Sinä päivänä / Blind Channel

Luku 15

OLIVIA

Oli aurinkoinen keskiviikko-iltapäivä, kun saavuimme Nikon kanssa Kaivopuiston rantaan. Olimme hakeneet läheiseltä jäätelökioskilta isot jäätelötötteröt, jotka kädessä olimme etsineet tyhjää puistonpenkkiä. Lopulta sellainen löytyi erään puun alta sopivasti varjossa. Oli mukava viettää Nikon kanssa pitkästä aikaa kahdestaan. Vaikka olimmekin nähneet kesän aikana melkein päivittäin, olimme harvemmin ehtineet jutella kunnolla. Kesä tuntui vain vilisevän ohi, sillä heinäkuu päättyisi tällä viikolla. Pojilla olisi tällä viikolla keikat sekä Oulussa että Kuopiossa, mutta minä olin päättänyt jättää nämä reissut väliin. Halusin nauttia kesästäni, ja Ouluun palaaminen edes hetkeksi kesken kaiken olisi voinut tuoda liikaa vanhoja muistoja mieleen. Rakastin päätöstäni asua kesän ajan Helsingissä ja halusin ottaa siitä kaiken irti kun vielä pystyin.

"Kerro mulle Niko, mitä sulle oikeasti kuuluu?" kysyin istuuduttuamme puistonpenkille. Niko näytti hetken aikaa pohtivan vastausta ennen kuin sanoi: "Tää on ollut huikein kesä ikinä. Myös rankka, mutta tätä me on aina haluttu tehdä." Tottahan se olikin. Blind Channel oli kiertänyt eri festareita lähes joka viikonloppu kesän aikana ympäri Suomea. Suurimmalla osalla he olivat olleet yksiä pääesiintyjistä. Oli upeaa seurata, miten he elivät unelmaansa ja ottivat siitä kaiken irti. "Teistä kyllä näkee sen, että tää on just sitä mitä haluatte tehdä. Mä oon aika ylpee teistä", sanoin ja hymyilin Nikolle. Niko hymyili minulle takaisin ja vastasi nauraen: "No sietääkin olla, se on tavallaan parhaan kaverin velvollisuus."

Juttelimme hetken niitä näitä kunnes meillä tuli puhetta poikien syksyn suunnitelmista. Pöydälle oli läväytelty jo useaan otteeseen kiertuetta Euroopassa erään saksalaisbändin lämppärinä. Sopimus ei ollut vielä sitova, mutta hyvin todennäköisesti se allekirjoitettaisiin jo tulevalla viikolla. Tämä tarkoittaisi sitä, että koko bändi taustajoukkojensa kanssa kiertäisi lähes koko Euroopan vajaassa kahdessa kuukaudessa. "Oletko sä miettinyt sitä meidän tarjousta?" Niko kysyi kun olimme käyneet läpi, missä järjestyksessä Euroopan maita olisi tarkoitus käydä läpi. Katselin hetken vähän matkan päässä olevaa lenkkeilijää koiransa kanssa ennen kuin huokaisten vastasin: "Olen, ja se houkuttais. Mutta mä en pysty lähtemään teidän mukaan. Haluan saada mun tutkinnon valmiiksi ensi vuonna, ja mun on palattava Ouluun." Pojat olivat tarjonneet minulle mahdollisuutta lähteä mukaan kiertueelle ja hoitaa samoja sosiaalisen median tehtäviä sekä muita juoksevia asioita, joita olin tehnyt nyt kesänkin aikana. He olivat olleet tyytyväisiä kädenjälkeeni. Tiesin että heille oli tärkeää millainen tunnelma heidän somekanaviltaan välittyi ja siksi pojat, Joel etunenässä, hoitivat somepäivityksensä itse. Luonnollisesti he eivät kuitenkaan pystyneet lisäämään sisältöjä itse keikkojen ajalta, ja minun tehtäväni oli ollut hoitaa tuo osuus.

