Leikkaus

152 6 0
                                    

3kk päästä viiltelen yhä. Joonas ei tiedä, että viiltely on jatkunut. Olen vessassa jälleen, tällä kertaa jäljistä ei tule huomattomat. Jäljistä tulee hyvin syvät. Alan itsekin pelkäämään itseäni. Kävisikö vielä pahemmin? Ei sitä tiedä.

Verta alkaa vuotamaan. Tämän jälkeen en muista mitään.

Joonaksen pov

Y/n on ollut jo tunnin vessassa. Menen rämpyttämään ovea, mutta kukaan ei avaa. "Y/n?!" Huudan hysteerisesti. En kuule vastausta. Alan pelkäämään pahinta. Haen kirveen kaapista ja rikon oven. "Y/n?" Alan itkemään ja Feetukin tulee luokseni. "Miksi äiti istuu veressä?" Feetu itkee. "Mä soitan ambulanssin" sanon ja soitan ambulanssin.

Lähetän jätkien ryhmään viestiä, mitä on tapahtunut. Joel saapuu paikalle ja tulee luokseni. "Voi sua, mutta y/n kyllä selviää. Mää voin hoitaa Feetua" Joel sanoo ja halaa minua. Pian muutkin tulevat. Onneksi vihdoin ambulanssikin tulee ja hyppään ambulanssin kyytiin.

Perillä y/n tehdään joku leikkaus, en tiedä mikä. "Selviääkö y/n?"kysyn itkiessäni. "Tässä vaiheessa ei tiedetä, mutta teemme parhaamme, viillot ovat syviä" lääkäri toteaa lähtiessään leikkaukseen.

Jään poikien kanssa odottamaan. "Minne äiti menee?" Feetu kysyy, istuessaan edelleen Joelin sylissä. "Se vietiin leikkaukseen" Joel kertoo ja halaa Feetua. "Eikai äiti kuole?" Feetu alkaa itkemään, jolloin Joel antaa Feetun minulle. Halaan Feetua. "Äiti on taistelija, se ei jätä meitä!" Yritän lohduttaa Feetua, samalla itseä, uskoen, että tämä mitä sanoin, on totta.

______________________________________Jätän tarinan jännittävään kohtaan. Selviätkö leikkauksesta? Se selviää seuraavissa osissa. Toivottavasti tykkäsitte tästä osasta<3

Life with Joonas [ Joonas x reader ]Tahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon