Out Of My Mind

part 1 " perheen salaisuus "

Adelen pov:

Herään herätyskellon masentavaan ääneen. Jälleenkerran paska päivä tulossa. Jippikaijei!!! Eikai tässä muuta auta, ku vain nousta.

Alan valitsemaan tämän päivän asua. Hetken mietittyäni päädyin tähän asuun:

Nappasin kuulokkeet pöydältäni, ja lähdin kohti alakertaa.

Ketään ei näemmä ollut enää kotona, joten saisin olla rauhassa syömättä. Ei mulla mitään syömishäiriötä ollut, mutta en ole tottunut syömään aamulla.

Laitoin kuulokkeista soimaan bc:tä ja kohti koulua. Jouduin joka aamu kävelemään kouluun. Olin koulussa yksi suosituimmista. Se oli taas yksi syy, miksi kukaan ei ikinä uskoisi, mitä käyn läpi. Ja kaiken aivan yksin. Perheemme nähtiin täydellisenä, vaikka se ei todellakaan sitä ollu. Mutta edes perheeni ei tiennyt tilanteestani.

Kun koulun porteista saavuin sisälle, monet tervehtivät minua. En edes tiiä, miks Olin suosittu. Olin vain. Välillä suosio jopa ahdisti, mutta en voinut näyttää sitä. Sehän olisi ollut noloa ja säälittävää? Niin ei saa käydä.

Time skip: koulun loppuun.

Viimeinen tunti loppuu aivan kohta. Se valitettavasti oli historiaa. Pakkasin hiljaa jo valmiiksi reppuani, sillä vikat minuutin yleensä  opettaja vain yrittää päättä, mitä antaisi läksyksi. Vihdoin koulun kellot soivat, ja olin yksi ensimmäisistä oppilaista ulos luokasta.

Pikakävelin käytävän päähän, ja sieltä oville.

Vihdoin astuin raikkaaseen ulkoilmaan. Ainiin helvetti! Äiti ja isä luultavasti ovat tänäänkin olleet kokopäivän ryyppäämässä, joten minun pitää hakea  Oliver hoidosta, ja Luna koulusta.

Lähdin suuntaamaan ensin Lunan koululle, sillä hänellä loppuisi koulu pian. Minulla on siis joka maanantai lyhyempi päivä kuin muuten.

-Adeleeee!! Luna huudahtaa ja lähtee juoksemaan minua kohti nähdessään minun tulevan.

-No moi! Miten meni koulussa? Kysyin pirteästi.

Tein aina kaikkeni ollakseni iloinen Oliverin ja Lunan kanssa. Yleensä onnistuin siinä, sillä he olivat kivoja.

-Hyvin! Luna vastais pirteästi.

-Meidän pitää sit hakee myös Oliver. Totesin nopeasti ja lähdin kävelemään kohti hoitopaikkaa.

-Onks se hoitopaikka se uus? Luna kysyi

-Joo, se oli kai apilaniitty nimeltään. Vastaisin.

(Okei oon luova, ku heitin päästäni ton apilaniityn😭😂)

-Voiks sä pitää mua kädestä? Luna kysyi.

-Tottakai! Vastasin ja nappasin häntä kädestä.

Oliverin hoitopaikkaan oli Lunan koululta max 1km. Eli ei paha.

Kun saavuimme apilaniittyyn, näimme oliverin leikkimässä kaverinsa kanssa pihalla.

-Moikka! Oliko taas sun vuoro hakea sisarukset? Hoito täti, Milla kysyi.

-Jooh. Naurahdin.

Kun Oliver näki meidät, hän alkoi juosta kohti meitä. Menin kyykkyyn ja levitin kädet halauksen merkiksi. Oliver juoksi suoraan syliini. Ihana.

-Noni. Mentäiskö me sitten kotiin? Kysyin Oliverilta ja Lunalta.

Nuo vastasivat myönteisesti yhteenääneen.

-Mentäiskö tänään sittenkin taas mummolle käymään? Kysyin, kun olimme päässeet portista ulos. Yritin vain saada Oliverin ja Lunan pois äidin ja isän juopposekoiluista.

En halua että sisaruksiani hakataan niinkuin minuakin. En missäännimessä. Vaikka sekin on tapahtunut jo liian monta kertaa.

-Joo! Nuo kaksi huudahtivat.

Onneksi mummomme asuu lähellä, ja välittää meistä paljon.

Time skip: mummon luo

Saavuimme juuri mummomme talon pihaan. Se oli kodikas harmaansininen omakotitalo.

Kävelimme kohti ulko-ovea. Ovikelloa mummomme ei omistanut, joten koputin oveen.

Pian ovi avautui, ja samalla mummomme kasvoille levisi hymy.

-No mitäs teille mummon mussukoille kuuluu? Tämä kysyi päästäessään meitä sisään.

-Ihan hyvää! Vastasin pirteästi.

-Oliver ja Luna! Te voisittekin mennä leikkimään! Sanoin ja päästin heidät ohitseni.

-Olet sinä kyllä fiksu ku päätät tuoda Lunan ja Oliverinkin tänne turvaan vanhemmiltas. Mummu sanoi ylpeästi, mutta myös surullisesti, koska olen joutunut tulemaan mummolle turvaan jo 4-vuotiaasta asti.

-Niin... vaikka Kyllä sitä toivoiski, ettei se syy tulla tänne olis aina se, koska oot meille muutenkin tosi tärkee. Vastasin ja halasin mummoani.

-En mie olis kyllä ikinä uskonut et miun pojasta tulee semmoinen hirviö... mummo sanoo hajamielisesti viitaten isääni.

-En mäkään ois viel 3-vuotiaana sitä uskonu... vastasin synkästi.

-Mistä te puhutte? Juuri keittiöön saapunut Luna kysyi.

-Ei mistään tärkeästä. Vastasin vääntäen väkisin hymyn naamalleni.

-Mitäs jos te jäisitte yöksi tänne? Mummo kysyi meiltä.

-Joo! Luna vastai.

-Se olisi kivaa. Sanoin mummolle ja otin Oliverin syliin.

Siinä sitten loppu ilta kateltiin telkkaria, piirreltiin ja Oliver sekä Luna leikkivät.

Kello alkoi olla jo paljon, joten päätimme mennä nukkumaan.

_____________

Sanoja: 633

Noniin... Mun ei todellakaan pitäny julkaista tätä kirjaa näin aikasin, koska edes toinen luku ei oo viel vamis, mutta oon vaan niin innoissani, ja haluun jakaa tän mun ihanien lukioiden kanssa<33

Viime kirjasta poikkeavasti oon suunnitellut hiukan tätä ennen kirjoittamista. Mutta silti se 'hiukan' on todellakin vähän, koska tykkään kirjottaa mitä mieleen tulee:)

Toivottavasti nyt ei ihan heti vaikuta huonolta kirjalta😅 love you<33