Sinä päivänä / Blind Channel

Luku 26

JOONAS

Olimme kävelleet ympäri Manhattania jo tuntikausia, ja aloimme olla kaikki aika väsyneitä. Aikaeron vuoksi olimme heränneet pirteinä aikaisin, mutta iltapäivän puolella tämä alkoi kostautua. Koska ilma oli kuitenkin lokakuun aluksi melko lämmin ja aurinko paistoi, päätimme hakea lähimmästä kaupasta hieman evästä ja suunnata Central Parkiin.

"Kattokaa miten valtavia lokkeja!" Aleksi huudahti yhtäkkiä ja osoitti lähellä olevan pienen lammen rannalle. "Joelin onni ettei se ole nyt mukana", naurahdin katsellessani kahta lokkia. Ne olivat todellakin aivan valtavia ja jopa minä toivoin, etteivät ne tulisi lähemmäs, vaikken muuten lintuja pelännytkään. Kävelimme lammen rantaa ympäri ja lopulta päätimme istua eväidemme kanssa läheiselle penkille. Kaivoin kauppakassista eväät esille ja jaoin jokaiselle omansa.

"Toi sun pasteija näyttää superhyvältä, miksi mä en valinnut tommosta", Olivia totesi samalla kun kaivoin pasteijani pussin pohjalta. "Haluatko sä maistaa?" kysyin häneltä. "Tehdäänkö vaihtokauppa? Jos saan palan siitä, sä saat palan mun patongista", Olivia ehdotti. "Sopiihan se", vastasin ja hymyilin Olivialle. Leikkasin ensin kertakäyttöveitsellä palasen omasta pasteijastani ja sen jälkeen Olivian patongista. "Kyllä mä vein tän erän", julistin voitonriemuisesti virnistäen kun olimme maistaneet molempia. "No ehkä tän kerran oot oikeessa, mutta yleisesti kyllä mun valinnat on parempia", Olivia myöntyi ja tökkäsi minua kyynärpäällä kylkeen. "Varokin sen tökkimisen kanssa, mä muistan kyllä miten herkästi sä kutiat", naurahdin ja iskin hänelle silmää. Olivia hymyili minulle takaisin, muttei sanonut enää mitään, vaan keskittyi patonkinsa syömiseen. Pidin tästä että pystyimme vitsailemaan normaalisti toisillemme. Hetken huomasin ajattelevani että olin jopa kaivannut tätä.

"Tuolla lammella on sorsia, mennäänkö kattomaan niitä?" Aleksi kysyi hetken päästä tähyillen edelleen sen saman lammen ääreen, mistä olimme äsken bonganneet ne valtavan suuret lokit. Mikä lintubongari Aleksista oli yhtäkkiä tullut? "Mä en kyllä millään jaksais nousta tästä heti ylös", totesin ja esitin kovin väsyneen näköistä. "Mä voin lähteä sun mukaan", Olivia totesi ja nousi ylös penkiltä. "Jos me odotetaan tässä sen aikaa, älkää pitäkö kiirettä", Niko ehdotti. Aleksi ja Olivia lähtivät meistä jonkin verran kauemmas lammen rannalle. Katsoin heidän menoaan ja huomioni kiinnittyi Olivian pitkiin ruskeisiin hiuksiin, joissa auringonsäteet kimaltelivat hänen kävellessään. Ne olivat kasvaneet aika paljon parin viime vuoden aikana. Pitkät hiukset sopivat hänelle. Toki Olivia oli aina ollut kaunis, mutta jokin hänen olemuksessaan oli muuttunut. Vaikka Lontoossa lentokentällä tapahtunut välikohtaus oli osoittanut että Olivia oli edelleen melko herkkä, hänestä huokui erilaista itseluottamusta kuin ennen. Se jos mikä teki vaikutuksen.

