Out Of My Mind

part 5 "Emilia"

(Jatketaan siitä mihin jäätiin)

Ollin pov:

Adele alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Hän oli kertonut ahdistuksestaan, masennuksestaan ja koulukiusaamistaustoistaan. Säälin häntä. Miks ihmiset saavat toisilleen paskan olon aikaan?

-Ootko sen verran hyvässä kunnossa, et voisit tulla syömään? Kysyin tältä varovasti.

-Joo... Tämä vastasi hiljaisella äänellään.

-Ja muuten... Kiitti et oot siinä ja ymmärrät mua, etkä vaan sano
"älä itke". Tuo lisäsi hymyillen väsyneesti.

-Eipä mitään pikkuprinsessani. Vastasin ja pörrötin tuon tummia hiuksia.

(Tuli täs mieleen, etten oo varmaan kertonut, millaseks oon Adelen ulkonäöllisesti luonut joten kerron nyt)

Hiuksien muoto oli vähän niinku tämmönen:

Mut sit ne on niinku värjätty mustaks.

Silmienväri on vähän semmonen tosi tumman harmaaseen suuntautuva eli:

Siinäpä kai kaikki tärkeimmät. Sitte takas tarinaan:)

Kuulin kuinka Adelen askeleet suuntasivat kohti keittiötä, jossa parhaillani katoin ruokapöytää. Olin ihan kuule itse tehnyt pastaa ja jotain random kastiketta, jonka ohjeen löysin netistä.

-Moi. Adele tervehti jo paljon pirteämmin.

-Nyt oon sit kuule ihan sua varten tehny pastaa ja kastiketta! Tokaisin tälle nuorelle prinsessalle.

- eli toisinsanoen #kokki matela 2022. Tuo naurahti.

-Just näin! Vastasin ja aloin laittaa ruokaa lautaselleni.

Time skip: huominen

Heräsin siihen, että Kuulin keittiöstä kolinaa. Kun nousin ylös ja kävelin keittiöön, näin pikkuprinsessan laittamassa aamupalaa.

-Huomenta vaan sullekki. Tuo naurahti nähdessään hiukseni.

-Noniin joo joo, hauskaa on. Vastasin väsyneesti.

Time skip: pari viikkoo
(Ja joo joo taas skipataan, mut mennään eteenpäin)

Adele on ollut luonani jo jonkin aikaa. Ja Pakko sanoa, viime viikot ovat olleet elämäni parhaat. Vaikka olenkin saanut rauhoitella Adelea, kun hän on ollut paniikin keskellä useamman kerran. On kamalaa nähdä, kuinka hän kärsii.

Tällähetkellä Adele on kaveriensa kanssa ulkona. Sanoivat menevänsä sillalle tai ainakin sen lähelle eväsretkelle.

Time skip: pari tuntii

Adelen lähdöstä on jo paljon aikaa. Päätin lähteä kävelylle ja samalla kipaista katsomassa sillan luona, ihan vain varmistukseksi, sillä Adele ei vastaa puhelimeen.

Laitoin takin niskaan ja kengät jalkaan. Ei sitte muuta ku menoks. Olin jo laittamassa ovea kiinni, kunnes muistin jättäneeni avaimet ja puhelimen eteisen lipastolle. Nappasin ne nopeasti mukaan ja lähdin matkaan.

Olin kävellyt jo hetken, kunnes näin jo vähän sillalle. Paniikkini kasvoi, kun huomasin verisen Adelen makaavan sillalla, ja toisen tytön valmiina puukottamaan tätä suoraan sydämen kohtaa.

-HEI!! JÄTÄ ADELE RAUHAAN!! huusin tuolle toiselle tytölle juosten täysillä sillalle.

-O M G!!! SÄHÄN OOT OLLI MATELA?!?! Tuo tyttö kiljaisi onnesta.

-Aijaa. Ihanko totta?! Vastasin tälle sarkastisesti.

Tyttö pudotti puukon ja tuli luokseni.

-Saanks mä yhteiskuvan?! Pliiiissss? Tyttö kysyi.

-En ikinä antais sulle sitä, sä melkeen tapoit Adelen! Huusin tälle.

Taivaan kiitos näin Joelin kävelemässä vähänmatkan päässä meistä.

-JOEL! PERKELE TÄNNE NY!!huusin niin kovaa kuin vain lähti.

Hän kääntyi meihin päin ensin hämmentyneenä, mutta huomatessaan Adelen tämä hätääntyi ja juoksi luoksemme.

-Mitä tääl tapahtuu?! Hän kysyi pienessä paniikissa.

-Toi yks melkeen tappo Adelen! Sanoin viitaten tyttöön, joka näytti kohta pyörtyvän.

Uskon että Tyttö oli fani, eikä tiennyt Adelen asuvan kanssani.

-Olli, soita sä lanssi, nii mä katon ettei toi karkaa. Joel sanoi ja otti tytöstä kiinni.

Soitin lanssin nopeasti. Sen jälkeen päätin myös soittaa muille jätkille. Eikä siinä kauaa menny ku hätääntynyt pikajuoksia Porko oli paikalla.

-Mitä tääl tapahtuu?! Hän kysyi hengästyneenä.

-Juoksiks sä just parikilometrii viidessä minuutissa tänne? Joel kysyi ihmeissään.

-joo... Mut mitä siis tapahtu. Tämä vastais.

-Ei mitään kamalaa. Yritin vaan tappaa yhen idiootin pois elävienkirjoista. Tuo kauhea Tyttö sanoi.

-Mikä sun nimi ees on...? Kysyin.

-Mun nimi vai? Se on maailman kaunein nimi  eli Emilia. Tuo vastais.

-No siitä voi olla monta mieltä. Joel vastasi hänen takaansa.

Pian kuulimme jo lanssin äänen. Eikä aikaakaan, kun poliisiauto ja lanssi saapuivat.

-Päivää, Elikkäs Mikäs täällä on hommannimi. Poliisi kysyi.

-Emilia tässä melkein tappo Adelen puukolla, mutta satuin paikalle juuri sopivasti. Vastasin.

-Okei, tunnetko tämän Adelen entuudestaan? Poliisi jatkoi kyselyään.

-Miks Olli Matela tuntis ton rääpäleen? Emilia tuhahti.

-Sulta ei kysytty mitään. Joel Vastasin tylysti.

-Tunnen, oon tällähetkellä sen sijais huoltaja. Vastaan.

-siis... HÄ?! Emilia kysyi katkerana ja järkyttyneenä.

Joel vain naurahti voitonriemuisesti tämän takana yhä pidellen häntä paikoillaan.

-Me voitais ottaa sut mukaamme Emilia. Poliisi totesi ja nappasi Emiliasta kiinni, sekä laittoi hänelle käsiraudat.

Yht'äkkiä Adele alkoi yskiä kivuliaasti kuuloisesti paareilla.

(Se oli siis jo siirretty ambulanssiin)

Adelen yskä vain voimistui ja sen mukana alkoi tulla Verta.

________________

Muhhahhaa. Jälleen kerran joku on kuoleman ja elämän rajalla.  Ja mie tottakai jätän tämänkin osan juuri siihen. Että olkaas hyvät😘 eikai täs muuta, heipparallaa ja silleensä!<33