⚠️ Tw itsemurhasta puhuminen
Ollin pov.
Olen unen ja hereillä olon rajamailla. Sain äidiltä kuulla mihin Oliver mun pikku veli kuoli. Jäi rekan alle. Ei tiedetä vielä että oliko se itsemurha vai jäikö Oliver sinne vahingossa. Nyt vaan tuskallisesti joudutaan odottaa että poliisi ilmoittaa mitä sen rekka kuskin kuulustelussa on ilmennyt. Haluan mun rakkaan Oliverin takaisin..
Aleksin pov.
Olli makaa kainalossani ja minä yritän rauhoitella häntä uneen. Pikku hiljaa tuhina alkaa. Voi mun pientä Ollia mitä se joutuukaan kokemaan. Menetti rakkaan pikku veljensä joka oli vain 7 vuotias. Lupasin Ollille tulla hautajaisiin mukaan oli tilanne mikä tahansa. En petä sitä lupausta sillä tiedän, että Olli tarvitsee mua sinä päivänä henkisenä tukena.
Joonaksen pov.
Meillä oli Nikon kanssa mahtava ilta. Katsottiin Titanic ofc ihan vain, koska Niko sen halusi taas katsoa. Pakko myöntää, että hyvähän elokuva se on. Makailen Nikon rinnan päällä ja kuulen tasaisen sydämen tykytyksen.
"Joonas hei." Niko aloittaa.
"No mitä Nikonen?"
"Oot rakkainta täl koko planeetalla. Tiesitkö sen?"
"Tottakai. Sä muistutat siitä joka päivä. Ja tiiätkö mitä?" Kysyn.
"No mitä?"
"Säki oot mulle yhtä rakas." Sanon Nikolle ja nostan pääni hänen rinnaltaan vain katsoakseeni Nikon silmiä ja antaakseni hänelle suudelman.
Isäni kuorsaus kantautuu jo alakerrasta. Kyllä, isäni kuorsaa. Eikä mitenkään vähääkään. Silmäni painuvat umpeen ja nukahdan tyytyväisenä rakkaani viereen.
Joelin pov.
Osastolla unen saaminen on yhtä helvettiä. Jostain kuuluu lepareihin sidottujen potilaiden huudahduksia ja muutenkin on vähän levoton olo. Ajatukset valtaavat ajatus ajatukselta koko pään. En pysty ajattelemaan järkevästi. Haluan pois. Ahdistaa. En halua enää olla täällä sekunttiakaan. Osaston yöhoitaja koputtaa ovelle.
"Sisään.." vastaan väsyneellä äänellä.
"Mikset nuku jo? Haluatko jutella vai haenko kenties unilääkkeen sinulle?" Kerrankin vuorossa oleva mukava yöhoitaja kyselee.
"No jos hetken voisit jutella niin sen jälkeen mielelläni ottaisin unilääkkeen." Vastaan tälle mukavalle rouvalle.
"Toki. Mikä mieltäsi painaa kun uni ei ole tullut?"
"En saa ajatuksista kiinni. Kaikki on vaan yks sekamelska mun pääni sisällä."
Juttelimme yöhoitajan kanssa yön pikkutunneille saakka.
Ollin pov.
Heräsin painajaiseen. Tuntuu vaan etten jaksa tätä ilman Oliveria. Tai no onhan mulla Aleksi. En viitsis herättää Alea mutta alkaa hiipiä pahat ajatukset pään sisällä.
"Aleksi rakas, voisikko nousta?" Kysyn varovaisella kuiskaavalla äänellä.
"Mhmm.. Ai, huomenta Olluska. Onko kaikki hyvin?" Aleksi heräilee hiljalleen ja kysyy.
"Ei tai.. en tiiä."
"Siis mitä? Kerro heti."
"No heräsin aikasemmin ku sinä ja pahat ajatukset rupes pyörii päässä ja en tiiä mitä tehä ja ja.." Purskahdin itkuun.
———————————————————————————
Hei moi taas vaan kaikille! Sori taas näin pitkästä tauosta mutta elämässä käyny taas kerran vähän kaikkee. Joten tässä teille uutukainen luku. Kiitos kaikille ketkä tätä vielä vaivautuu lukemaan.
Words: 421