Luku 27

571 22 16
                                    

OLIVIA

Kello oli hieman yli kolme yöllä ja olimme koko joukolla pienessä baarissa Philadelphiassa. Aiemmin illalla bändi oli soittanut loppuunmyydyn keikan, jonka jälkeen olimme päättäneet yksimielisesti lähteä katsastamaan paikallista yöelämää. Vaikka kyseessä eivät olleet vielä aamuyön pikkutunnit, oli meistä jokainen jo ehtinyt juoda lasin jos toisenkin, ja se alkoi myös näkyä tunnelmassa. Itse tunsin oloni harvinaisen meneväksi ja nauravaiseksi. Niko nuokkui hieman minua vastapäätä hymyillen itsekseen. Aiemmasta kokemuksesta tiesin, että Niko olisi kohta valmis nukkumaan. Baarin perältä kuului vaimeana puheensorinan yli Joonaksen ja Tommin laulu, sillä he olivat päättäneet ottaa karaoken haltuun.

Tarkastelin hetken pöydällä olevia laseja ja yritin etsiä katseellani sopivaa juotavaa. Pöydässä oli kuitenkin pelkkää kaljaa, sillä shottilasit loistivat tyhjyyttään ja oma aiempi siiderilasini oli huvennut jo aikoja sitten. Ajatukseni eivät enää kulkeneet niin terävästi kuin aiemmin illalla, ja jumituin hetkeksi pohtimaan mitä kävisin tilaamassa seuraavaksi. Nousin pöydästä ja baaritiskille kävellessäni päädyin shottiin. Yksi shotti olisi vielä ihan hyvä. Kaksi olisi liikaa. Minun ei tehnyt mieli siideriä, sillä se sai oloni epämukavan turvonneeksi.

Saatuani shotin eteeni vedin sen kurkusta alas niin nopeasti kuin vain pystyin. En ollut täysin varma mitä se sisälsi, mutta siitä jäi erittäin polttava jälkimaku ja jouduin hetken aikaa irvistelemään itsekseni baaritiskillä. Kun kävelin takaisin pöytään, kuulin yllätyksekseni muiden suunnittelevan hotellille lähtöä. Meillä oli Philadelphiassa varattuna poikkeuksellisesti hotellihuoneet bussin sijaan, sillä olimme viettäneet täällä useamman yön ja bussi oli rehellisyyden nimissä aika ahdas meille kaikille.

"Siis ihanko tosissanne ootte lähdössä nukkumaan?" ihmettelin ääneen ja tihrustin muiden ilmeitä. Näin Aleksin nyökkäävän minulle samalla kun hän yritti nostaa Ollia seisomaan. Olli oli kieltämättä sen näköinen, että hänen jalkansa eivät välttämättä kantaisi edes hotellille saakka. "Mitä täällä tapahtuu?" kysyi Tommi saapuessaan pöydän viereen perässään Joonas, joka yritti kävellä eteenpäin jollain tapaa moonwalkia muistuttavalla tavalla. Tyrskähdin nähdessäni hänen keskittyneen ilmeensä ennen kuin totesin Tommille: "Nämä on lähdössä nukkumaan." "Voisko joku auttaa?" Aleksi huusi turhautuneena, kun Olli valui takaisin istumaan tuolille. Tommi asteli pöydän toiselle laidalle hieman horjuvalla askeleella itsekin, mutta yhdessä he onnistuivat nostamaan Ollin seisomaan ja lähtivät yhdessä kävelemään kohti narikkaa ja ulko-ovea. Katsoin hämmentyneenä kun jokainen muistakin pöydässä istuneista nousi ylös ja teki lähtöä hotellille. "Ette kai te oikeesti kaikki mene?" kysyin Joelilta. "Ei jaksa enää", Joel totesi lyhyesti ja pörrötti tukkaani ohimennen. Ainoa joka seisoi yhä pöydän lähettyvillä oli Joonas ja pienen humalapaniikin iskiessä syöksähdin roikkumaan hänen kaulaansa ja ruikutin surkealla äänellä "Mä en halua vielä mennä nukkumaan." Joonas katsoi minua hieman kummeksuen silmiään siristäen, jonka jälkeen naurahti ja halasi minua. "En mäkään vielä halua mennä, tehään jotain kivaa". Hetken roikuttuani hänen kaulassaan sain äkkiä päähänpiston ja tarrasin Joonaksen käteen. "Tule, mä haluan jäätelöä", totesin ja lähdin raahaamaan häntä ulos baarista.

Humalassa suuntavaistomme ei ollut edes yhteenlaskettuna kovin kummoinen, joten ihmettelin suuresti, miten päädyimme melko pian käveltyämme katua pitkin jonkin kioskin eteen, josta sai myös jäätelöpalloja. Keskellä yötä. Tämmöistäkö elämä oli Amerikassa? "Mä en osaa valita mitä mä otan", totesin Joonakselle tihrustaessani loputonta englanninkielistä listaa jäätelöiden mauista. "Mulla on idea", Joonas vastasi nauraen ja astui kioskin luukulle vuoromme koittaessa. Hieman sammaltavalla englannilla hän ilmoitti haluavansa tilata pallon jokaista makua, mitä heiltä jäätelöä löytyisi. Minua alkoi naurattaa nähdessäni myyjän ilme, mutta saimme mitä halusimme. Pian astelimme kioskilta pois valtavan kulhon ja kahden lusikan kanssa.

Sinä päivänä / Blind ChannelWhere stories live. Discover now