16-vuotias tyttö nimeltä Adele asuu Helsingissä, ja haaveilee urasta musiikin parissa. Adele myös fanittaa yhtä bändiä. Kyseinen bändi on 'Blind Channel' . Adele tapaa nuo bändiläidet kenties merkeissä, missä ei olisi halunnut. Enne sitä kuitenkin...
Olli ja Ale olivat hetkisitten lähteneet muiden jätkien kanssa studiolle. Yleensä minäkin raahaudun mukaan, mutta tälläkertaa jäin kotiin. Syynä on se, että tänään nään ensimmäistä kertaa Elian. Olemme toki jutelleet paljon mm. Videopuheluita, mutta face to face näkeminen on aivan eri asia. Sovimme tapaavamme yhdellä kahvilalla. Se osoitautui molempien leppariksi.
Havahduin ajatuksistani ja nousin sohvalta ylös. Voisi varmaan alkaa jo laittamaan vaatteita päälle. Noin puolentunnin vaatekriisin jälkeen asuni näytti tältä:
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Päätin sitten vielä lopuksi lisätä PALJON koruja. 7 sormusta, 4 ketjukaulakorua, korvikset, vähän lisää erilaisia kaulakoruja + laitoin kaikki lävistykseni paikoilleen. (Ja jos jotakuta nyt kiinnostaa, niin ne mun lävistykset on napakoru, septumi ja sitten vielä se lävistys jonka nimeä en muista, mut se on tällänen:
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Sitten vielä meikkasin kivan meikin.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
(Ette oikeesti edes usko kuinka kauan mä etin edes jonkun näköstä kivaa meikkiä)
Haroin vielä hiukseni kivaan malliin ja laitoin ruudulliset vanssini jalkaan. Nappasin avaimet lipastolla ja astuin rappukäytävään.
(Tota en oo tästä ennen maininnut, mutta Adelella siis on mopoauto ja no siihen nyt tietenkin ajokortti. Mut en nyt taas jaksa ettiä jotain kuvaa, nii kuvitelkaa ite)
Lähdin kävelemään portaita alas. Portaista selvittyäni avasin oven ja astuin ulos. Oli jo loppukesä ja parin päivän päästä aloittaisin Helsingin parhaassa musiikkilukiossa. Ainut asia, joka minua siinä pelottaa hieman, on se, että tulenko saamaan kavereita, vai jatkuuko se sama Kiusaaminen myös siellä. Noh.. En nyt jaksa miettiä sitä.
Avasin mopoautoni oven ja istahdin sisään. Pamautin oven kiinni ja hengitin kerran syvään. Toivotaan että Elia on sellainen, kuin miltä on tähän saakka vaikuttanut. Hetken hegittelyn jälkeen käynnistin autoni. (Kutsutaan sitä nyt autoksi, koska mopoauto on mulle liian pitkä sana:D )
Pääsin vihdoin lempi kahvilani parkkipaikalle ja pysäköin auton. Nousin ulos ja nappasin pienen laukkuni mukaan. Lähdin kävelemään kohti kahvilan ovia. Sydämmeni jyskytti niin paljon, että luulisi sen hyppäävän jo ulos rinnastani.
Istahdin vakkari paikalleni kahvilan nurkassa. Olen siellä usein istuskelemassa, opiskelemassa tai muuta vastaavaa. Jopa työntekijät tunnistavat minut.
Kahvila on sisustukseltaan yksityiskohtainen ja täynnä koriste-esineitä. Katosta roikkui tekokasveja sekä unisieppareja. Seinillä oli maalauksia sekä muita koristeita, "tuolit" olivat sohvia joissa oli koristetyynyjä ja pehmoleluja oli siellä suntäällä. Vakkari paikkani oli kaukaisimmassa nurkassa sijaitseva pöytä. Pöydän toisella mullalla oli pieni nurkkasohva ja siinä koristetyynyjä. Sohvalla sijaitsi myös iso nalle johon yleensä nojasin.
Katsahdin ulos ja näin pienen matkan päässä tutut kasvot, mutta tälläkertaa ne eivät olleet puhelimeni ruudulla.
Kahvilan ovi avautui ja Elia astui sisään.
(Elian asu näytti tältä:
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
-Moikka! Tuo tervehti iloisesti minut nähdessään.
-Moi! Vastasin iloisesti ja nousin halaamaan tätä.
Hän halasi takaisin ja halimme kestikin erittäin kauan.
-Oon odottanut tätä niin kauan! Elia intoili.
-Niin mäkin! Vastasin.
Kävimme tekemässä tilauksemme. Itse tilasin kaakaon ja mutakakkua ja Elia tilasi kaakaon ja mansikkakakkua. Elia yritti kovasti väittää vastaan, kun sanoin maksavani ostoksemme, mutta lopulta sain tämän suostumaan.
Palasimme takaisin pöytäämme ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Elia oli juuri niin ihana tyyppi, kun mitä oletin.
Huomasin äkkiä, että olimme istuneet kahvilassa lähes 4 tuntia. Miten aika meni näin nopeasti?!
-Hei mun pitäis varmaan mennä takaisin himaan, ku kello on jo aikapaljon... sanoin surullisena.
-Oho! Miten aika on menny nöin nopeesti? Elia ihmetteli.
-No jep. Vastasin
-Joo mutta tosiaan, munkin pitäis varmaan lähteä... Hän sanoi surullisesti
-mut hei otetaan joskus uusiks, mulla oli tosi kivaa. Sanoin hymyillen.
-Ehdottomasti! Tuo vastasi.
Vaihdoimme vielä halit ja lähdimme molemmat omille autoillemme.
Istahdin kuskin paikalle ja tsekkasin puhelintani. 4 soittoa ja 11 viestiä Aleksilta. Sekä 6 soittoa ja 15 viestiä Ollilta. Shit.... päätin soittaa Ollille.
(Puhelussa o=Olli a=adele)
O: moi, missä sä oot ollu?!
A:anteeks, olin kaverin kanssa enkä tajunnu et aikaa meni niin paljon...
O:no ei se mitään
O:mut ootko jo kohta tulossa kotiin??
A:Istuin just autoon, et lähen ajaa sinne päin
O:noni hyvä
O:aja varovasti!
A:juu!
Noniin. Sitten kohti kotia.
_______________//
Noniin. Tää luku nyt oli vähän yksitoikkoinen, mut mennään eteenpäin!
