OLIVIA
Kokkolassa satoi koko illan. Se ei kuitenkaan vaikuttanut poikien esiintymiseen tai yleisön tunnelmaan, sillä koko festarialue oli tunnelmaltaan tulessa ankeasta säästä huolimatta. Sade ja tuuli toivat oman lisämausteensa keikan kuvaamiseen, mutta kuvaamani somepätkät näyttivät varsin hyvältä pikaisella vilkaisulla. Ehdin myös käydä läpi hieman bändin virallisen valokuvaajan kanssa hänen ottamiaan kuvia, ja tulimme tulokseen että harmaa tihkusade sai näyttämään lavan entistä paremmalta.
Keikan jälkeen kiirehdin crewn konttiin vaihtamaan läpimärät housuni ja vettä valuvan sadetakkini kuiviin sukkahousuihin ja pidempään villapaitaan. Suomen kesään ei voinut ikinä luottaa. Vielä eilen Vaasassa oli ollut erittäin kaunis ja lämmin kesäilta, tänään Kokkolassa lämpöasteita oli ehkä juuri ja juuri kymmenen. Peiliin vilkaistessani huomasin, että ripsivärini olivat kaikkialla muualla naamassani paitsi ripsissä. Päätin pyyhkiä kaiken pois.
"Taksit tule hakemaan vartin päästä! Lähetään keskustaan", Niko ilmoitti kuuluvalla äänellä kaikille ympärillä olijoilla. Vaikka aiemmin päivällä väsymys oli painanut minuakin melko paljon, oli keikan mukanaan tuoma adrenaliini jälleen karistanut viimeiset unihiekan rippeet silmistäni. En tiennyt jaksaisinko poikien mukana juhlia aamuun asti, mutta aioin yrittää parhaani.
Taksit jättivät meidät Kokkolan keskustaan. Koska hotellimme oli aivan lähellä, päätin käydä viemässä ylimääräiset märät vaatteeni ensin nopeasti hotellille. Voisin samalla pikaisesti meikata uudelleen ja laittaa hiukseni kiinni. Ennen kuin ehdin lähteä kävelemään hotellille päin, Joonas tarttui minua kädestä ja kysyi: "Pärjäätkö sä yksin vai haluatko että lähden sun mukaan?" "Ei sun tarvitse lähteä, mene vaan poikien kanssa jo edeltä. Laittakaa viestiä mihin baariin menette, niin osaan suunnistaa paikalle", vastasin. "Älä viivy kauaa, niin ehkä pärjään sen aikaa ilman sua", Joonas vitsaili jonka jälkeen kumartui suutelemaan minua. Suudelmia oli vaihdettu tänään päivän mittaan jo aika monta. Tämä oli kuitenkin tähänastisista selkeästi kiihkein, vaikka olikin vielä täysin lapsille sopivaa katsottavaa. Ei sillä että kukaan lapsi olisi ollut sitä katsomassa. "Jos se sulle sopii, haluaisin tänään tulla nukkumaan sun viereen", Joonas sanoi hieman normaalia hiljaisemmalla äänellä kun erkanimme toisistamme. Hän tuijotti minua suoraan silmiin, ja hänen silmissään oli havaittavissa kirkas tuike. Vastaukseksi iskin hänelle silmää sanomatta mitään, ennen kuin käännyin ja lähdin kävelemään hotellille.
Huoneessani mietin, pitäisikö minun vaihtaa myös vaatteita. Olin juuri vaihtanut kuivat vaatteet festarialueella, mutta peilistä itseäni katsoessani tunsin villapaidan hieman tylsäksi valinnaksi baariin. Päädyin kaivamaan laukustani mustat farkut ja tavallisen valkoisen t-paidan. Vedin vielä hieman kosteat hiukseni korkealle poninhännälle ja meikkasin nopeasti silmäni. Kun olin levittämässä tummanpunaista huulipunaa, Joonas lähetti minulle koordinaatit heidän olinpaikkaansa. Pikaisella tutkimisella paikka oli vain muutaman sadan metrin päässä hotellilta. Lähtiessäni sujautin jalkaani mustat tennarit ja vetäisin naulakosta päälle nahkatakin. Sateenvarjon jätin hotellille, sillä ikkunasta ulos katsoessani totesin sateen vihdoin lakanneen, vaikka ilma olikin yhä tuulinen ja harmaa.
Olin viipynyt hotellireissullani puoli tuntia, mutta muu seurueemme ei ollut ilmeisesti aikaillut baarin valitsemisen kanssa. Kun saavuin paikalle, oli koko joukko vetänyt jo yhden kierroksen shottirallia pöydällä olevien lasien määrästä päätellen. "Olivia! Vedä huiviin!" Niko hihkaisi samalla kun istuuduin pöydän ääreen ja työnsi eteeni shottilasin samaan aikaan kun Joonas nosti kätensä harteilleni ja pussasi minua pikaisesti poskelle. Väristä päätellen kyseessä oli salmaria. Vilkaisin Nikoa joka tapitti minua jo hieman harittavilla silmillään kunnes otin shotin käteeni ja kaadoin sen kurkusta alas. Kun löin lasin takaisin pöytään, Niko hurrasi itsekseen suoritukselleni ja ilmoitti lähtevänsä hakemaan lisää juotavaa tiskiltä. Tiesin että tästä illasta tulisi kostea, ja toivoin että huono viinapääni kestäisi sen mukana. Minusta tuntui, että juomaa kannettiin koko ajan lisää pöytään, koska se ei vähentynyt lainkaan. Yhteen mennessä aloin tuntea, miten puheentuottaminen alkoi hieman vaikeutua eivätkä liikkeeni olleet yhtä teräviä. Tiesin että nyt oli aika hakea lasillinen vettä, ja päätin ennen sitä käydä myös vessassa.
أنت تقرأ
Sinä päivänä / Blind Channel
أدب الهواةTarina ystävyydestä, rakkaudesta, itsensä löytämisestä ja musiikista. Osa tarinan henkilöistä pohjautuu bändiin Blind Channel. Tarina ja sen tapahtumat ovat fiktiivisiä. Tarina sisältää jossain määrin kiroilua, päihteitä sekä intiimiyttä.
