Sinä päivänä / Blind Channel

Luku 8

OLIVIA

Kello oli lähemmäs kolme aamuyöllä, kun lopulta päädyimme Joonaksen kanssa hotellin eteen. Rannalla vietetyn ajan jälkeen olimme vielä kävelleet ympäri Vaasan katuja, sillä kumpaakaan ei ollut väsyttänyt. Joonaksen suudeltua minua molemmat rentoutuivat silminnähden ja olimme jutelleet kaikesta maan ja taivaan väliltä. Oloni tuntui paljon kevyemmältä kuin aiemmin, kuin paino olisi nostettu sydämeni päältä pois. Oli helpompi hengittää. Vasta nyt tajusin, kuinka paljon minua oli vaivannut etten tiennyt mitä Joonas minusta ajatteli.

Huoneemme sijaitsivat hotellin kuudennessa kerroksessa. Hissistä päästyämme aloin kaivamaan laukustani avainkorttia. Kun saavuimme oman huoneeni kohdalle, käännyin Joonakseen päin, joka norkoili hieman vaivautuneen näköisenä vieressäni. Toisaalta halusin kysyä häneltä, olisiko hän halunnut tulla yöksi viereeni. Toisaalta haluan katsoa miten asiat etenivät ilman kiirettä. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, kuulin kauempaa kuinka hissin ovet avautuivat taas ja selkeästi humaltunut Joel astui hissistä ulos. "Heehhei, sainhan minä teidät kiinni!" hän huusi jo kauempaa ja lähti astelemaan meitä kohti. Mitä lähemmäs hän tuli, sitä selkeämmin huomasi että hänellä alkoi olla vaikeuksia tarkentaa katsettaan yhtään mihinkään. "Näin teidät alhaalla mutta tuo vitun hissi ei päästänyt mua enää sisälle", Joel nauroi hienoisesti sammaltaen samalla kun taputti Joonasta olkapäähän. "Taisikin ilta venyä vähän suunnitellusta?" kysyin, ehkä ennemmin totesin hieman huvittuneena Joelille. Hän käänsi katseensa minuun hieman tihrustaen ja vastasi nauraen: "Joku muija sai mut houkuteltua mukaan baariin mutta sitten se vittu vaan katos." Joel levitteli käsiään hämmentyneen näköisenä ja näytti hetken siltä että yritti tähyillä tätä kadonnutta naista hotellin käytävältä. "Ei näy", hän totesi hetken päästä ja jäi tuijottamaan tyhjällä katseella eteensä. Minä en voinut enää peittää nauruani. Joonas vilkaisi ensin minua huvittuneena kunnes tarttui bändikaveriaan olkapäästä ja sanoi: "Eiköhän sun ole nyt parempi mennä nukkumaan." Joonas ohjasi Joelin oikealle ovelle ja kaivoi taskustaan avainkortin, majoittuivathan he samassa huoneessa. Kun Joonas avasi ovea, Joel horjahti hieman taaksepäin ja katsoin paremmaksi mennä auttamaan, että Joel saataisiin turvallisesti nukkumaan.

"Missä välissä sä ehdit juoda ittes tähän kuntoon?" ihmettelin ääneen samalla kun autoin Joelia riisumaan hänen nahkatakkinsa ja kenkänsä. Operaatiota ei helpottanut se, että ensin mies heittäytyi lattialle veltoksi kuin pieni lapsi joka ei halunnut mennä ulos, ja kun vihdoin sain hänet houkuteltua takaisin seisomaan, hän päättikin alkaa laulamaan jotain, minkä sanoista en saanut alkuunkaan selvää. Vilkaisimme Joonaksen kanssa toisiamme ja päätimme, että oli parempi ohjata Joel saman tien farkut ja t-paita päällä peiton alle. Kun Joonas sai nakattua peittoa Joelin päälle hän sanoi tälle: "Mä tulen ihan kohta takaisin, yritä sä nukkua", jonka jälkeen hän lähti perässäni käytävään. Oven sulkeuduttua en voinut olla nauramatta: "Vai oli siltä nainen hukassa." Joonas vilkaisi minua virnistäen ja sanoi: "Ei tainnut tänään käydä flaksi." Tiesin kyllä että pojilla riitti kysyntää naisten keskuudessa, etenkin nyt heidän suosionsa kasvettua. Heille kaikille sateli treffipyyntöjä pilvin pimein, mutta etenkin Joonakselle, Joelille ja Tommille, koska he olivat sinkkuja. Olin kyllä saanut Tommista vaikutelman, että hän olisi jo jonkin aikaa tapaillut jotakuta Oulussa, mutta tämä ei ollut heidän faniensa tiedossa.

Välillemme laskeutui hiljaisuus, kun seisoimme kahdestaan käytävällä. Hetken päästä sanoin hieman ujosti hymyillen Joonakselle: "Kiitos, mulla oli kiva ilta. Keikka ja sen jälkeen." Joonas astui askeleen minua kohti ja tarttui toiseen käteeni. "Mullakin oli kivaa. Hyvä että saatiin puhuttua", hän vastasi hymyillen. Jumituin taas tuijottamaan hänen silmiään ja hymyilin takaisin. Ulkopuolisen silmään olisin varmasti näyttänyt typerältä siinä seistessäni ja tuijottaessani. "Mun pitäis varmaan mennä nukkumaan", sanoin hiljaa. "Mun pitäis varmaan mennä katsomaan, ettei se yksi sankari ole keksinyt mitään uutta tuolla huoneessa", Joonas sanoi. Varvistin hieman ylöspäin ja painoin huuleni kevyesti hänen huulillensa. Aivan yhtä täydelliset kuin muutamaa tuntia aiemminkin. Tämän jälkeen peräännyin askeleen ja käännyin kohti oman hotellihuoneeni ovea. Kun sain oven auki, käännyin vielä vilkaisemaan Joonasta joka seisoi yhä samassa kohti ja huikkasin hymyillen pehmeällä äänellä: "Nähdään aamulla". Joonas hymyili minulle takaisin ja ennen kuin suljin oven perässäni, kuulin hänen sanovan: "Hyvää yötä, Olivia."