"Porko, mitä sä teet?" kuulin yhtäkkiä Nikon äänen vierestäni. Kun käännyin katsomaan Nikoa, hän tuijotti minua virnistellen takaisin. En vastannut hänelle mitään vaan keskityin valitsemaan parasta karkkia sylissäni olevasta karkkipussista. "Ettei olis alkanut vanha suola janottaa?" Niko jatkoi nyökäten lammelle päin. "Me ollaan vaan kavereita", totesin lyhyesti ja toivoin, että Niko vaihtaisi aihetta. Se oli ilmeisesti turha toive. "Eikun ihan oikeesti, mitä sä ajattelet?" Niko jatkoi itsepintaisesti kyselyään yhä virnuillen. Kun en edelleenkään vastannut mitään, Niko kysyi uudelleen: "Ja sä et halua mitään enempää?"

Katsoin hetken lammen rannassa seisovaa Oliviaa. Hän nauroi juuri jollekin Aleksin kertomalle jutulle. "Meillä menee hyvin kavereina. Mä en halua nyt pilata sitä. Enkä mä ole vieläkään varma voinko mä unohtaa täysin mitä Olivia teki", totesin mietteliäästi. "Ilmeisesti sä olet kuitenkin antanut anteeksi sen?" Niko kysyi. "Joo, tavallaan mä haluan ymmärtää miksi Olivia teki niin", vastasin. Mietin hetken itsekseni asiaa ja jatkoin sitten: "Niko, katonko mä edelleen Oliviaa jotenkin erityisellä tavalla?" Huomasin Nikon suupielen nykäisevän hieman, mutta hän vakavoitui heti uudelleen ja kysyi vastakysymyksen: "Miksi sä kysyt?" "Sillon kun mä erosin Anniinan kanssa, kävi ilmi että se tiesi mun ja Olivian suhteesta. Mä en ollut kertonut sille aiemmin. Se myös sanoi että mä olin kattonu Oliviaa teidän häissä semmosella tavalla, millä mä en ikinä kattonu Anniinaa", selitin hiljaisemmalla äänellä. Niko näytti hieman yllättyneeltä, minkä ymmärsin koska en ollut kertonut tästä silloin, kun ilmoitin eronneeni Anniinan kanssa. "No ainakin äsken katoit sitä sillä tavalla kun katoit joskus, kun olitte yhdessä", Niko virnisti mietittyään hetken ja nyökkäsi jälleen lammen suuntaan. "Mä annan sulle neuvon. Jos sä haluat Olivian takas, yritä. Mutta vasta sitten kun sä oot täysin varma siitä. Siihen asti, olkaa kavereita niinku nytkin. Teillä menee ihan hyvin näin", Niko jatkoi ja katsoi minua vakavalla ilmeellä. Huomasin hänen silmissään kuitenkin edelleen pienen ilkikurisen katseen.

"Se on varmaan viisainta niin. Kuten mä sanoin, mä en halua pilata meidän ystävyyttä nyt kun se on saatu pikkuhiljaa korjattua. Sitä paitsi se on kaikille parasta varsinkin nyt, kun me eletään kaikki samassa bussissa. Ettei tule mitään konflikteja", pohdin ääneen Nikolle. Niko nyökkäsi hyväksyvästi, jonka jälkeen käännyin taas katsomaan Oliviaa. Hän ja Aleksi lähtivät juuri kävelemään takaisin meitä kohti naureskellen jollekin. Jos olin rehellinen itselleni, tiesin tasan tarkkaan millä tavalla olin Oliviaa katsonut silloin Nikon ja Alisan häissä ja mistä Anniina oli puhunut. Olin ollut silloin oikeasti vihainen Olivialle nähtyäni hänet uudelleen kahden vuoden jälkeen. Muistan kuitenkin joka hetken jonka katsoin häntä tanssimassa Joelin kanssa. Kaiken sen vihan ja pettymyksen takana hän oli joku, jota olin joskus rakastanut ja jokin pala syvällä sisimmässäni halusi rakastaa uudelleen. Sen aika ei kuitenkaan ollut nyt ja en tiennyt, tulisiko sitä aikaa enää koskaan. Halusin oikeasti keskittyä ystävyyteemme ja siksi kaikki muut ajatukset oli parempi sulkea pieneen laatikkoon ja heittää sen laatikon avain tuon lammen pohjalle.