Niko näytti hieman pettyneeltä vastaukseeni, mutta kertoi ymmärtävänsä täysin päätökseni. "Oletko sä kertonut vielä Joonakselle sun päätöksestä?" hän kysyi seuraavaksi. Pudistelin päätäni hiljaa. Tiesin, että Joonas haluaisi minut mukaan kiertueelle todennäköisesti enemmän kuin kukaan muu. Arvelin myös, että sisimmässään hän tiesi etten voinut lähteä mukaan. Vaikka kaikesta muusta pystyimme puhumaan avoimesti, välttelimme puheissamme kaikkea, mikä liittyi aikaan kesän jälkeen. "Mä en tiedä mitä sitten tapahtuu, kun kerron että mä en voi lähteä mukaan. Mä en tiedä mitä meille tapahtuu kun mä lähden takaisin Ouluun ja te kiertämään Eurooppaa", vastasin Nikolle rehellisesti mietittyäni hetken sanojani. "Pelottaako sua?" Niko kysyi. "Ei mua oikeastaan pelota. Mä en vaan ole halunnut miettiä asioita niin pitkälle. Tää kesä on ollut parasta mitä mulle on tapahtunut pitkään aikaan. Mä oon saanut kokea niin paljon teidän kanssa reissatessa", vastasin. Olin hetken hiljaa ennen kuin jatkoin: "Kun mä kesän alussa lähdin tänne, mä en kuvitellut että mä rakastuisin." Yllätin itsenikin hieman sanomalla sen ääneen. Mutta niin se oli, ja olin tiennyt sen jo vähän aikaa. Tunteeni Joonasta kohtaan olivat kasvaneet päivä päivältä lisää. Emme olleet kumpikaan sanoneet sitä kuitenkaan toisillemme ääneen Joonaksen kanssa. Emme olleet myöskään sopineet virallisesti olevamme yhdessä, vaikka se oli sinänsä ilmiselvää ainakin kaikille ulkopuolisille, jotka tunsivat meidät. Kaikki oli hyvin näin.

"Niko, mä oon tosi onnellinen Joonaksen kanssa", sanoin puheenvuoroni päätteeksi ja suuni kääntyi väkisin leveään hymyyn. "Mä tiedän. Ja mä oon onnellinen että sä oot onnellinen", Niko vastasi myös leveästi hymyillen ja puristi kättäni penkillä. Tiesin mihin hän viittasi jälkimmäisellä lauseellaan. Niko oli vuosien saatossa nähnyt kaikki kipuiluni itseni kanssa ja ne harvat suhteet, joista yksikään ei ollut päättynyt minun kannaltani hyvällä tavalla. Olin ollut vuosia niin hajalla, että en ollut pystynyt avaamaan omaa kuortani kellekään.

"Mitä Alisa on tuumannut syksyn kiertueesta?" kysyin vuorostani Nikolta. Alisa oli Nikon tyttöystävä ja he olivat olleet yhdessä pian neljä vuotta. "Me ollaan jo niin totuttu tähän osittaiseen etäsuhteeseen, että pari kuukautta ei tunnu missään", Niko totesi nauraen. Se oli kyllä totta. Bändi oli aiemminkin kiertänyt Eurooppaa jonkin verran pienemmissä tapahtumissa, ja olihan Suomessakin paljon keikkareissuja. Alisa oli harvoin mukana keikoilla, sillä hän matkusti jonkin verran itsekin oman työnsä vuoksi. Tämä oli kuitenkin näyttänyt olevan toimiva ratkaisu Nikolle ja Alisalle. En ollut koskaan tuntenut ketään toista paria, jotka sopivat yhtä täydellisesti yhteen ja joista suorastaan hehkui rakkaus ja keskinäinen arvostus toisiaan kohtaan.

Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä puistossa useamman tunnin. Lopulta huomasimme auringon menneen pilveen ja viileän tuulen puhaltavan yhä kovemmin, jolloin päätimme vihdoin lähteä kotiin. En ollut ehtinyt kävellä Kaivopuistosta kovin kauas, kun huomasin puhelimeeni hetken aiemmin tulleen viestin:

Moi, ajattelin vaan kysyä haluatko tulla yöksi tänne? Lähdetään jo huomenna sinne Ouluun ja en nää sua koko viikonloppuna. :(

Olin valehtelematta viettänyt viimeisten viikkojen aikana enemmän öitä Joonaksen luona kuin omalla vuokra-asunnollani. Tämäkään yö ei tulisi olemaan poikkeus. Vastasin nopeasti olevani hänen luonaan puolen tunnin kuluttua ja vaihdoin kävelysuuntaani kohti Joonaksen asuntoa.