Out Of My Mind

part 23 "sä oot ihan umpirakastunu siihen"

Aleksin pov:

Adele jutteli taas jollekkin. Katsoin ruutua ja näin nimen.
Nimi oli "Elia(na)🖤".

-Kenelle sä juttelet? Kysyn Adelta, sillä en jaksa enää arvuutella.

-öö... Kaverille. Adele vastaa hieman yllättyneen kuuloisena.

Pian tämän jälkeen hän sulkee puhelimen ja katsoo ikkunasta ulos mietteliäänä. Mulla on semmonen tunne, ettei Ade nyt ihan kertonut totuutta. Noh... antaa olla.

Time skip: 1pv

Adelen pov:

Viestittelin jo toista kuukautta putkeen Elialle. Tai oikeastaan hänen alkuperäinen nimi on "Eliana" ja hän on kotoisin USAsta, mutta muutti Suomeen 11 vuotiaana. Kutsun häntä kuitenkin Eliaksi, koska se nyt vain on keksimäni lempinimi. Elia on hyvin samanlainen kuin minä. Hyvällä tavalla siis. Hän on samanlainen, mutta ei liian. Hänellä ja vanhemmillaan on melkeinpä yhtä huonot välit kuin minulla ja vanhemmillani. Siksi Elia asuu ns. Lastenkodissa. Hän on asunut siellä nyt 5-vuotta. Eli koko ajan mitä on ehtinyt Suomessa viettää. Elia puhuu jo sujuvasti suomea ja käyttää lyhenteitä sanoista yms. Voisi jopa luulla, että hän on suomalainen.

Ainiin ja joo, Elia on siis mun ihastus. Ollu jo pitkään...

-mitäs sä noin tarkkaan mietit? Huoneeseeni yhtäkkiä tupsahtanut Aleksi kysyy.

-Hui saatana! Huudan tämän aloitettua puhumisen.

-Mistä sä siihen tupsahdit? Kysyi sydämeni yhä jyskyttäen lujaa.

-En mä ilmestynyt, koputin monta kertaa ja kysyi saako tulla, mutta et vastannut nii oli pakko tulla kattoo onks kaikki ok. Aleksi selittää.

-Niin mutta mitä sä mietit? Aleksi kysyi uudestaan.

-ööhh... En mitään erityistä... vastasin hiljaa.

-Oon pahoillani, mut nään et valehtelet. Aleksi sanoi lempeästi.

-Noku... musta on saattanut ehkä tuntua että oon ihastunu... tai no nii... emmää oikeen tiiä itekkään....
kuiskasin.

-Nooo.... kerro miltä susta tuntuu sen seurassa. Aleksi kysyi varovasti.

-no en oikeen tiiä... välillä musta tuntuu et ollaan vaan kavereita, enkä mä tykkää siitä enemmän ku kaverina.... Mut sitte taas rakastan sen silmiä ja hymyä. Ja aina ku se puhuu mulla on perhosia mahanpohjassa, ja voisin kuunnella sen ääntä loputtomiin, enkä haluais lopettaa sen kanssa juttelua koskaan... vastasin.

-Jep, sä oot ihan umpirakastunu siihen. Ale vastasi iloisena.

Aloin hieman itkeä. En jaksa tätä tunnetta. Ei se kumminkaan musta tykkää, ku maksimissaan kaverina.

-onko kaikki ok? Ale kysyi huomatessani että itken.

-oon vaan niin turhautunu tähän, ku tiiän et se tykkää musta maksimissaan kaverina jos sitäkään. Vastasin niiskuttaen.

-Hei, et sä sitä voi tietää. Tiiän et toi kuulostaa täydeltä paskapuheelta, mut sillon ku mä olin ihastunu yhteen jätkään ja aattelin just noin, yks tyyppi sano mulle, etten voi tietää ennen ku kerron sille. Aleksi aloitti.

-No mitä sit kävi?? Kysyin.

-Noh... se jätkä tykkäs musta takaisin, kosi mua myöhemmin ja nyt musta on tulossa Matela. Aleksi vastasi hymyillen.

-Eli susta tulee Aleksi Matela? Kysyin jo hieman pirteämpänä.

-Joo. Aleksi vastasi hymyillen.

-Noni, mut mun pitää mennä ennen ku olli ryntää tänne, muista ettet luovuta ja oot rakas. Aleksi sanoi ja halasi minua.