Out Of My Mind

part 14 " Luna ja Oliver "

Adelen pov:

Päiviä on mennyt nopeasti eteenpäin. Sain äsken soiton tädiltäni, että Luna ja Oliver haluaisivat tulla käymään minun ja Ollin luona. Nyt olenkin jo matkalla olohuoneeseen kysymään asiaa Ollilta.

-Olli? Sanon päästessäni olohuoneeseen.

-Nii? Tuo kysyy.

-Sitä vaan, et voisko Oliver ja Luna tulla tänään tänne? Kysyn.

-Tottakai voi, mut varaudu siihen, et heti ku Ale kuule niitten tulosta se on salamana paikalla, se katos rakastaa lapsia. Olli naurahtaa.

-Joo, ihan kiva vaan et sekin näkee mun pikkusisarukset. Totean ja istahdan Ollin vereen sohvalle.

-Ne muute varmaan tulee jo 30min pääst, et onks se ok? Kysyn.

-Joo on se. Olli vastaa hymyillen.

Time skip: 15min

Istuskelimme vieläkin sohvalla. Pian ovelta kuului ovikellon ääni. Joko Oliver ja luna, tai Aleksi.

Nousin ylös sohvalta, ja lähdin kävelemään kohti eteistä. Avasin oven ja Alluhan se siellä oli. Hän hyökkäsi halaamaan minua ja nosti minut ilmaan. Ale the voimamies.

-Mä oon niiiiiinnn innoissani! Ale sanoi kuin 8-viotias tyttö joka sai äidiltä luvan mennä kokonaiseksi viikoksi yöksi kaverilleen.

-Mäkiiinnn!! Vastasin oikeasti yhtä innoissani kuin alekin.

Olli vain katsoi meitä nauraen.

-Hei ei saa nauraa! Sanoin Ollille esittäen loukkaantunutta.

-Ppsst! Kostetaan Ollille et se nauro kutittamalla! Ale kuiskaa korvaani.

-Hei hyvä idea! Kuiskaan takaisin.

Juoksimme molemmat täysillä kohti Ollia. Aloimme kutittaa häntä samalla kun tuo nauroi itsensä melkein katki. Kun olimme aikamme kutittaneet Ollia suostuimme vihdoin lopettamaan.

-Toi oli ilkeetä! Olli huudahtaa heti kun vapautimme hänet.

-Niin se nauraminenki oli! Huudahdimme yhteen ääneen.

-Okei okei, tasoissa ollaan, mut VAAN jos saan alelta pusun. Olli sanoi päättäväisesti.

Siinä minä sitten Istuin Ollin vieressä kun tämä suuteli Aleksia. Kun nuo kaksi vihdoin lopettivat päätin vain ihan kettuillakseni sanoa:

-Nyt mä tulin niiiinnn kateelliseksi et mä tarviin molemmilta halit!

Nuo kaksi halasivat minua vuorotellen pitkään. Ei siinä sen jälkeen enää kauaa mennytkään, kunnes ovikello soi jälleen. Ryntäsin avaamaan ovea. Heti kun sanoin ulko-oven auki, Oliver syöksähti halaamaan minua. Halasimme pitkään kunnes Lunakin ilmestyi paikalle. Tuo halasi minua pitkään ja tiukasti kyyneleet silmissään.

-Miks sä itket? Kysyn huolissani.

-Oli vaan niin kova ikävä. Tuo pieni tyttö vastaa.

-Mullakin oli. Vastaan ja tiukennan otettani.

Katsahdin minne Oliver jo katosi, ja näin kun hän ryntäsin halaamaan ensin Ollia ja sitten Aleksia. Aleksi näytti onnellisemmalta kuin aikoihin.

Siinä sitten aloimme leikkiä kotia. Arvatkaas mikä oli minun roolini? No outo serkku tietenkin. Olli ja Ale olivat vanhemmat, Luna oli 13-vuotias teini ja Oliver halusi olla vauvva. Olli ja Ale olivat ehkä maailman parhaimmat vanhemmat, vaikka se olikin vain leikkiä.

Yht'äkkiä puhelimeni alkoi soida.

-Adele Hietanen. Sanoin puhelimeen.

-No Juha Helenius poliisista päivää. Nyt olis semmonen juttu, että sun vanhemmat ei suostu rauhottuu ennen ku saa jututtaa sua, oisko tämmönen ok?