Lost Without You • Blind Channel One Shots

Niko & Joonas • samoilla viivoilla 1/3

> N i k o <

Joonas päätti lähteä lenkille. Pyysi se muakin mukaan, mutta en jaksanut lähteä, joten nyt makaan mukavasti paksun viltin alla sen kämpän sohvalla. Nimenomaan sen kämpän. Me asutaan yhä erikseen. Ollaan seurusteltu jo vuosia eikä yhteenmuuttamisesta ole puhuttu muuta kuin että "sitten joskus". Miksi se "sitten joskus" ei voisi olla nyt? Mitä sitä turhia odottelemaan?

Nappaan sohvapöydältä läppärini ja menen nettiin etsiäkseni asuntoja. Salaa mä oon katsellut niitä jo pidemmän aikaa. En jostain syystä ole uskaltanut ottaa asiaa vakavammin puheeksi. Ehkä sitten, - viimeistään - kun löydän oikeasti hyvältä vaikuttavan asunnon. Tai vaikka useammankin.

Oon niin uppoutunut asuntojen selaamiseen, että ihan säpsähdän avaimen kääntyessä lukossa.
"moooi!" kuuluu eteisestä. Vaihdan nopeasti välilehteä jollekin ei niin epäilyttävälle sivulle. Miten selittäisit poikaystävällesi sen, että katselet asuntoja, muuten kuin vain kertomalla yhteenmuutto ajatuksista suoraan? Niimpä, et mitenkään.
"helouuu" huikkaan nostamatta katsettani näytöltä.

"mitäs katot?" se kysyy istuutuessa mun viereen sohvalle. "kauheeta sähkönkulutusta sä ainaki harrastat ku telkkari päällä mut silti toljotat konetta"
"selasin vaa vaatteita" vastaan toivoen tuon menevän läpi.
"löytykö mitään kivaa? tai alennuksia?" se kyselee.
"eipä oikeestaa. emmä kyllä tarvi enempää vaatteita" naurahdan.
"no et todellakaan" Joonas vastaa ja nappaa läppärin mun kädestä sulkien sen ja kapuaa mun syliin. "mut mä tarvin nyt haleja ja pusuja ja läheisyyttä Niko Moilaselta"

Siihen me sitten jäätiin makaamaan ja tylsyyksissämme katsomaan telkkaria, vaikka sieltä ei mitään maailmaa mullistavaa tai kummankaan kiinnostusta herättävää tullutkaan.

"tiiätsä..." Joonas henkäisee yhtäkkiä "mä oon vähän miettiny"
"tosi specifi. ymmärsin kuule tasan mitä tarkoitat" naurahdan tuon hyvin suppealle toteamukselle.
"mehän tuhlataan rahaa tässä ihan huolella" se jatkaa.
"telkkariako ei sais enää kattoo?" kysyn.
"saa saa. mut tarkotin sitä et me maksetaan kahesta kämpästä vuokraa vaikka hengaillaan koko ajan jomman kumman luona" se selittää. Eihän me vain ajatella samaa asiaa? "niiiii niin mä vaa mietin et eikö se ois fiksumpaa muuttaa saman katon alle ihan virallisesti? eikä pelkästään sen rahan takia, kyllä mä sun kanssa haluaisin asua"
"mä oon miettiny ihan samaa aina sillon tällön. en toki rahan kannalta, mut mun mielestä olis ihanaa asua yhessä" vastaan hieman hämmentyneenä. Miksi tästä ei ole aikaisemmin puhuttu yhtään mitään, vaikka meidän ajatukset on samoilla viivoilla?

~time skip pari kuukautta~

Ollaan nyt yhdessä katsottu asuntoja lähes päivittäin, jos löytyisi joku sopiva, joka mahdollisesti vapautuisikin pian. Ehkä me ollaan hieman malttamattomia. Varsinkin silloin, kun oikeasti päätetään jotain, se pitäisi saada aina heti.

