Lost Without You • Blind Channel One Shots

Olli & Aleksi • ikävä

> O l l i <

Puhelin värisee takkini taskussa merkiksi siitä, että jollain on asiaa minulle juuri silloin, kun olen kaupassa. Hetken ärsytys vaihtuu hymyyn huomatessani puhelun olevan Face time -puhelu. Ja että puhelu on Aleksilta.

Näytölle ilmestyy unisen näköinen, silmiään hierova pörröpää, joka haukottelee vielä kaiken kukkuraksi tehden selväksi olevansa väsynyt.
"Mihin mun unikaveri meni?" tuo kysyy uuden haukotuksen saattelemana.
"Mä lähin kauppaan. Etkö sä rakas sen vertaa kattonu ympärilles ja lukenu sitä pöydällä olevaa lappua?" kysyn päätäni kallistaen.
Näytöllä Aleksi kääntää päätään ja nostaa pöydältä lapun käteensä. Hän siristää silmiään ja näyttää lievästi pettyneeltä itseensä.
"Totta kai mä sen näin. Mulla tuli vaan ikävä ja kylmä ku unikaveri karkas" hän vastaa.
"Ettei tässä vaan käyny niin et otit puhelimen käteen samalla sekunnilla ku sä sait silmät auki ja soitit mulle" hymähdän ja vilkaisen ohitseni kävelevää naista. Tämä keskellä mehuhyllyä puhelimessa puhuminen ei sitten kuulu jokapäiväisiin harrastuksiini.

"Mulla oli asiaaki" Aleksi sanoo kulmat kurtussa. "Osta mulle jäätelöä" hän jatkaa ennen kuin ehdin kysyä mitään. Naurahdan pienesti. Onhan tuo nyt aika helvetin suloista.
"Mitäs jäätelöä pikkunen haluaa?" lässytän puhelimelleni samalla, kun kävelen kohti jäätelöaltaita.
"Suklaata. Enkä mä oo pieni" hän vastaa yhä kulmiaan kurtistellen.
"Little man" henkäisen. "Pärjääkö pikkunen hetken aikaa nyt yksin sielä? Tää kaupassa käynti ei nimittäin onnistu puhelin kädessä mitenkään super hyvin"
"Ei ole pikkunen. Mut Aleksi pärjää jos ei ikävään kuolla kupsaha tässä sillä aikaa" hän sanoo.
Sanomme kumpikin vielä heipat ja lopetamme puhelun. Unohdin mitä olin alunperin menossa hakemaan Aleksin soittaessa. Toivottavasti mitään tärkeää ei nyt unohtunut.

Vedän ulko-oven perässäni kiinni ja jo ennen kuin saan kauppapusseja lattialle, Aleksi kipittää luokseni halaamaan. Tuo kiehnää rintaani vasten ja suurin piirtein rutistaa minusta ilmat pihalle.
"Unikaveri karkas sanomatta mitään" hän mutisee.
"En viittiny herättää sua ku tuhisit niin sulosesti. Ja just siks mä sen lapun siihen jätin" vastaan ja lasken leukani tuon päälakea vasten. "Saanko laittaa nää ruuat ja sun jäätelön kaappiin ja sit voidaan halia vaikka koko loppu ilta"
"Halitaan vähintään loppu ilta" Aleksi sanoo irrottautuen halaukesta hieman vastahakoisesti ja tallustaa olohuoneeseen.

"Onko sulla nälkä?" kysyn sulkiessani jääkaapin.
"Ollipusujen nälkä" Aleksi huudahtaa vastaukseksi. Että sellasta peliä. Kävelen olohuoneeseen ja ryömin tuon viltin alle. Vedän Aleksin lusikkaan ja aivan kiinni itseeni. Hautaan kasvoni tuon niskaan ja varovasti suukotan paljasta ihoa.
"Katotaan leffaa" sanon.
"Ja halitaan. Ja pussaillaan. Ja unohetaan koko leffa" hän vastaa. Hymähdän varovasti ja nojaan pääni tuon vastaavaan. "Älä väitä että et ees miettiny sitä" voi kuule, saatoinpa hyvinkin miettiä.

