TW. Smutti
Joonaksen pov.
Kun aina sanotaan, että odottavan aika on pitkä niin se on totista totta. (Ei siis raskaana olevan XD) Olemme Joelin kanssa odottaneet Nikon leikkauksesta teholle siirtoa.
1,5h myöhemmin:
Yhtäkkiä jonkin sortin kirurgi saapui odotustilaan.
"Noniin. Niko on nyt käynyt rankan ja pitkäkestoisen leikkauksen läpi ja hän selvisi siitä. Toki hän joutuu käyttämään keppejä tai pyörätuolia jonkin aikaa, koska luoti osui jalkaan. Noin 1 kuukauden päästä aloitetaan Nikon kuntoutus." Kirurgi selostaa.
"Milloin me voidaan mennä kattomaan Nikoa?"
"Vaikka heti. Nikoa yritetään herättää huomenna aamusta." Kirurgi selitti taas lisää.
Ollin pov.
Hain postin tänään, että äitini ei järkyttyisi nähdessään kaalimadon pakettiani jota ajattelin laittaa testiin heti tänään Aleksin kanssa. Aleksi tulee tänään meille. Äiti ja isä ovat taas työmatkalla joten olemme kaksistaan joten voin hyödyntää koko kämppää.
Timeskip iltaan
Kaikki oli valmista.. käytännössä. Enää puuttui vaan Aleksi ja ruoka. Eli siis ruokaa valmistamaan. Pöllitään iskän viinit ja viinilasit.
Aleksin pov.
Olin matkalla Ollin luokse, koska hänellä olisi ruokaa ja viiniä. Ja jos oikein kuuntelin hänen äänen sävyään siitä paljastui, että luvassa olisi muutakin.. No töppöstä toisen eteen, niin sekin selviää. Saapuessani haistan postiluukusta ruoan tuoksun. Soitan ovikelloa. Olli avaa oven pukuun somistautuneena. Olli asettaa suukon nenänpäähäni. Jätän kengät ja takin eteiseen. Astelen keittiöön johon Olli on tehnyt kattauksen kahdelle. Viiniä ja pastaa jauhenliha kastikkeella.
Joonaksen pov.
Olimme Joelin kanssa olleet Nikon luona siitä alkaen kun saimme. Toivottavasti Niko herää huomenna niin kuin olisi tarkoitus.
Ollin pov.
Olimme saaneet syötyä Aleksin kanssa.
"Se paketti tuli tänään. Mentäskö testaamaan se tonne makkariin?" Kysyn viettelevästi.
"Tottakai."
Oli kyllä ihanaa mutta ei siitä sen enempää.
Timeskip aamuun.
Oli ihana herätä Aleksin vierestä. Silittelin ja pyörittelin pörröisiä mustia hiuksia.
"Huomenta." Tuo pörröpää sanoo seksikkäällä aamuäänellä.
"Huomenta pörröpää. Katottasko tänää vaikka yhessä joku sarja kokonaa alusta, loppuun?"
"Joo, jos pääsen liikkumaan eilisen käsittelyn jälkeen." Tuo toteaa.
"No, mä haen sulle vesilasin ja särkylääkettä."
Nikon pov.
Heräsin. Jotain kirkasta valoa osui silmiini.
"Niko, älä säikähdä. Mä katson vaan sun silmät tällä lampulla. Kaikki okei. Puristaisitko mun käsiä?"
Puristin niin hyvin, kuin pystyin.
"Näyttäisi olevan kaikki hyvin. Voisin vaikka nostaa tätä sängynpäätyä ylöspäin." Tuo lääkäri totesi ja lähti huoneesta.
"Olin niin peloissani, ettet heräis tai kuolisit leikkauksessa." Joonas sopersi itkun sekaisena.
"Hei hyss. Kaikki on hyvin. Mä oon tässä." Sanon ja halaan itkeskelevää hattarapäätä sängynlaidan yli niin hyvin kuin pystyn.
———————————————————————————
Kiitos 2k lukijoita! Kiitos, että luette tätä. <3
Aktiivisimman lukijan palkinnot:
@tomppathelalli 🥇
@joelvitunhokka 🥈
@lennuska 🥉
Olkaas hyvät!
Yritän nytten skarpata ja yrittää kirjottaa ens luvusta vähintään 400-500 sanasen.
Sanoja: 414
