Aleksin pov.
"Nonii unikeko. Nouses nytten nii ei myöhästytä!"
"Älää häiritse mun unia..." Olli tuhahtaa.
"No sitten mä kutitan sua."
"Etkää!!" Olli nousee pirtsakan näköisenä ylös.
Laitan kaapista päälleni mustat farkut, nilkkasukat ja acdc-paidan.
"Hetti!!" Huudan.
"No mitä!" Hän vastaa.
"Tuokko mun kassin keittiöstä?"
"Tuodaan, tuodaan. Siinä on herran kassit!" Pikkutyttö lähtee nyrpeänä pois.
Olli purskahti nauruun: "Vai, että oikein herran kassit."
"Nonii herra. Nouses ylös nii lähetää."
Joo tiedän olen vähän lapsellinen, mutta annoin äidille halin ennen lähtöä. Käveltiin kohti koulua. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt mitä tulisikaan tapahtumaan.
Joelin pov.
Näen Tommin tulevan ovista sisään kouluun. En kiinnitä häneen muuta huomiota. Mieleeni tulvii taas kaikki paska. Onneksi Joonas istuu vieressäni. Hän huomaa hätäni ja johdattaa minut kiireesti vessaan.
"Okei. Mikä sulle tuli? Huomasin, että sulla tuli taas paha olla." Joonas kyselee tyhmiä kysymyksiä.
"YMMÄRTKÖ, ETTÄ TOMMI ON SE JOKA TEKI MULLE PASKASTI! SEN TAKIA OLIN TODELLA LÄHELLÄ TAPAA ITTENI!! EN VAAN KESTÄNY ENÄÄ SITÄ PASKAA JOKA OLI MUN PÄÄN SISÄLLÄ!" Lähdin vessanovet paukkuen.
Joonaksen pov.
Miks en osannu auttaa Joelia...
Kaikki on päin honkia. Nyt piti kiirehtiä enkun tunnille. Ja sitten olis se matikan koe myöskin tänään. Juoksin niin lujaa kuin töppösistäni jaksoin. Näin jo kaikki muut luokassa. Istuin Nikon viereen.
"Moi Niko." Sanon apeana.
"Onko kaikki hyvin Joonas?" Tuo kysyy ihmeissään.
"Ka-kai..." vastaan.
Nikon pov.
Näen kuinka tuon hattarapään silmästä tipahtaa suolaistakin suolaisempi kyynel.
"Hei, onko kaikki hyvin?" Kysyn aivan ihmeissäni. Kävelen opettajan luokse.
"Saadaanko me Joonaksen kanssa käydä tossa luokan ulkopuolella nopeasti?"
"Tottakai. Onko Joonaksella kaikki hyvin?" Opettajakin kysyy.
"No, sitä olen tässä juuri menossa selvittämään." Selitän.
Haen Joonaksen ja kävelemmen sohvalle istumaan.
"Kerro kaikki."
"Joel ei enää, koskaan halua olla tekemisissä mun kanssa..." Tuo ihanuus sanoo erittäin apeana. Joonas on niin suloinen kun itkee. Nyt minuakin rupesi itkettämään. Otin Joonaksen haliin. En halunnut, että tuolla olisi paha olla.
Päätin kysyä: "Tuutko koulun jälkeen meille?"
"Tottakai... En haluu olla nyt yksin." Joonas sanoo. Halaamme toisiamme ja sitten menemme takaisin luokkaan käsi kädessä. Rupeamme tekemään tehtäviä.
Tommin pov.
Tein tehtäviä. Samalla sivusilmällä katselin vuoroin Joelia, vuoroin Joonasta. Kummatkin näyttivät surulliselta. Tänään täytyy pyytää Joelilta anteeksi. Yhtäkkiä tulee paha olla. Pyörryttää. Silmissäni sumenee.
"Tommi. Onko sulla kaikki hyvin? Näytät huonovointiselta." Opettaja kysäisee kun huomaa Tommin.
"On. Tottakai. Unohdin syödä aamupalaa."
Joelin pov.
Nyt huolestutti. Tommi on edelleen mun ystävä.
"Tommi. Käydään kaupassa, ostan sulle jotain mitä voit syödä." Huolehdin.
"Mi-miks sä teet tän kaiken mulle? Mä olin sulle kuitenkin ihan paska." Tommi höpisee.
"Hei hyss. Kaikki on ihan hyvin. Käydään vaan hakemassa sulle sitä safkaa niin saat verensokerit korkeemmaks."
————————————————————————
Noniin lisää tuli kuitenki vielä tänää. Ideat ihan lopussa. Täytyy tehä vähän listaa mitä täytyy tähän ainaki laitaa.😆
