part 20 "Viimeinen hengenveto"

194 14 11
                                    

(Time skip kiertueen loppuun)

Tommin pov:

Kiertueemme oli sujunut hyvin ja vihdoin saimme sen päätökseen. Viimeinen keikka oli Helsingistä, joten ei mennyt kaulan heittää muita kotiin.

Ollin pov:

Tommi oli juuri heittänyt minut, Adelen ja Aleksin kotiin. Tällähetkellä makoilin Aleksin kanssa sohvalla. Adelekin saapui Pian sohvalle katsomaan  jotain sarjaa kanssamme.

Pian Adelen puhelin soi. Hän vastasi siihen. Adelen ilme muuttui nollasta sataan hätääntyneenä.

- O-okei, M-mä oon tulossa! Tuo vastaa puhelimeen paniikissa.

-Voittekste V-viia mut L-lunan ja Oliverin luo! Tuo huudahti ja lähti pukemaan kenkiä.

Nousimme sohvalta nopeasti ja lähdimme laittamaan kenkiä jalkaan.

Time skip: automatka.

Saavuimme juuri adelen tädin omakotitalon pihaan. Auton pysähdyttyä Adele suorastaan ryntäsi sisälle.

Adelen pov:

Oliver oli hetkisitten soittanut minulle ja sanonut ettei lunalla ollut kaikki hyvin.

-Luna?! Oliver?! Huusin päästyäni sisälle.

Pian pieni poika juokseekin itkien luokseni. Oliver kertoi kuinka Luna oli yhtäkkiä vain kaatunut, eikä hän vastaa enää mihinkään ja tätimme on kaupassa. Ryntäsin olohuoneeseen sillä siellä Oliver sanoi lunan olevan.

Seuraavaksi näinkin lattialla makaavan pienen tytön.

Syöksyin hänen viereensä ja kokeilin nopeasti pulssin. Tuntui heikosti.

-Mä soitan ambulanssin! Olli huudahti takaani.

-Joo, äkkiä sitten! Vastasin itkien.

Pian luna alkoi äkkiä yskiä kivuliaasti kuuloisesti.

-ALE VIE OLIVER POIS TÄÄLTÄ!!huudahdin.

Seuraavaksi yskän mukana alkoi tulla verta.

-Ei, ei, ei, ei, EI!! Luna älä jätä meitä vielä! Huudahdin.

- A-adele....?? Tuo takerteli.

-Joo mä tässä! Vastasin.

-Sä ja Oliver ootte rakkaita. Ja Olli ja ale myös. Tuo sanoi käheällä äänellä.

-Pliis kestä vielä hetki, ambulanssi on jo tulossa! Itkin.

-oot rakas....

-Ei! Kuuntele, mä rakastan sua, ja  tuun rakastamaan sua loppuelämäni, mut älä jätä mua vielä! Sanoin itkien silmät päästäni.

-Mä teen parhaani, mut muista että tuun rakastamaan myös sua ikuisesti, en olis enää edes hengissä jos sä et olis ollu hoitamassa ja suojelemassa mua niiltä kahdelta hirviöltä. Luna aloitti.

-Ja jos mun aika on mennä nyt, muistuta Oliveria musta ja muistele mua kauniina kesäpäivinä. Luna jatkoi yhä käheämmällä äänellä.

-Ei! Älä jätä meitä vielä, sä oot liian nuori kuolemaan!! Huudahdin itkien sylissäni makaavalle pienelle tytölle.

Lunan hengitys hidastui ja vaikeentui hetki hetkeltä. Ja sitten tapahtui pahin asia mitä pelkäsin.

Viimeinen hengenveto.

-Luna ei enää hengitä! Sanoin huuhoitkien.

Itkin ja huusin niin kauan, että päässäni alkoi huipata ja pian kaaduinkin lattialle samalla, kun kaikki pimeni.

____________

(Sain idean, nii kirjoitin nyt tämmösen lyhyen pätkän tähänkin.) Katsotaan oliko tässä tarinan ensimmäinen kuolema, vai pysyykö Luna jollain ihmeen kaupalla hengissä?

~Hebe

Out Of My MindOù les histoires vivent. Découvrez maintenant