Out Of My Mind

part 13 "ai te myönsitte vihdoin?"

Ollin pov:

Istuin itkien Adelen sängyn vieressä. Miksi noin viaton nuori nainen kokee liikaa paskaa? Tekisin mitävain jos voisin siirtää hänen tuskansa minulle. Itkin vain yhä. En saanut sitä loppumaan. Mieleni täyttyi kokoajan toinen toistaan hullummista "entä jos" ajatuksista. Ne ajatukset ovat petollisia.
Muut Jätkät keskustelivat haikeina jotain. Minä en kuitenkaan pystyis keskittymään siihen.

-Nyt basistin perkele ryhisyäydy jo, ku täsä mä olen. Adele sanoo yhtäkkiä käheällä äänellä.

Hyppäsin varmaan kattoon asti tuoliltani, sillä pelästyin tuota ihan hemmetiksi. Adele alkoi nauraa reaktiolkeni.

Katsoin vain hetken Adelea silmät lautasien kokoisina. Sitten tajusin mitä oli tapahtunut. Hyökkäsin halaamaan häntä.

-etkai sä ollu ihan rikki kokoaikaa? Adele kysyy huolestuneena.

-Siis sehän oli ihan rikki. Sillon ku sut kannettiin verisenä ja mustelmilla sieltä talosta pois, Olli alko huutoitkee. Sit yhesvälis se sano muutamankin valitun sanan sille Aliisalle, sitte noi kaks kyyhkyläistä vihdoin myönsi et ne on yhes vaikka ne kyl oli välil aika läpinäkyviä, mut siis sit tultiin sairaalalle ja siitä asti toi on vaan itkenyt ja kattonu sua tyhjällä katseella eikä se reagoinut mihinkään.
Joel selostaa.

-Ai te myönsitte vihdoin? Jo oli aikaki. Adele sanoo.

-Wait a minute. Siis sä tiesit noitten jutusta?! Niko kysyy.

-Joo ties se. Mä sanoin sen sille lohdutukseks ku se paljasti et.... lopetin lauseeni kesken.

-Saanks mä kertoo? Kysyn sillä tiesin seksuaalisuuden olevan arka paikka Adelle

-Niin siis Olli oli sanoos et se vähän niinku puol vahingos kerto sen mulle ku itkin sitä et en vältsyst ookkaan hetero ja tiiän saavani siitä paskaa niskaan ihan helvetisti.
Adele toteaa rauhallisesti.

-Okei, no mut hei me supportataan kaikkii teit kolmee ihan täysillä! Ja jos nyt jokumuukin haluaa tulla sieltä ahtaasta kaapista ulos, ni tervetuloa vaa. Tommi sanoo rohkaisevasti.

-Mä varmaan oon sit pan- tai biseksuaali. Adele miettii.

-Mä kans. Joonas toteaa nurkasta.

-Kaikki jotka yllätty et Joonas sano ton käsi ylös. Adele naurahtaa.

Ensin näytti ettei kukaan nostaisi kättään, kunnes porko itse nosti sen.

-Hä?! Siis sä oot yrittäny salailla tota vai? Aleksi kysyi huolestuneesti.

Joonas vain nyökkää pää painuksissa. Pian hänen silmäkulmastaan tipahtaa kyynel.

-hei hei hei! Se on ihan ok olla muutakin ku hetero! Niko lohduttaa.

Adelen pov:

En kestänyt katsoa Joonasta noin surullisena. Päätin tehdä jotain mitä tulen Pian katumaan. Nousen vaivalloisesti istumaan ja siitä laskeudun lattialle seisomaan. Muut vain katsovat minua ihmeissään. Kävelen Joonaksenluo ja halaan tätä.

-Porko älä itke. Ollaan onnellisii et me synnyttiin tähän aikakauteen, Mieti et siit ei tavallaan oo ees kauaa ku homoutta pidettiin vakavana sairautena, tai siit tapettiin ihmisii, mut sulla on kuitenkin maailman paras kaveriporukka ja yks homo tytönruipelo supportaamassa sua. Oot ihana ja tärkee just tollasena ku oot. Me ei ikimaailmassa hylättäisiin sua vaan sun seksuaalisuuden takia, eikä kyllä minkään muunkaan takia. Oot rakas. Sanon tuolle itkuiselle kikkurapäälle.

Tuo nostaa katseensa minuun. Hän hymyilee hieman.

-Oot paras pikkusisko mitä kukaan on koskaan saanu. Joonas vastaa ja halaa minua vielä kerran.

