Sinä päivänä / Blind Channel

Luku 16

OLIVIA

"Ai saatana mikä ilta!" Joel julisti seisten pöydän vieressä jonka jälkeen vetäisi perätysten kurkusta alas kolme shottia. Bändi oli juuri vetänyt viikonlopun toisen keikkansa Helsingissä Allas Sea Poolilla valtavalle yleisölle. Koko viikonloppu oli ollut jättimenestys, ja nyt oli aika juhlia sitä. "Vittu mä rakastan teitä kaikkia!" Joel huudahti vielä istuessaan penkille viereeni ja moiskautti tunnekuohun vallassa pusun poskelleni. Katsoin häntä hieman hämmästyneenä mutta nauraen, ja halasin häntä toisella kädelläni. Joel hymyili minulle ja lähti saman tien viilettämään pöydästä jonnekin ja katosi väkijoukkoon. Hetkeä myöhemmin katseeni osui vastapäätä istuvaan Joonakseen joka katsoi minua tulkitsematon ilme kasvoillaan. Nostin hänelle hieman kysyvästi kulmakarvojani, jonka jälkeen Joonas hymyili minulle nopeasti ja alkoi jutella vieressään istuvan Tommin kanssa. En jaksanut jäädä miettimään hänen katsettaan enempää, vaan aloin jutella vieressäni istuvan Alisan kanssa.

Jonkin ajan kuluttua päätin lähteä baaritiskille hakemaan itselleni lisää juotavaa. Tiski sijaitsi kokonaan baarin toisessa laidassa meidän pöytäämme verrattuna. Tiskillä oli myös hirveä jono, ja jouduin odottamaan ikuisuuden omaa vuoroani. Odotellessani aistin, että joku tuli taakseni seisomaan. Baari oli tupaten täynnä ihmisiä, joten ajattelin jonkun vain odottavan takanani että saisin tilattua ja hän saisi sen jälkeen minun paikkani tiskillä. Hetken päästä tunsin kuitenkin käden laskeutuvan ensin lantiolleni ja lipuvan siitä takapuolelleni. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt reagoida mitenkään kun kuulin matalan miesäänen aivan korvanjuuressani sanovan: "Kyllä kelpaisi tuollaiseen herkkupeppuun tutustua lähemminkin." Vilkaisin nopeasti taaksepäin ja näin tuntemattoman, melko pitkän tummatukkaisen miehen sivusilmälläni. "Ei kiitos, mä olen varattu", sanoin nopeasti ja käännyin takaisin baaritiskille päin. "Yksinhän sinä näytät täällä olevan", mies totesi korvaani ja yritti tämän jälkeen työntää kätensä paidanhelmastani sisälle. Käteni reagoivat nopeammin kuin aivoni ehtivät edes tajuta, mitä tapahtui. Yritin työntää miehen käden pois ja lähteä pakoon, mutta mies tarrasi molemmilla käsillä kovemmin lantiostani kiinni. "Älähän lähde minnekään, tarjoan sulle tän illan", hän mutisi korvaani hieman kireämmin kuin aiemmin. Tässä vaiheessa minua alkoi oikeasti hieman pelottaa, kun mies yhtäkkiä irrotti otteensa minusta.

"Mitä vittua sä luulet tekeväs?" kuulin Joelin äänen takaani. Kun käännyin ympäri, näin hänen tuijottavan vihaisen näköisenä ahdistelijaani. Ottaen huomioon että hän oli aiemmin näyttänyt olevan erittäin juhlatuulella, näytti Joel nyt erittäin tietoiselta mitä oli meneillään. Seisoin jähmettyneenä paikoillani pystymättä liikkumaan. Tuntematon mies kuitenkin katsoi ilmeisesti parhaakseen poistua paikalta, sillä hän livahti Joelin ohi ja lähti harppomaan kohti ulko-ovea. "Ootko sä kunnossa?" kuulin Joelin kysyvän minulta. En saanut sanaa suustani. Aloin vasta tajuta mitä juuri oli tapahtunut ja tunsin kuinka jouduin osittain haukkomaan henkeäni, sillä minusta tuntui että saatoin tukehtua hetkenä minä hyvänsä. Joel ilmeisesti huomasi paniikin silmissäni, sillä hän tarttui käteeni ja veti minut perässään pois baaritiskin tungoksesta. Kävelin vain eteenpäin minne hän meni, tajuamatta mitä ympärilläni tapahtui.

Joel talutti minut vessakäytävälle, jossa oli hieman rauhallisempaa kuin muualla baarissa. Ilmeisesti käytävällä oli myös jokin inva-vessan tapainen yksittäinen ovi, jonne Joel työnsi minut, tuli itse perässä ja lukitsi oven. Kun baarin äänet hiljenivät oven ulkopuolelle vain epäselväksi jumputukseksi, minä hajosin kokonaan. Täristen valuin seinää pitkin maahan istumaan ja tunsin, kuinka suolaiset kyyneleet valuivat valtoimenaan poskillani. Jouduin edelleen haukkomaan henkeäni, sillä hengitykseni ei toiminut vieläkään kunnolla. "Hei hei, ei mitään hätää", Joel sanoi rauhallisella äänellä ja istui lattialle viereeni. "Keskity hengittämään, ihan vaan ulos ja sisään", hän jatkoi ja katsoi minua rohkaisevasti. Keskitin kaikki voimani noudattamaan hänen ohjettaan ja pikkuhiljaa sain hengitykseni tasaantumaan. Oloni oli aivan kamala. En ollut saanut paniikkikohtauksia vuosikausiin, vaikka nuoruudessani ne olivat ennemmin sääntö kuin poikkeus. Tuntui, kuin kaikki elämäni aiemmat traumat olisi nostettu kerralla takaisin pöydälle. Yritin kaikin voimin keskittyä vain hengittämiseen, sillä tiesin että jos annan tunteilleni vielä vallan, tilanne vain pahenee.