"toi toi toi toi!!" Joonas huudahtaa ja alkaa tökkiä läppärin näyttöä etusormellaan. "vapautuiski ens viikolla"
"mitä te vauhkootte?" Olli kysyy ja nojaa sohvan selkänojaa vasten. Studiolla kävi aika pitkäksi, - ainakin mulla ja Joonaksella - joten sukellettiin internetiin.
"sano Olli et oot nyt mun puolella tässä. Niko keksii joka ikisestä kämpästä jonku jutun minkä takia sinne ei vois muuttaa" Joonas marisee.
"pitäähän senki viihtyy sielä eikä vaa sun. sä ottaisit ekan kämpän mikä vaa silmiin sattuu jos Niko ei ois järkevänä miettimässä kaikkea muuta" Olli naurahtaa.
"tää vois oikeesti olla ihan jees" sanon noiden kahden hiljentyessä.

Päätin soittaa, josko me päästäisiin katsomaan asuntoa ihan paikan päälle. Ja päästäänhän me. Parin päivän kuluttua olisi näyttö, jonka jälkeen toivottavasti me oltaisiin hyviä ehdokkaita uusiksi vuokralaisiksi.

~seuraava viikko~

"Joooonas!! mennää jo!" huudan jo melkein ovenraosta. Asuntonäyttö alkaisi aivan pian enkä mä jaksaisi odotella tuota pörröpäätä enää sekuntiakaan.
"oota kohta" se mutisee vessasta. Se on siis laittamassa hiuksiaan kuntoon. Ihan kuin sillä olisi edes mitään väliä miten sen hiukset ovat. Hyvältä ne näyttävät kuitenkin. Toisaalta se takkutukka näyttää joskus aivan harakanpesältä, joten ehkä on ihan hyväkin laittaa niitä ojennukseen. Eipähän linnut yritä pesiä sinne.

Saavutaan viimein asunnolle ja Joonas innoissaan koluaa sekunneissa jokaisen huoneen läpi ja kipittää sitten halaamaan mua.
"jos sä yrität puhua mut yli tästä niin mä alan mököttään sulle. tää on oikeesti ihan täydellinen" se höpöttää. "keittiö näytti ihanalta ja makkarissa oli ihanat ikkunat ja vessassa..." keskeytän sen intoilun suudelmalla.
"oo jo hiljaa ja näytä ne mulle" naurahdan. Joonas on äärimmäisen suloinen innostuessaan pikkulapsen tavoin jutuista. Ehkä se enemmän vaikuttaa jopa joltain Duracell -pupulta, sillä energiapiikin iskiessä tuntuu, että sitä energiaa riittääkin sitten tunneiksi.

Hetki me kierrellään ja jutellaan samalla paikasta asunnon näyttäjän kanssa. Kerrotaan, että oltaisiin kiinnostuneita kämpästä ja jätetään yhteystiedot. Kuulemma soittavat huomenna tai ylihuomenna, jos tästä kämpästä tulee meidän.

"mitä jos me ei saada sitä kämppää?" Joonas kysyy seuraavana aamuna juuri silmät avattuaan. Sehän veteli sikeitä pitkään. Kello on jo 12.
"no sit ei saada. etitään joku toinen vaikka toi nyt oliki aika täydellinen" vastaan. Mä oon ollut tässä hereillä jo hyvän tovin, mutta en ole jaksanut nousta.

"mä meen käymään suihkussa" Joonas ilmoittaa ja kömpii sängystä. Se nappaa pyyhkeen tuolin reunalta mukaansa ja tepastelee suihkuun. Mä oon aikeissa nousta myös täältä peittojen mutkasta, kun mun puhelin soi.
"Moilanen" vastaan tuntemattomalle soittajalle. "terve" "ollaan joo" "mitä? tai siis... kiitos paljon, kiva ku soitit" "jes kiitoksia. moooikka" lopetan puhelun ja nousen vihdoin sängystä. "Joonas Joonas Joonas! me saatiin se kämppä"

—
sanat 796

sori jos tää oli vähän sekava, mut saatte vielä toisen osan tästä😚

ja arvatkaa kuka on tänää 18🫣