-Eiks toi muuten satu. Joonas kysyy Pian kun tajuaa minun seisovan hänen edessä.

-Sattuu aivan helvetisti toiseen jalkaan, mut tää on tärkeämpää. Totean aivan pokerinaamalla.

-Oisit heti sanonu! Tuo huudahtaa huolestuneena.

Hän kantaa minut takaisin makaamaan.

-Ade mä oon ylpee et sanoit noin ja vedit veljen ittes edelle. Mut muista ettet oo mikään homo tytöruipelo. Homo saatat olla mut oot sit homo nuori naisenalku. Olli sanoi minulle silittäen kättäni.

Hymyilen vain tuolle. Ihanaa että Olli jaksaa olla minusta ylpeä.

-Ja mä oon kiitollinen sun sanoista. Oot paras pikkusisko jonka voi maailmasta löytää. Joonas sanoo ja halaa minua.

Pian ovelta kuuluu koputusta.

-Sisään vaan! Adele huudahtaa ja huoneeseen astuu kaksi poliisia.

-Päivää, olen Sirkka Hiekka poliisista ja tässä on mun työkaveri Juha Helenius.

(Olehyvä laski_mursu😘)

-Tulimme nyt kysymään teiltä tapahtuneesta. Juha jatkoi.

-Eli tosiaan kerro alusta asti kaikki mitä muistat. Sirkka sanoo.

-Okei, eli lähdin Ollin luota kävelylle, koska tykkään käydä kävelyillä. Päätin mennä sille metsäpolukke vaikka en tuntenut sitä osaa Helsingistä juuri ollenkaan. Olin jo siinävaiheessa kääntymässä takaisin päin, kunnes tunsin kovan iskun päässäni. Pian sen jälkeen menetin tajun ja pyörryin. Aloitin.

-Sen jälkeen seuraavaksi heräsin pakettiautosta. En ehtinyt kauaa olla hereillä kunnes pyörryin jälleen. Sitten heräsinkin sieltä kellarista. Ja koko sen ajan ku olin siellä jouduin siivoo ja se Aliisa pahoinpiteli mua useasti. Jatkoin.

-Eli se ei taida olla totta, että hakkasin itse itseäsi, Aliisa nimittäin vannoi niin.

-No toi nyt oli täyttä paskaa, en hakkaisi itteäni sairaalakuntoon se jälkeen ku mut on kidnapattu. Tuhahdan huvittuneesti.

Siis kuka oikeesti uskois tohon Aliisan juttuun? Ja jos joku uskoo, nii sama ihminen varmaan aattelee et jos hyppää kalliolta pystyy lentää. Tai siihen et Olli on oikeesti ollu linnas. Hell No.

Time skip: viikko

Istuin huoneeni nurkassa. Olli on tekemässä ruokaa, eikä tiedä että minulla on käynnissä ahdistuskohtaus. Mutta hyvä niin. Mietin että pääsisinkö ulos ikkunasta jos avaan sen? Vai onko ikkuna liian korkealla. Jos pääsisin ulos luultavasti menisin suoraa päätä sillalle tai kalliolle ja esittäisin muille ohikulkijoille oikein taidokkaan uimahypyn.

Oikein mukavat ajatukseni keskeyttää koputus oveen.

-Ade hei! Ruoka ois valmist, et tuu sit ku haluut! Olli huudahti oven takaa.

- J-joo! Vastasin itkuisella äänellä.

-Saanks mä tulla sisään? Olli kysyi hieman huolestuneen kuuloisesti.

- O-okei... tuu vaa... vastasin hiljaa.

Ovi avautui varovasti ja Olli kurkkasi sisään. Hän huomasi itkuiset silmäni ja kiirehti luokseni.

-Saanks mie halata sua? Olli kysyy varovasti.

Päädyn vain nyökkäämään hieman. Olli ottaa minut hellään haliin.

______________
Sanoja: 872

Siis saatoin äsken erehtyy lukemaan mun aiemman tarinan kommentteja, ja nyt itken täällä koska mun lukijat on vaan niin ihania (myös siis tässä tarinassa), joten halusin nyt vaan sanoi teille kaikille kiitos<33 vähän jätkien Sanoja lainaillen,
mä en olis mitään ilman mun lukijoita
Joten thank you all♡♡

(Aattelin nyt muuten nopeasti sanoo, et jos haluutte semmosen Q&A luvun, nii laittakaa kysymyksii kommentteihin:)

~Hebe