sillä hetkellä halusin. Usein hukutin tunteeni tupakkaan tai alkoholiin, toisinaan naisiin joita riitti jokaiselle sormelle, jos niin halusin. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin että se ei ollut sitä elämää mitä minä oikeasti kaipasin. Palattuamme edelliseltä Amerikan reissulta ajelehdin vuoden keskittyen oikeastaan pelkästään musiikkiin. Mikään muu ei varsinaisesti kiinnostanut enkä kokenut paloa mitään muuta kohtaan. Uudenvuoden juhlissa tapasin Anniinan, joka sai minut pitkästä aikaa tuntemaan jotain vahvempaa. Vaikka suhteemme ei ollut täydellinen, olin onnellinen hänen kanssaan. En ollut enää katkera Olivialle ja hänen lähdölleen. Mutta kun olin nähnyt hänet häissä, tajusin että en ollutkaan ehkä päässyt täysin yli erostamme tai siitä miten se tapahtui. Minulla oli vielä asioita hampaankolossa, jota en ollut tajunnut aiemmin. Minulla ei ollut varsinaisesti minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan, olin lähinnä vihainen siitä mitä hän teki ja mihin ajauduin sen jälkeen. Ehkä siitä vihasta olisi hyvä päästä irti.

"Okei, mä lupaan puhua Olivian kanssa. Mutta se ei tarkota että se olis lähdössä mukaan kiertueelle", huokaisin lopulta. Tiesin että tulisin häviämään tämän kamppailun, sillä muut olivat selkeästi yhdessä päättäneet, että Olivia palkataan mukaan. En aikonut tyytyä tähän kohtaloon, mutta ehkä olisi hyvä selkeyttää ajatuksiani ja puhua Olivialle, kuten Niko oli pyytänyt.