Aleksi miettii hetken - annoin hänen valita tällä kertaa - ja laittaa sitten Autot -elokuvan pyörimään.
"Minkä ikänen sä Allu oot?" kysyn kiusoitellen.
"24" tuo vastaa kuin apteekin hyllyltä. Hyvä ettei ikäänsä ole unohtanut.
"Pikemminkin 4" hymähdän ja rutistan Aleksia. Kieltämättä pidän Disney -leffoista, olivatpa ne animaatioita tai ei. Ja sitä paitsi, Autot on oikeasti hyvä. Ensimmäinen osa varsinkin. Aleksin kanssa katsoisin ihan minkä tahansa leffan, vaikka se olisi tylsä tai kaikella mahdollisella tavalla huono ja ei mielenkiintoisen kuuloinen.

Aleksi kierähtää yhtäkkiä päälleni ja suukottelee kasvojani ja kaulaani. Mitä me nyt, vajaa puoli tuntia ehkä, jaksettiin tähän leffaan keskittyä. En muista olemmeko koskaan katsoneet yhtäkään leffaa alusta loppuun ilman näitä pusutaukoja. Tilanne tuppaa kääntymään niin, että ennemmin on pussailusta leffataukoja kuin, että leffan katsomisesta pussailutaukoja.

Pian tuo pörröpää painaa päänsä rintakehälleni ja nukahtaa alta aikayksikön. Tasainen tuhina saa hymyn leviämään huulilleni. Taisi olla väsy, kun nukkui päikkäreitä jo ennen kuin lähdin kauppaan. Ja ihan ilmiselvästi myös halipula vaivaa.

Nostan toisen käteni Aleksin mustiin hiuksiin silittääkseni niitä varovasti. Tässä on käsittämättömän hyvä. Vain Aleksin läsnäolo riittää, että olo paranee ja kaikki muu unohtuu.

Valehtelematta rakastuin Aleksiin heti sinä päivänä, kun tapasimme. Joel oli kuulemma tavannut hänet jollain keikalla ja loppu onkin historiaa. Pitkään teimme yhdessä töitä ja Aleksi ehti liittyä bändiinkin ennen kuin uskaltauduin avaamaan tunteitani kenellekään. Joonakselle kerroin ensimmäisenä. Ihme, ettei hän onnistunut möläyttämään asiasta edes Nikolle tai Joelille. Monena iltana soittelin Joonakselle ja suunnilleen panikoin äkillistä ihastumista tai voisiko sanoa jopa rakastumista. Panikoin myös sitä, etten uskaltanut kertoa tunteistani Aleksille siinä pelossa, että se pilaisi jotain.

Olimme kuitenkin ystävystyneet ja lähentyneet kaikki todella paljon, jolloin torjutuksi tuleminen voisi hankaloittaa välejä. Sain kuin sainkin lopulta otettua asian puheeksi Aleksin kanssa ja - hieman ujommin - hän oli aika lailla samoilla viivoilla. Asia pidettiin muilta, myös Joonakselta, aika pitkään, mutta jossain vaiheessa muut huomasivat pieniä juttuja ja tietenkin kyseenalaistivat meidän välimme. Eipä siinä auttanut kierrellä eikä kaarrella. Pelkäsimme heidänkin reaktiota, mutta onneksi se oli ainoastaan positiivinen.

Faneillehan asia on vielä salaisuus, vaikka he sitä kovasti spekuloivat joka ikisellä somekanavalla millä nykypäivänä vain asioita voi spekuloida. Voi luoja millaisen hepulin he saisivat, jos kuulisivat Oleksin olevan ihan tosi juttu.

—
sanat 758

i'm back!

pieni luova tauko kyllä kieltämättä helpotti ja nyt on suunnitteilla jopa kaks kirjaa joista nyt alotetaan tällä one shot -kirjalla🥰
toivottavasti tykkäätte🫶🏻