Kaikki mitä tarvitsen// bc oneshots

4.

Tässä luvussa on tekstiä joka saattaa ahdistaa monia ja tässä puhutaan esimerkiksi itsemurhan yrittämisestä että jos koet sen ahdistavaksi niin älä lue!

Istun tuolillani. Katselen pulpetin tylsää pintaa edessäni. Kuuntelen elokuvasta tulevia ääniä ja odotan opettajan poistuvan luokasta viemään jotain tavaroita jotta voisin kaivaa puhelimeni esiin. Käännän katseeni elokuvaan joka pyörii luokan edessä. Onneksi elokuvassa on tekstit koska siinä puhutaan ruotsia ja vaikka se onkin minulle helpompaa kuin engalnti en ymmärrä mitään.

Luen tekstejä ja yritän päästä juoneen mukaan. Tämä ei ole kauhean mielenkiintoista mutta menee kyllä jos vaihtoehtona on tehtävät. Sydämmeni syke kiihtyy ajatusteni lähtiessä liitoon kun päähenkilö soittaa jonnekkin jonka jälkeen kävelee olohuoneeseensa. Ripustaa köyden katosta roikkuvaan koukkuun ja kiipeää tuolille seisomaan. Käteni ovat alkaneet täristä huomaamattani ja haluaisin juosta karkuun.

Kyllähän meille sanottiin elokuvassa olevan synkkää huumoria mutta en olettanut sentään että näen ihmisen hirttäytyvän, luulin sillä tarkoittetavan sellaista että käsketään sokean katsoa jotain. Haluaisin kääntää katseeni pius elokuvasta mutta en pysty joten katson kun mies pujottaa lenkin kaulaansa. En haluaisi todellakaan katsoa mitään tällaista en vain pysty.

Haluaisin äkkiä pois täältä ja laittaa kuulokkeet korville ja kuunnella mysiikkia niin kovalla että pelkäisin kuuloni puolesta. Nyt pelkään mieleni ja itsehillintäni puolesta. En halua romahtaa nyt. Haluan pystyä pysymään vahvana. Kotona voin taas romahtaa ja itkeä ja miettiä kaikkea turhankin syvällistä. Havahdun takaisin ajatuksistani. Nytmies on jättänyt narun kattoon ja mennyt tekemään jotain.

Loppu tunnin aikana mies yritti hirttäytyä vielä kahdesti ainakin. Joka kerta miehen kiivetessä uudelleen tuolille pääni täyttyy ajatuksista jotka eivät ole normaaleja mutta ovat alkaneet tuntua siltä tässä vuoden aikana.

Lopulta tunti loppuu. Onnekseni kyseessä oli päivän viimeinen tunti.ja pääsen vihdoin kotiin. En ymmärrä millä oikeudella eille voi edes näyttää tuollaista koulussa? Eivätkö ihmiset ymmärrä kuinka helvetin triggeröivää ja ahdistavaa tuo voi olla ihmiselle joka tappelee oman elämänsä kanssa ehkä jopa turhan paljon?

Kotona kävelen heti huoneeseeni. Istun lattialle nojaten seinään ja laitan kuulokkeet päähäni. Valitsen soittolistan joka on täynnä Blind Channelin kappaleita. Bad Idean tulviessa korviini kuulokkeista hälyttävän korkealle äänenvoimakkuudella annan itselleni luvan romahtaa. Lipsyncatessani kyyneleet valuvat poskiani pitkin taas alas. Keskitän kaiken huomioni vain musiikiin joka tulvii korviini tuhoten varmaan sieltä jotain mutta en välitä.

Haluan pitää kiinni tästä hetkestä. Yritän kai suojata itseäni musiikin voimin kaikilta niiktä ajatuksiltani jotka muuten pääsisivät taas ottamaan vallan. En halua romahtaa enää yhtää enempää. Olen jo liian rikki korjaantuekseni töstä enään ehjäksi mutta voisin ainakin yrittää olla rikkomatta itseäni mitenkään lisää nyt enää.

**********************************

Tää perustuu todella vahvasti mun viime ruotsin tuntiin:) Ja tota ihan vaa tiedoks et voin vastaa nykyään teiän kommentteihin mutta teen sen mun kaverin kt:lla enkä ees tiiä miks i
kerroin tän mut jooh:) Sanoja 434