Luukku 10 Alko

612 17 5
                                    

Tässä luvussa on itsetuhoisia ajatuksia eli jos ne ahdistaa sua niin ei kannata lukea!

>A L E K S I<

Istun sohvallani, kyyneleet puskevat ulos silmistäni enkä saa hallittua niitä. Päässäni kaikuu vieläkin äsken kuulemani huuto. Se ei vain ota hiljentyäkseen vaikka tekisin mitä. Se stressaa ja ahdistaa minua. Kyyneleitä valuu taas enemmän ja enemmän. Tätämenos hukkuisin kyyneleisiini jos niitä tulee vielä vähänkään enemmän, mutta eipä siinä olisi ainakin exäni onnellinen.

Säikähdän ajatuksiani. Mietin juuri sitä jos olisin kuollut. Eihän se nyt suoraan mikään itsemurha ajatus ollut mutta silti. Niin mitä jos olisinkin kuollut tai kuolisin? Vanhemmat varmaan ikävöisit mutta jäisihän heille isoveljeni Antti, joka onkin aina ollut heille se tärkeämpi meistä kahdesta. Hassua, ylensä nuorempi on se 'tärkeämpi' ja vanhempi ei, mutta meillä toistepäin. Tällähetkellä todellakin entinen tyttöystätäväni pomppaisi varmaankin katonläpi riemusta jos kuulisi minun kuolleen. Bändin jätkät taas pärjäisivät kyllä hyvin ilman minua, enhän minä ollut aluksikaan heidän mukanaan.

Yhtäkkiä kuulen kuinka joku soittaa ovikelloa. Rilla juoksee ovelle haukkumaan mutta minä enntee elettäkään noustakseni ja avaakseni oven. Istun vain hiljaa paikoillani. Kuulen kuinka joku alkaa laittamaan avainta lukkoon.

Ei helvetti, vain exälläni on avain kämppääni. Tunnen kuinka käteni alkavat tärisemään pelosta kun oven lukko napsahtaa auki.

"Aleksii? Ooks sä tääl?" Kuulen Nikon huutavan eteisestä. Haluaisin vastata Nikolle mutta en saa ääntäkään ulos suustani. Kuulen Nikon ottavan kengät pois ja askeleet lähenevät minua. Minua ei enää pelota niinkuin äskön mutta käteni tärisevät vieläkin.

"Aleksi mikä sulla on?" Niko kysyy ja katsoo minua huolestuneena. "Mä-" en saa sanottua enempää kun tunnen kyyneleiden ryöpsähtävän taas silmistäni. Niko istuu viereeni ja halaa minua. Itken kauan Nikoa vasten. Lopulta kyyneleiden tulo lakkaa enkä enää tärisekkään.

"Pystyks sä kertoon mikä sulla on?" Niko kysyy minulta. "Miia jätti mut äskön ja ja sit mä en tiiä mikä mul tuli mä vaan aloin ajatteleen et jos" sanon ja vaikenen. Niko halaa minua tiukemmin. "Mitä jos" Niko sanoo varovaisesti. "Jos jos mä oisin kuollut" mutisen.

"Tiiäthän sä et koko bändi rakastaa sua ja et me tarvitaan sua? Ja mieti kaikkii fanejakin" Niko sanoo ja silittää hiuksiani. Nyökkään pienesti. Ehkä tästä selviää ystävien avulla.

*************************************

Tää olikin tälläkertaa vaan tämmönen kaverishippi! Mutta jos teil on ehotuksii ja toiveita shipeistä ja tapahtumista niin otan enempi ku mielellään vastaan! Sanoja 370

Kaikki mitä tarvitsen// bc oneshotsWhere stories live. Discover now