Sinä päivänä / Blind Channel

Luku 24

OLIVIA

"Käydäänkö syömässä jotain tässä välissä?" Niko kysyin kääntyen katsomaan meitä. Olimme juuri saapuneet Lontooseen ja meillä oli edessä kolmen tunnin välilasku, ennen kuin seuraava lentomme lähtisi kohti New Yorkia. Matkustusjoukkomme koostui tänään kaikista kuudesta bändin jäsenestä, minusta ja valomiehestä. Loput crewn jäsenet olivat lentäneet New Yorkiin jo edellisenä päivänä. Heidän tehtävänsä oli hakea kiertuebussi ja tarkistaa etukäteen, että kaikki oli sen suhteen kunnossa jotta pääsisimme jo ensimmäiseksi yöksi sinne nukkumaan.

"Joku hyvä burgeri kyllä maistuis", Tommi totesi toiselta puoleltani ja tähyili loputtomiin jatkuvaa ruokapaikkojen jonoa. Päädyimme lopulta kotoisan näköiseen ruokaravintolaan, jossa ruuat luvattiin tuoda melkein pikaruokalan nopeudella, mutta kuvista päätellen ne olisivat kuitenkin hieman laadukkaampia. Avuliaan henkilökunnan avulla saimme yhdistettyä ravintolassa kaksi pöytää toisiinsa ja pääsimme kaikki kahdeksan istumaan samaan pöytään.

"Hei tyypit, tsekatkaa tää!" huudahti Joel innostuneena ja työnsi puhelintaan vuorotellen kaikkien nähtäväksi. Kurkotin katsomaan puhelimen ruutua Nikon vierestä. Nuori nainen soitti videolla kitaraa ja lauloi. Jonkin aikaa kuunneltuani tajusin että kyseessä oli poikien edellinen singlebiisi, ja nainen oli erittäin taitava laulamaan. Tiesin että Joel aina tilaisuuden tullen selasi kaikkia fanien lähettämiä viestejä ja videoita joihin heidät oli merkattu. Vaikka heidän suosionsa kasvoi edelleen koko ajan eikä ollut ajallisesti mitenkään mahdollista käydä kaikkia viestejä läpi, Joel ja muutkin pojat tekivät parhaansa. Heille fanit olivat kaikki kaikessa ja pojat halusivat myös osoittaa niin paljon kuin pystyivät. "Vitsi tää mimmi laulaa hyvin. Ja se on vielä Meksikosta!" Joel jatkoi intoiluaan.

Saimme ruokamme pian ja söimme hyvällä ruokahalulla tyytyväisinä valintaamme. Ravintola oli ylittänyt odotuksemme ja burgeri oli ehkä paras mitä olin koskaan syönyt. Kun olimme kaikki saaneet syötyä, sanoin: "Hei mä voisin käydä vielä kiertelemässä vähän noita kauppoja. Voisin ostaa jotain lukemista lennolle ja ainakin vesipullon tarvitsisin vielä." "Mä ajattelin että voisin ottaa vielä toisen bissen", Joel tuumasi vastapäätäni ja alkoi tähyillä ympärilleen löytääkseen tarjoilijan. "Mä lähen Olivia sun mukaan, mun kuulokkeet hajosi äskeisellä lennolla ja tarviin uudet", Aleksi huikkasi pöydän päästä minulle. Minun ja Aleksin noustessa ylös myös Joonas alkoi kerätä tavaroitaan. "Mä tuun kans, tarviin semmosen niskatyynyn", Joonas totesi. Muut seurueestamme päättivät tilata vielä kaljat ja jäädä istumaan hetkeksi aloilleen. "Okei kaikki, se lento lähtee 13.50 terminaalista neljä ja portti on 18. Se on toi viereinen terminaali, me ollaan nyt kolmosessa. Sovitaanko että nähdään siellä tunnin päästä eli 13.00?" Joonas luetteli kaikkien kuullen. Ollakseen välillä melko tapaturma-altis, oli Joonas kuitenkin hyvin järjestelmällinen ihminen. Hän pysyi kärryillä aikatauluista ja useimmiten varmisti kaikkien olevan tietoisia missä pitää olla ja monelta. "Eli terminaali neljä, portti 18 ja kello 13.00. Selvä homma!" Niko toisti ohjeet. Muiden jäädessä tilamaan kaljojansa minä, Aleksi ja Joonas lähdimme etsimään kauppoja.

Tulimme nopeasti siihen tulokseen, että terminaalissa kolme jossa sillä hetkellä olimme, ei ollut kovin paljon kauppoja vaan lähinnä ravintoloita. Päätimme lähteä etsimään kauppoja samasta terminaalista josta lentomme lähtisi. Suunnitelmamme tuotti tulosta, sillä löysimme valtavan tax free –myymälän aivan lähtöporttimme vierestä. Minä ja Joonas löysimme etsimämme sieltä, mutta Aleksille ei löytynyt sopivia kuulokkeita. Käytävää vastapäätä oli kuitenkin toinen pienelektroniikkaa myyvä liike, jossa Aleksi päätti käydä vielä piipahtamassa. Minä ja Joonas jäimme tavaroinemme odottamaan häntä käytävälle. Joka puolella oli ruuhkaista ja ihmiset sinkoilivat sinne tänne. Päätimme lopulta istua lattialle käytävän reunalle, sillä vapaita tuoleja ei näkynyt sillä alueella mille silmä kantoi.