Sinä päivänä / Blind Channel

Luku 5

OLIVIA

Keikan jälkeen kaikki olivat juhlatuulella, sillä olihan kyseessä ollut kesän ensimmäinen festarikeikka ja vieläpä hyvin onnistunut sellainen. Päätimme kuitenkin jäädä viettämään iltaa bäkkärille ja festivaalialueelle sen sijaan, että olisimme lähteneet jonnekin pubiin tai yökerhoon. Aamulla olisi lähdettävä ajamaan kohti Kokkolaa, ja arvelin että kyseisen keikan jälkeen olisi luvassa kierros paikallisissa baareissa pidemmän kaavan mukaan. En itse pitänyt erityisen paljon baareista, mutta silloin tällöin toki kaipasi tuuletusta omalle pääkopalle. Raskaan päivän jälkeen pidin ajatuksesta, että viettäisimme aikaa hieman rennommin istuskellen nätissä kesäillassa.

Sanni aloitti juuri omaa keikkaansa taustalla, kun nappasin pöydältä illan kolmannen lonkeroni ja parkkeerasin itseni sen jälkeen sohvalle Nikon viereen. Tunsin jo olevani pienessä hiprakassa, mikä ei sinänsä ollut ihme koska minulla oli aina ollut huono viinapää. Toisaalta tämä oli etu minulle illanistujaisissa, sillä säästin paljon rahaa siinä, ettei minun tarvinnut ostaa niin paljon juotavaa. Tölkkiä avatessani onnistuin jotenkin kaatamaan osan lonkerosta syliini, jolloin Niko purskahti nauruun vieressäni: "Sinä se et kyllä koskaan muutu, heti kun sulle antaa vähänkään jotain vettä väkevämpää onnistut aina jollain tavalla sotkemaan ittes." Hörppäsin tölkistä lonkeroa vähemmäksi, jotta todennäköisyys läikyttämiselle uudelleen olisi pienempi. Vilkaisin syliini ja tummassa kesämekossani oli selkeä märkä läntti. Olin kuitenkin liian hyvällä tuulella välittääkseni asiasta. "Kyllä se kesä kuivaa minkä kasteleekin", totesin virnuillen Nikolle ja jatkoin: "En oo vieläkään päässyt yli miten upee toi keikka oli. Oottehan te aina ollut tosi vaikuttavia lavalla, mutta huomaa että ootte viime vuoden aikana kehittyny vielä ihan valtavasti." "Onhan toi nyt aika siistiä, miten paljon tuolla oli ihmisiä jotka osas laulaa kaikki meidän biisit mukana", Niko vastasi leveästi hymyillen. Niko osasi olla välillä aika vaatimaton, mutta toisaalta se teki myös vaikutuksen, miten maanläheisesti pojat käyttäytyivät edelleen. Mikään ei ollut koskaan tullut heille ilmaiseksi.

"Yritettiin Porkon kanssa käydä äsken tuolla lavan sivussa katsomassa meininkiä, mutta eihän siitä mitään tullut kun kaikki tytöt alkoi heti kiljua sen perään", Joel naureskeli samalla kun käveli meidän luoksemme ja istui toiselle puolelleni sohvalle. "No onkos tuo nyt mikään yllätys", totesin hymähtäen tuijottaen samalla kauemmas, jossa Joonas nauroi jollekin Aleksin jutulle. Joel ja Niko naurahtivat molemmat ja Joel pukkasi minulla leikillään kylkeen: "Ei sun tarvitse huolehtia, oot silti sen ykköstyttö." Olin juuri hörppäämässä lisää juomaa tölkistäni ja oli lähellä, etten olisi vetäissyt kaikkea väärään henkeen kun kuulin Joelin sanat. Niko joutui pari kertaa taputtamaan minua selkään ja kun sain henkeni jälleen kulkemaan normaalisti, sanoin Joelille: "Eiköhän Joonaksella riitä ottajia ihan joka sormelle varsinkin nyt, niin kuin teillä kaikilla." Joel nauroi hetken ja vastasi: "Riittäisihän niitä, jos haluaisi." Pyöräytin hänelle silmiäni samalla virnuillen ja toivoin, että olin onnistunut vaihtamaan aiheen Joonaksen naisasioista vaikka hänen omiinsa. Vaikka poikien naisasiat olikin aina mielenkiintoista kuunneltavaa ja olin joskus itsekin toiminut heidän neuvonantajanaan, en tavallaan halunnut kuulla mikäli Joonaksella olisi sutinaa muiden naisten kanssa. Joel ilmeisesti huomasi hieman vaivaantuneen ilmeeni, sillä hän katsoi minua hetken ja totesi: "Kyllä me Porko tunnetaan. Ei se kaikki katsele tuolla tavalla." Tämän jälkeen hän iski minulle silmää, nousi ylös ja lähti kävelemään kohti Joonasta ja Aleksia.

Jäin hieman hämmentyneenä tuijottamaan Joelin perään. Ykköstyttö? Mikä ykköstyttö? "Olivia, mä kysyn sulta nyt ihan suoraan. Ootko sä kiinnostunut Joonaksesta?" Niko kysyi vierestäni keskeyttäen ajatukseni. Käännyin katsomaan häntä lievästi kauhistuneella ilmeellä. "En. Tai ehkä. En minä tiedä", vastasin. Hetken mietittyäni jatkoin kysyen: "Haluatko ihan tosissaan kuluttaa aikaa teidän huikean keikan jälkeen kysellen mun mieskuvioista?" "Miksi en haluais, tämähän on mehevä juttu", Niko nauroi. Tuijotin hetken käsissäni olevaa tölkkiä ja sanoin: "Mä en oikeasti tiedä mitä mä ajattelen. Luulin että olin unohtanut sen talven aikana, mutta nyt kun oon taas viettänyt aikaa teidän kanssa en ole enää täysin varma." Niko puristi hellästi käsivarttani ja sanoi hieman vakavoituen kuitenkin hymyillen: "Neuvona ystävältä ystävälle, puhu sen kanssa. Me kaikki muut nähdään että teillä on molemmilla selkeästi jotain mielen päällä." Ehkä olisi helpointa puhua, vaikka ajatus tuntuikin hieman pelottavalta. Entä jos olinkin tulkinnut kaiken aivan väärin ja tekisin itsestäni Joonaksen edessä aivan idiootin. Toisaalta, ei kai Niko neuvoisi minua puhumaan Joonaksen kanssa jos tietäisi, ettei se kannattaisi. Yhtäkkiä sain jonkinlaisen itsevarmuuden puuskan. Tämä kesä oli uuden kokemiselle ja rohkeudelle. Käännyin takaisin Nikon puoleen ja halasin häntä pitkään. "Kiitos kun olet noin hyvä ystävä. Mä puhun Joonaksen kanssa, kun siihen tulee sopiva aika", sanoin Nikolle samalla kun nousin ylös sohvalta. Jätin tyhjän tölkkini pöydälle ja huikkasin Nikolle vielä mennessäni: "Mä käyn pienen hetken kävelemässä tuolla rannassa, tulen kohta takaisin."