Out Of My Mind

part 10 "Sillä on toinen"

Tommin pov:

Ale oli hetkisitten huutanut itkusilmissään, että Olli oli pyörtynyt. Ilmeisesti hän löi päänsä samalla. Nyt Olli vietiin varoiksi sairaalaan lanssilla ja minä halasin Aleksia, koska tämä itki yhä hysteerisesti.

-Ei mitään hätää Ale. Olli löi vaan päänsä, eikä onneks sattunut mitään pahempaa. Rauhoittelin.

- M-mut..... entä....jos...  Aleksi takerteli.

-Huonoin ajattelutapa nyt on 'entä jos' nyt meidän pitää vaan luottaa ammattilaisiin. Vastasin.

Joonaksen pov:

-Siis nyt ainakin oon varma et Alel ja Ollil on jotain. Eihän Ale ollu noin huolissaan edes silloin, ku mä tipuin lavalta! Mietin.

-Samaa mieltä, mut olishan ne nyt aika cc. Niko totesi.

-Joonas the Ulla Taalasmaa. Joel räkätti vieressämme.

-No haista sinä ny paska. Tuhahdin.

Pian Aleksi ja Tommi lähtivät kävelemään luoksemme.

-Oisko teille ok jos mentäisiin sairaalalle kysyy Ollii, ku luultavasti se pitäis kuitenkin joskus hakee? Tommi kysyi päästessään tarpeeksi lähelle.

-Joo kyl se käy! Joel vastaa.

-Sama. Niko toteaa.

-Noni hyvä, mennään sit. Tommi sanoi.

-Eiks mun mielipidettä kaivata? Kysyn esittäen loukkaantunutta.

-Eip. Joel vastaa ja istuu aitoon.

Pyöräytin vain silmiäni ja istuin itsekin autoon. Pian auto lähti liikkeelle.

Adelen pov:

Alaan pikkuhiljaa heräillä. Tunnen makaavan jollain kovalla, kylmällä tasaisella alustalla.

Pian kuulin taas oudon äänen päässäni:

Varo, Varo vaan, Pian sua kamaluudet odottaa!

Yritin olla miettimättä ääntä. Onko tää ees normaalia? Ei varmaankaan? Tai no sinäänsä se et mult lyötiin taju kankaalle jossain metsäpolul ja sen jälkeen heräsin pakettiautosta tuskin myöskään on normaalia. Tai ei ainakaan mun arkipäivää🤷‍♀️. Yritän alkaa availla silmiäni. Olen jossain huoneessa. Huoneessa on kova lattia, sänky, pöytä ja tuoli. Ei paljon muuta.
Pian alan kuulla ääniä oven takaa. Suljen silmäni äkkiä. Kuuluu askelia, oven avaus ja jotain ihme mutinaa.

-noniin rotta! On sun aikas herätä! Joku ilkkuu vieressäni.

-Eikö sana kuulu?! Tuo sama ääni huutaa, koska en heti noussut.

Availin silmiäni ja nousin istumaan.

-No huomenta vaan sullekki. Voisitko kertoo syyn mun kidnappaukselle? Kysyin tylysti.

-Okei ensinnäkin! MULLE SÄ ET PUHU NOIN!! ja toiseks.  Tarvittiin orja ja meillä meni hermo koska roikut kokoajan mun miehessä! Tuo ehkä 17.v tyttö kiljaisi.

-Ja tää sun mies on? Kysyn hämmentyneesti.

-Olli Matela. Tuo tyttö vastaa leuhkivasti.

-Okei yks. Se on mulle veli, ei mitään muuta. Toiseks. Sillä on toinen ja se toinen ei kidnappaile teinejä. Vastaan pyöräyttäen silmiäni.

-Ja kukas tää toinen muka on?! Tyttö kysyy kimittäen.

-Se on Ollin yksityisasia jonka tietää vaan mä, Olli ja Ollin kumppani, joten jos haluut tietää sen, mä en oo se tyyppi joke kertoo sen sulle. Vastaan.

-No ihan sama, mut mä oon Ollin oikea rakastaja ja nyt kun sä et oo enää tiellä mun on helpompi päästä Ollin luo. Mut koska sä nyt oot täällä, saat olla mun orja. Tuo tyttö pälpättää.

-Noniin... mee siivoomaan koko talo. NYT!! Tuo tyttö huudahtaa.

-Ja ainiin. Ennen kun meet, sanon sulle, että sä kutsut mua sit neidiksi tai neiti Aliisaksi! Tuo huusi vielä perääni.

Lähdin etsimään siivoustarvikkeita. Ensimmäisenä nousin portaat ylös. Portaiden päässä olikin kämäiset siivousvälineet. Eikai täs mitään. Mut on vittu kidnapattu ja nyt oon jossain hevonperseessä  orjana et hjelvetin hyvin menee😀!

Aleksin pov:

Istuin autossa joka matkasi kohti sairaalaa. Oon ihan satavarma en ainakin porko aka the Ulla Taalasmaa on jo huomannu mun käytöksestä et oon Ollinkans yhes. Oikeestaan ihan sama enää täs vaihees... meidän pikkusisko (Adele) On vaan kadonnut ja tyyli kidnapattu, Olli löi päänsä ja pyörty ja meikä itki molempia asioita ihan vitun kauan.

-Ale Onks kaikki ok? Niko kysyy huolissaan takapenkiltä.

Minä siis istuin etupenkillä Tompan kanssa.

-Ei... Kaikki menee päin persettä... Adele on kadonnut johonkin eli luultavasti tyyli kidnapattu, Olli löi päänsä ja pyörty ja meikä osottautu itkupilliks... Vastaan huokaisten.

-Hei... Kaikki menee viel paremmin... Adele löytyy varmasti Pian, Ollille ei onneks käyny pahemmin ja me saadaan kyl itkee. Joonas lohduttaa.

-Jep... ja et sä oo itkupilli. Vähemmästäkin ny itkee. Adele kadonneena ja Olli sairaalas. Joel toteaa rauhallisesti.

-Mut kaikki tulee viel järjestyy. Mä tiiän, koska maailma vaan toimii niin. Tommi sanoo keskittyen tiehen.

-Juuri näin, ihansama mitä käy, me mennään eteenpäin! Joonas kannustaa.

-Kiitti jätkän... hymähdin hiljaa.

-Ei mitään, veljist pidetään huolta. Niko vastasi hymyillen.

_______________
Sanoja: 671

Yksi makaa sairaalassa, toinen vankina tuntemattomassa. Miten tässä käy? Eihän henkiä nyt jo menetetä? No one knows.

Noniin there you go, uus luku! Tää nyt oli vähän sekava setti, mut mennään eteenpäin! Eipä mulla muuta.

~Hebe