Joelin pov.
Olen siirtynyt jo sairaalasta osastolle. Tämähän on osasto elämää parhaimmillaan. Ruokailut ovat tiettyihin aikoihin, omassa huoneessaan on pakko olla tiettyinä aikoina ja tiettyinä aikoina taas on pakko olla yhteisissä tiloissa. Minulla saa käydä yksi vieras per päivä. Tommi on käyny pari kertaa ja Joonas on käynyt vähän useemmin, että se vois puhua niistä asioista mistä se ei kellekkään muulle voi puhua. Nyt Porko oli ottanut tosi ison askeleen toipumisessa eteenpäin ja kertonu Nikolle sairastavan syömishäiriötä. Siitä Joonas saa nyt olla onnellinen, että uskalti kertoo.
Joonaksen pov.
Vietämme Nikon kanssa iltaa Nikon vanhempien luona. Kylläkin niin, että molemmat ovat 40 asteen kuumeessa. Mutta on se näinkin kivaa. Meillä on kaikkia mahdollisia "herkkuja" mitä sairaana ollesa tarvii. Kurkkupastilleja, teetä, hunajaa ja toki meillä on jääkaappi täynnä oikeitakin herkkuja jos halutaan syödä romanttisen illan aikana muutakin kuin kurkkupastilleja.
Ollin pov.
Olemme Aleksin kanssa kävelyllä. Vaikka tuuli on kylmä päätämme silti mennä satamaan katselemaan laivoja ja veneitä. Tai mitä siellä tähän vuodesta nyt sitten näkyisikään. Saavumme satamaan ja istuudumme penkille istuskelemaan vierekkäin. Penkki on kylmä mikä nyt ei sinänsä ollut yllätys. Yhtäkkiä minun viereeni lennähtää pikku lintu. Se katsoo minua pienillä viattomilla silmillään, on vierelläni ehkä 5 minuuttia kunnes se lennähti pois ja katosi näkymättömiin jättäen jälkeensä vain sulan.
"Näitkö sä Aleksi ton?" Melkein huudahdan linnun kadottua.
"Ai minkä?" Aleksi kysyy hämillään innostuksestani.
"Tuossa mun vieressä oli varmaan 5 minuutin ajan söpö pikku lintu joka tuijotti mua sen viattomilla silmillä ja lennähti sitten näkymättömiin. Ainut mitä jäi jäljelle oli vaan tää sulka." Nostan sulan maasta ja näytän sitä Aleksille.
"Ehkä se oli tullu kertomaan sulle jotain tärkeetä."
"No toivottavasti mitään vakavaa ei oo tapahtunu. Mutta tän sulan ainakin otan talteen muistoksi."
Istuimme satamassa varmaan 1,5h kunnes päätimme lähteä Aleksille sillä hänen äitinsä oli kutsunut minut lämpimälle kaakaolle mikä nyt sattui olemaan suurinta herkkuani.
Tommin pov.
Istuskelen perheeni kanssa viettämässä kivaa viikonloppua saunoen ja katsellen telkkaria. Mutta eihän se nyt niin kivaa oo ilman Joelia. Se ihminen on rakkainta mitä mulla on koskaan ollut ja mitä tulee koskaan olemaan. En voisi jatkaa elämää ilman häntä. Olen taas ajatusteni vanki.
"Maa kutsuu Tommi." Isäni heiluttaa kättä silmieni edessä.
"Olit taas omissa ajatuksissa. Onko kaikki ihan hyvin?" Äiti kysyy huolestuneena.
"No miten se nyt ottaa.. Joel on osastolla ja kaikki on päin persettä suoraan sanoen."
"Voi sua kulta. Mä menen keittämmään teetä meille niin se voisi saada ittesi rauhalliseks."
Mikähän tee tähän nyt sitten auttaa. Ajatukset ei taida lähtee pelkällä teellä ellei se ole taikateetä. Ehkä pitäisi soittaa Joelille niin olo tulis paremmaks.
Ollin pov.
Puhelin soi. Se on äiti. Äiti ei yleensä soita iltaisin. Vastaan.
"Olli rakas, hyvä kun vastasit. Tämä on tärkeetä."
"Äiti. Onko kaikki kunnossa. Kuulostat surulliselta." Huolestuin.
"Voi kulta kun tietäisitkin. Sun pikkuveli.. kuoli tänään päivällä." Äiti purskahtaa itkuun.
"Ei voi olla totta.." Kyyneleet pyrkivät silmiini.
"Totta se on. Mutta pysy vahvana, minun on lopetettava nyt puhelu. Menemme isäsi kanssa saunaan. Soitellaan huomenna kulta."
"Moikka.." Tipahdan polvilleni itkemään puhelun loputtua.
Aleksin pov.
Äitini on lämmittämässä saunaa ja minä olen valmistamassa kaakaota minulle ja Ollille. Alan kuulla voimakasta itkua olohuoneesta. Nyt ei kyllä ole kaikki Ollilla kunnossa. Juoksen olohuoneeseen ja menen polvilleni Ollin viereen.
"Onko rakas kaikki hyvin?" Kysyn jo vähän hädissäni.
"Mun pikkuveli on kuollu!" Olli melkein huutaa.
"Voi rakas.." Otan tuon itkevän pojan halaukseen.
———————————————————————————
Heii oon onnistunu nyt ihan hyvin kirjottaa näitä osia! Joten uus osa, olkaa hyvä!🫶🏻