Sinä päivänä / Blind Channel

Luku 6

JOONAS

Keikan päättymisestä oli kulunut pari tuntia ja olin vaihtanut päälleni keikkavaatteita rennomman asun. Olin myös saanut verensokerini tasaantumaan, sillä vedimme jokaisen keikan aina niin täysillä, että sen jälkeen saattoi olla joskus hyvinkin huono olo. Ei ollut kerta eikä kaksikaan, kun olin jälkeenpäin oksentanut lavalta tultuamme, mutta tänään ei onneksi ollut sellainen päivä. Suurin adrenaliini oli jo haihtunut, ja oloni oli rentoutunut ja varsin hyvä. Olimme pitäneet hauskaa bändin ja crewn kanssa bäkkärillä, juoneet olutta ja vähän muutakin. En kuitenkaan tänään tuntenut oloani kovin humalaiseksi, vaikka alkoholia olikin tullut nautittua suhteellisen reilulla kädellä.

Mitä pidemmälle ilta eteni, huomasin vilkuilevani yhä enemmän missä Olivia oli. En ollut jutellut hänelle kahdestaan keikan jälkeen vielä mitään, sillä olimme istuneet sohvilla isommalla porukalla, jonka jälkeen lähdimme Joelin kanssa lavan viereen katsomaan, millainen tunnelma alueella oli. Tai yritimme mennä, sillä eturivissä olleet tytöt huomasivat meidät ja kiljuivat niin kovasti, että katsoimme parhaaksemme palata takaisin bäkkärille. Kun jäin juttelemaan Aleksin kanssa, Olivia istui sohvilla melko pitkään jutellen Nikon ja Joelin kanssa. En oikeastaan edes tiennyt, miksi halusin jutella Olivian kanssa. Hän oli ollut Helsingissä reilun viikon ja olimme nähneet melkein joka päivä. Jostain syystä en kuitenkaan ollut saanut aikaiseksi jutella hänen kanssaan kunnolla kahdestaan. Minulla oli ollut outo tunne sisälläni siitä lähtien kun näin hänet studiolla ensimmäistä kertaa ja joka kerta kun näin hänet, se tunne kasvoi. Pienen ohikiitävän hetken mielessäni kävi ajatus, että olin tuntenut samalla tavalla aiemminkin, viime kesänä.

Pian huomasin Nikon kävelevän meitä kohti, ja kauempana huomasin Olivia kävelevän bäkkäriltä poispäin. Oliko Olivia lähdössä jo hotellille? No, se siitä sitten tämän illan osalta. Ensimmäinen keikka tälle kesälle oli saanut kaikkien tunnelman niin hyväksi, että olin jossain takaraivossani ajatellut että olisin tänään voinut kepeästi testata, millä mielellä Olivian kanssa keskustelu olisi sujunut. "Joko Olivia lähti nukkumaan?" Joel kysyi Nikolta ja tähyili myös tämän perään. "Ei se vielä, aikoi käydä tuolla rannassa kävelemässä jonkin aikaa", Niko vastasi ja avasi uuden oluttölkin. Jäin ajatuksissani tuijottamaan suuntaan, johon Olivia katosi kulman taa. Pitäisikö minun sittenkin mennä perässä? Entä jos hän halusikin olla yksin? Olin ajatuksissani selkeästi melko kauan, sillä havahduin vasta siihen kun Niko kutsui minua nimeltä. "Mitä?" kysyin ja tajusin, että Niko, Aleksi ja Joel tuijottivat kaikki minua virnuillen. "Oliskohan Porko tänään hyvä aika tehdä tolle asialle jotain?" Joel kysyi tietäväisen näköisenä ja viittasi kädellään rantaan päin. En vastannut hänelle mitään, vaan tuijotin jälleen hänen osoittamaansa suuntaan. "Kyllä se on mennyt rikki nyt, kun ei osaa enää puhua", Niko sanoi naureskellen muille ja lisäsi sitten minulle: "Joonas, me kaikki nähdään miten sä katot Oliviaa. Me määrätään että sinä menet puhumaan sille nyt, kun kuitenkin haluat." Katsoin hetken Nikoa ja mietin hänen sanojaan. Sitten päätin, että päädyin sitten syteen tai saveen, nyt oli aika toimia. "Mennään sitten", huikkasin pojille ja lähdin kävelemään samaan suuntaan, johon olin Olivian nähnyt lähtevän hetki sitten.