part 15 "Olento"

217 14 11
                                    

Ollin pov:

Adelen sisarukset lähtivät juuri. Ale oli ollut vähän surullinen asiasta, sillä hän rakastaa olla lasten kanssa.

-Ale jäätkö sä yöks tänään? Kysyn kun olen sulkenut ulko-oven, josta juuri nuo kaksi pikku apinaa lähtivät.

-Joo miks ei, jos se siis on ok Adelelle. Tuo vastasin hymyillen.

-No tottakai se käy! Koska A. Tää on Ollin kämppä ja B. Tottakai mä haluun nähä veljieni mahdollisimman paljon. Tuo naurahti.

-No hyvä, mut musita et tää "mun kämppä" on myös sun koti. Vastasin ja pörrötin tuon hiuksia.

- Juu juu. Tuo vain vastasi ja lähti huoneeseensa.

-Eikös meillä ollutkin treenit huome? Kysyn Aleksilta hetkenpäästä.

-Joo oli, muistaakseni kahdelta. Aleksi vastasi.

Nyökkäsin vain vastaukseksi ja lähdin kohti olohuonetta. Ale seurasi perässä ja istui sohvalle aivan viereeni. Söpöä.

Time skip: klo: 12.34

-Ale pitäskö meidän mennä nukkuu? Kysyn tajutessani kellon olevan jo yli 12.30

-Vois, onkohan Ade muuten jo nukkumassa? Tuo kysyy.

-En oo varma, mut voidaan mennä kattoo. Vastasin jo nousin sohvalta ylös.

Aleksi käveli perässäni Adelen huoneen ovelle. Siellä tuo tyttö piirsi jotain vihkoonsa kuulokkeet päässä.

-Adele. Sanoin saadakseni tuon huomion.

-Mm? Tuo vastasi kohottaen katseensa.

-Piti vaan tulla sanoo hyvää yötä. Aleksi vastasi.

-Juu, öitä. Tuo sanoi hymyillen.

-Muista sit mennä nukkuu Pian. Sanoin vielä kunnes suljin oven.

Menimme Aleksin kanssa nukkumaan huoneeseeni.

-Aleksi? Sanoin kun olin maannut jo hetken sängyssä.

-Niin rakas? Tuo vastasi.

-Voiks sä ottaa mut lusikkaan? Kysyn anovasti.

-Tottakai muru. Tuo vastasi ja otti minut halaukseen, eli niin sanottuun lusikkaan.

-Öitä rakas. Sanoin tuolle.

-Öitä muru. Tuo vastais ja painoi päänsä selkääni vasten.

Adelen pov:

Kello alkoi olla jo 3 yöllä. Miulla on ollu jo aika kauan paniikkikohtaus käynnissä.

Pian aloin kuulla jotain ikkunan takaa. Katsahdin sinne, ja näin jonkun kasvot. En edes ole varma oliko se ihminen vai jokin eläin. Ei. Eläin se ei voinut olla, pikemminkin jokin olento. Olennolla oli hieman ihmismäiset kasvot, punaiset silmät, pirullinen hymy ja musta kaapu. Kiljaisin lujaa. Mikä ikinä se olikaan, en halua nähdä sitä enää ikinä. l
Lähdin juoksemaan kohti Ollin huonetta. Olin täydessä paniikissa, enkä pystynyt puhumaan.

Kun olin juossut Ollin huoneen ovelle avasin sen nopeasti, astuin sisään ja laitoin sen lukkoon. Ollin huoneessa ei onneksi ollut ikkunoita ulos, joten saattaisin olla turvassa. En vieläkään pystynyt puhumaan kunnolla, mutta päätin silti yrittää herättää Ollia.

- O-olli! Sanoin takerrellen.

Poskillani oli alkanut virrata kyyneliä. Toistin uudestaan Ollin nimeä ja tämä sekä Aleksi säpsähtivät hereille. Ensin Olli katsoi hämmästyneenä ympärilleen kunnes huomasi minut.

-Adele?! Mitä on käyny? Tuo kysyi huolestuneena.

En saanut Sanoja suustani. Jonkin aikaa yriton takerrella jotain, kunnes sain muutaman sanan suustani.

- M-mun huoneen ikkunalla oli joku, kuiskasin.
Ollin ja Aleksin silmät suurenivat. Aleksi meni paniikkiin ja Olli nappasi minut haliin. Varmaankin hän yritti rauhoittaa minua.

Olli irtoitti otteensa ja Aleksi nosti minut sängylle.

-Okei eli mitä tapahtu? Aleksi kysyi.

- M-mä yritin vaa rauhottua paniikkikohtauksen jäljiltä, ja... ja kuulin ikkunasta rapinaa sit ku katoin ikkunaan joku ihme olio oli siinä.

-Okei, miltä se näytti?  Olli kysyi.

-Se oli ihan oudon näkönen. Ei ihan ihminen mut joku sen kaltanen, punaset silmät ja ilkee hymy. Vastasin.

-Okei, näytät vähän väsyneeltä, ni jos nyt yritettäis nukkua ja mietitään sitte tätä aamula lisää? Olli jatkoi.

- Okei.... Mut saanks mä jäädä tänne nukkumaan? Kysyin itkuisella äänellä.

-Tottakai. Aleksi sanoi ja otti minut haliin.

Aleksi pussasi päätäni ja silitteli selkääni.

-Kiitos et ootte siinä. Kuiskasin.

-Mitä vain pikkusiskolle. Aleksi sanoi.

-Just näin. Olli vastasi.

Menin makaamaan Ollin ja Aleksin väliin. Onneksi Ollin sänky on erittäin leveä. Siinä sitten makasin veljieni vieressä samalla kun Aleksi silitteli päätäni ja Olli selkääni. Pian nukahdinkin jo veljieni turvalliseen syleilyyn.

______________

Okei lopetan tän luvun nyt tähän, koska en oikeen tiiä miten jatkaa. Ja tosiaan älkää kysykö mikä toi "olento" juttu oli, ku en itsekkään muista, koska kirjoitin tän kait yöllä😂✋. Heippa vaan ja sillai:)

Out Of My MindDonde viven las historias. Descúbrelo ahora